It's snowtime!

Lunta on saatu tänne eteläänkin, tosin vain vähän. Sen verran, että tiet ovat jäässä ja hihnalenkit koirien kanssa tehdään kamikaze-tyylillä. Talven ensimmäiset kaatumiset on suoritettu, mitään pahempia vammoja ei kuitenkaan ole tullut. Koirat tietenkin ottavat täyden ilon irti lumesta.

Viime viikonloppuna meillä oli synttärisankari: Binka täytti 9 vuotta <3 Ei prinsessa vielä kuitenkaan osoita kovin suuria ikääntymisen merkkejä. Edeltävästi käytiin vuositarkastuksessa eläinlääkärissä. Binka käyttäytyi kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämällä arvokkuudella. Joka nurkka piti tutkia. Kun eläinlääkäri oli molemmat kädet kiinni koirassa, Binka suoritti salamahyökkäyksen kielensä kanssa - siinä taisi tulla eläinlääkärin kitarisat pestyä samalla. Pois ei tietenkään päästy ilman jo perinteeksi muodostunutta kerjäämiskierrosta.

Kaikenlainen treenaaminen on ollut enemmän tai vähemmän tauolla. Töiden jälkeen illalla on liian pimeää tehdä mitään järkevää. Vantaa on suuressa säästäväisyydessään katkaissut valaistuksen lähikentiltä (viime vuonna valot paloivat yhdeksään asti). Motivaatio lähteä kotikulmia pidemmälle treenaamaan on ollut huono. Hakutreenit jatkuvat toki edelleen. Brixi hakee lisää varmuutta ukkojen löytämiseen. Harmi on vaihdettu lelupalkalle ja patukat pääsääntöisesti tulevat takaisin ohjaajalle. Keita on aloittanut hakutreenit uudemman kerran ja muutaman treenikerran jälkeen näyttää hyvältä: kaikenlaiset möröt ovat hävinneet metsästä.

Harmin teini-ikä on poikinut muutaman selkäsaunan vanhemmilta koirilta, mutta kun teinikoira muistaa kurinpalautuksen vain noin nanosekuntin. Binka pääsääntöisesti pitää huolen Harmin silmien ja korvien puhdistamisesta kurinpidon lomassa. Brixi kyllästyi Harmin kiusantekoon rappukäytävässä ja kieltäytyy nyt uloslähtiessa tulemasta Harmin kanssa samalla hissillä. Harmi hoksasi Brixin olevan alustaepävarma rapussa ja siitäkös herra sai tuulta purjeisiin: vaikka Harmi pidettiin lyhyellä hihnalla, niin aina siitä vähän yletti tönäistä toista. Brixi menee nyt oma-aloitteisesti portaat alas asti ja odottaa ulko-ovella muuta seuruetta. Eilen yritettiin sitten porukalla kiivetä portaat ylös. Kahden kerroksen jälkeen Brixi kääntyi kannoillaan ja meni takaisin pohjakerrokseen odottamaan, että teinihirviö menee edeltä. Huolestuneille kerrottakoon, että koirat menevät jokaisen porrasvälin yksi kerrallaan, koko lauma ei todellakaan ryntää portaisiin yhtäaikaa. Brixi vain ei sietänyt Harmia samalla tasanteella kahta kerrosta kauempaa. 

Aapolla oli pari viikkoa sitten ikävä kokemus iltalenkillä minkä seurauksena saatiin todeta, että kuusi vuotta meni ennenkuin Aapo meni toisen koiran päälle. Kun parhaansa yrittää, niin tokihan senkin saa sitten aikaan. Useana iltana oli samainen koira tullut vastaan pitkässä flexissä liuhuten (YLLÄTTÄVÄÄ!) ja ohitustilanteissa hyökkäillen. Omistaja pääsääntöisesti viettää iltalenkit puhelimessa puhuen. . . eihän siinä voi koiraa samalla vahtia. Ohitustilanne oli jo ohi, kun koira hyökkäsi takaapäin Aapon päälle. Onneksi ei tullut reikiä, mutta Aapo vetäisi palkokasvin tiukasti nenäänsä ja hyökkäävä koira palautui pyörivänä karvakasana omistajansa jalkoihin. Tuliko tilanteessa anteeksipyyntöä tai muuta pahoittelua? No, ei tietenkään! Pitäisi kai olla kiitollinen, ettei sentään haukuttu silmät ja suut täyteen huonosti koulutetusta ja aggressiivisesta koirasta. Vaikka autoa ei saa ajaa ja puhua kännykkään samaan aikaan, niin koiria ulkoilutettaessa se tuntuu joillekin olevan ihan päivittäistä toimintaa?!? Ymmärtäähän sen toki, kun sillä koiralla ei ole rattia päässä.

Ja pimeys peitti maan. . .

Pimeää on joka ilta yhä aikaisemmin. Syksy ei ole meidän lempivuodenaikamme. Koiruuksille käytiin ostoksilla: näkyvyyttä parantamaan hankittiin kaikille Led-pannat. Jokaiselle oman värisensä, niin on pimeässä helpompi tietää kuka on menossa milloin minnekin. Pannat käytiin hakemassa läheisestä Musti & Mirristä. Reissulla tuli taas todettua, etteivät meidän koirat osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla: kiire oli kova ja myyjä aivan ihana <3

Binka, Harmi ja Brixi tulossa iltalenkiltä.

Binkan kanssa on toko-kokeisiin ilmoittautuminen saanut lykkäystä. Pikku-mustan silmät alkoivat syksyn tullessa vuotamaan siinä määrin, että suunta oli eläinlääkäriin. Merja ollessa työssä Milla lähti käyttämään prinsessaa tohtorilla (kiitos Milla!) vaikka taas oli saanut kärsiä ja hävetä. Binka ei meinannut pysyä pöksyissään, kun pääsi reissuun ilman muuta laumaa. Eläinlääkärin odotusaulassa oli pitänyt ratsata kaikki mahdolliset hyllyt, eläintenhoitajan syliin oli yritetty pöydän yli ja sitten kun päästiin vastaanotolle, niin pikku-musta laittoi silmät niin tiukasti kiinni, että eläinlääkäri totesikin luomien lihasten olevan hyvin treenatut. Tutkimukset saatiin kuitenkin neidin vastustelusta huolimatta tehtyä eikä pois päästy ennenkuin eläinlääkäri oli muistanut palkata koiran namilla "hienosta käyttäytymisestä". Loppukaneettina ell olikin todennut, että harvoin vastaanotolla käy tuollaista 8-9 vuotiasta koiraa. Silmätippakuurin kanssa pikku-musta kotiutui ja koska niistä sitten pamahti samantien doping-karenssi päälle, niin tämän syksyn kokeilut oli sitten siinä.

Aapon kanssa on treenailtu esineruutua iltalenkeillä. Aapon tyyli hakea esineet on säilynyt ennallaan: Kohti ääretöntä ja sen yli! Juokseminen kun on nalle-koirasta maailman mukavinta rapsutusten ja halausten ohella. Aapo on hurmannut A-rapun vanhan rouvan. Rouva istui penkillä rapun oven edessä, kun Aapo tunki itsensä kainaloon rapsuteltavaksi ja rouvan sydän oli valloitettu. Nyt joka kerta kelpiet ohittaessaan rouva kysyy onko Aapo mukana.

Brixin kanssa käytiin viikko sitten jäljellä. Ohjaaja otti taas hienosti gps:n mukaan ja tyylilleen uskollisena unohti laittaa sen päälle. Oli taas pakko luottaa siihen, että koira osaa. Jälki oli n. 400m pitkä ja siellä oli 6 keppiä ja pari kulmaa. Koska jälki tehtiin Luukkiin, niin siellä oli myös melkoinen määrä aurinkoisella ilmalla ulkoilevaa kansaa. Ensimmäisellä kulmalla Brixi hukkasi jäljen, mutta laajalla kaarella hakien löysi sen uudelleen ja matka jatkui. Toinen kulma menikin sitten ihan kuin oppikirjassa. Kepit nousivat kaikki. Yhdellä kepillä piti vähän pidätellä, mutta siinä olikin ohjaajan osuus. Koira teki muun työn.

Keita on treenannut Aapon kanssa esineitä. Tälle syksylle ei enää koeilmoja tehdä, joten matka koerintamalla jatkuu ensi keväänä. Keita ja Harmi ovat löytäneet yhteisen sävelen - ajatusmaailma kulkee molemmilla samoja latuja eli ei meillä mitään neroja asu. Koirien yhteinen kiva leikki on Millan sängyllä meuhkaaminen ja sitä voidaan jatkaa tuntitolkulla, jos eivät ikävät ihmisomistajat puutu asiaan. Molemmat makaavat sängyllä ja purevat toisiaan kaulasta vuoron perään.

Harmi on nyt ylivoimaisesti lauman suurin koira. Tiukan paikan tullen Brixi oikaisee Harmin mahan alta. Johtuuko kovasta kasvamisesta, mutta Harmi on vähän hukassa oman kroppansa kanssa. Harmin mielestä kelpiellä on vain kaksi jalkaa - ne etummaiset. Välillä pikkupoika osoittaa suurta hämmästystä huomatessaan omat takajalkansa. Usein ne unohtuvat sohvalle Harmin hypätessä alas, jolloin Harmi kääntyy katsomaan taakseen kysyvällä ilmeellä: mikä siellä ottaa vastaan, kun matka ei etene?!?. Kelpielle epätyypilliseen tapaan Harmi ei myöskään osaa nuolla! Yritystä toki on, mutta kun koira ei osaa - siis ei todellakaan osaa! Harmi laittaa kielen pään koskemaan nuoltavaa kohtaa ja vetää sitten päätään eteenpäin, jolloin kieli juuttuu koko matkalta leuan alle. Siinä sitten koira ihmettelee, että mitä pitäisi tehdä. No, ei voi kauhalla ottaa, kun on lusikalla annettu. . . . Autoilu on edelleen Harmin kanssa suurta tuskaa - tuskaa kaikille muille paitsi Harmille, joka kommentoi koko automatkan kovalla äänellä takana ajavat autot, ikkunasta näkyvät valot, liikkuvan auton jne. Harmi ei kuitenkaan ole millään tavalla paniikissa autossa ja menee autoon mielellään. On joskus jopa nukkunut hetken. Mutta hereillä ollessaan se haukkumisen määrä on sietämätön. Ääni on muuttunut yhä kovemmaksi koiran kasvaessa. Jos sama haukkuminen on tulevaisuudessa hakumetsässä, niin ilmaisupisteet on ihan huippua! Nyt on meille sitten ostettu ensimmäinen haukunestopanta - sitä jo kerran kokeiltiinkin. Ei se sitä haukkumista estänyt, sävy vain vähän muuttui. Sitten piti ihmetellä sitä mistä se suhahdus tuli ja kokeilla tuleeko se uudelleen, jos taas haukkuu. Tulihan se! Tuli siinä määrin, että suhteellisen lyhyen matkan jälkeen auto haisee ihan sitrukselle ja koira samoin.

Vetävän näköinen koira :)

Syksy on alkanut hiljaisesti. Illat pimenevät aikaisin, mikä on rajoittanut arki-iltojen puuhastelua. Muutaman kerran ollaan intouduttu ajamaan tottis-kentälle lähinnä ampumisen ja esteiden takia. Keita sietää laukaukset hyvin. Brixi on vähän hätkähtänyt, mutta on ollut ihan kykenevä jatkamaan tekemistä ampumisen jälkeen. Harmi on ampumista kuunnellut autosta käsin. Binka-pasifisti ei aseista pidä ja Aapoa ei moisille keikoille ole edes otettu mukaan.

Binkan kanssa on satunnaisesti treenailtu ylläpitävästi tokoa, jos vielä koekärpänen puraisisi tänä syksynä ja päästäisiin yrittämään sitä puuttuvaa voittajan ykköstulosta. Vauhtia on haettu kiertämisen kautta, joten pikku-musta on opetellut piilon kiertoja :D

Aapo on alkanut tosi toimiin lastenvetojen kanssa. Viime vuonna kävimme harjoittelemassa, mutta tosi toimiin ei vielä riittänyt uskallusta. Aapo on nyt ollut kolmessa tapahtumassa kärryjä vetämässä. Koira valjaisiin ja valjaat kiinni aisoihin . . . Aapo on niin työmoodi päällä, ettei mikään ole mahtavampaa kuin työnteko. Ja pienet ihmiset ovat iloisia.

Brixin kanssa oltiin toisen kerran jälkipäivällä. Paikka oli sama kuin edellisellä kerralla ja maastot oli nyt vähän tutummat, mikä helpotti jälkien tekoa huimasti. Pari keppiä metsään jäi (8 vietiin), mutta esineruutu meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Tottiksessa on tullut intoa ja vauhtia lisää, mutta se kokeisiin meno taitaa kuitenkin jäädä ensi vuodelle. Nyt kun Harmi on kasvanut korkeutta niin Brixi tuntuu vieläkin pienemmältä. Neitihän on vieläkin sen verran nahkamaha, ettei tunnu järkevältä laittaa sitä märkään ja kylmään maahan makaamaan.

Keitan kanssa on treenattu tottista varmemmaksi vaihtelevalla menestyksellä. Riippuen päivästä Keitalla on päällä "Olen-upea-tottis-koira" -moodi tai vaihtoehtoisesti "Sikailen-olen-symppis" -moodi.

Harmin kanssa on haettu kestoa kontaktin pitoon ja hakeutumista perusasentoon ilman huitovia käsiä. Edistymistä on tapahtunut, mutta hiljaa hyvä tulee. Jälkipäivällä Harmille tehtiin pidempi namijälki, minkä poika ajoi ihan hienosti. Hakutreeneissä Harmi on alkanut päästä jyvälle siitä, miksi sinne metsään oikeastaan mennään. Kotioloissa meillä on teinipoika, joka kokeilee rajojaan kaikkien kanssa. Huomionhakua ja kiusantekoa aina siihen asti, että joku aikuisista koirista hermostuu ja näyttää teinille kaapin paikan.

Lisäksi iltojen pimentyessä on taas aloitettu hihnalenkit ja "hienosti hihnassa"-opettelu. Karvaisille kavereille on kaivettu heijastinliivit esiin. Samalla on tullut kiinnitettyä huomiota heijastimettomiin ihmisiin ja koiriin syksyn pimeässä. Joissakin tapauksissa on vastaan tullut heijastinta käyttävä ihminen, jonka koira kävelee sen viiden metrin flexin kanssa ihan ilman heijastinta!!!

Kuka vei suloisen koiranpennun?

Ja antoi tilalle teinihirviön? Harmin ensimmäinen uhmaikä on alkanut. Korvat on lakanneet toimimasta. Hampaita käytetään milloin mihinkin. Osansa teinihirviön hyökkäyksistä saavat aikuiset koirat, mutta välittääkö hirviö kurinpalautuksesta?!? Ei todellakaan! Pienet harmaat aivosolut raksuttavat ja ilmeestä näkee, että koiralla on suuria suunnitelmia. Harmi on myös meidän eniten ääntelevä kelpie - bordercolliella on ollut ihan oma ääniskaalansa. Harmin ääntely muistuttaa lähinnä kollikissan mouruamista ja tulee esiin suunnattomana huomion hakemisena. Jo opitut peruskäskyt ovat painuneet uhnolaan. Tottelevaisuus on lähinnä yritystä pitää kontaktia edes sen 2 sekuntia. Dreamoor-porukan kanssa on oltu Virve Sormusen toko-koulutuksessa. Koiran edistymisestä en osaa sanoa mitään, mutta ohjaaja on saanut tarvitsemaansa henkistä tukea.

Treenimotivaatio on muutenkin hukassa. Brixin kanssa on yritetty saada noutoihin vauhtia kiertämisen kautta. Vire on noussut hyvin, lieveilmiönä esiin on tullut ohjaajan edessä haukkuminen. Haukkuminen on sitten siirtynyt muuhunkin tekemiseen, mikä tuli ikävällä tavalla esiin viikko sitten esineruudussa: koira jäi viiden metrin päähän ohjaajasta haukkumaan. . . yritä tässä sitten harrastaa. Yhden asian jos saat korjattua niin jo toisesta mättää. Viikko sitten oltiin Lopella jälkipäivällä, Brixin jälkeen olin tosi tyytyväinen. Jäljen tekijä ymmärsi ohjeet väärin ja jätti keppimerkit pois. Piti sitten ihan oikeasti lukea koiraa, joka ilmaisi kahdeksasta kepistä kuusi :) Brixin keppi-ilmaisu on ohjaajalle vaikeaa luettavaa, koska koira ei mene maahan eikä nosta keppiä suuhun - lähinnä vain näyttää, että tässä se on! Otatko vai jatketaanko matkaa? Harmille tehtiin namijälki, mikä jäi liian lyhyeksi. Pitäisi vaan reilusti alkaa tehdä pidempiä jälkiä.

Binkan kanssa on tehty keveitä toko-treenejä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa selata koekalenteria. Binkan kanssa on hakusessa vielä se viimeinen voittaja-luokan ykkönen.

Aapon kanssa on tehty tokoa vaihtelevalla menestyksellä. Ruudussa on näkynyt jo pienen pientä edistymistä, mutta tunnari sitä vastoin on levinnyt totaalisesti. Viimeksi Aapo yritti tuoda kaikki muut kapulat paitsi sen oman (huoh!). Jos me oikein ahkerasti treenataan, niin ehkä me päästään kokeisiin siinä vaiheessa, kun Aapo täyttää kymmenen.

Keitan kanssa käytiin pari viikkoa sitten jäljellä teemana janat. Niissä on vielä aika lailla hiomista, mutta itse jäljestys sujuu oikein mukavasti. Tottista/tokoa on väännetty. Jäävien kanssa oli tauon jälkeen vaikeuksia, kun siirryttiin tokon jääviin (seisominen ja maahanmeno). Keita oli sitä mieltä, että idiootti ohjaaja on nyt unohtanut järjestyksen, kun ensinhän tulee istuminen ja sitten maahameno ja luoksetulo. Tuli ehkä hinkattua tätä aika paljon ennen koetta. 

FCI WORLD DOG SHOW HELSINKI 10.8.2014

Tänään oli sitten kelpien vuoro osallistua maailman voittaja näyttelyyn. Ilmoittautumisten hinnat olivat niin suolaiset, että meiltä näihin geimeihin osallistui vain Brixi. Matka päätettiin tehdä junalla, koska viestit parin viimeisen päivän ruuhkista eivät juuri houkutelleet. Parkkimaksukin oli suuren maaliman tyyliin sen verran hintava, että motivaatio päivän eko-teolle oli valmiina. Brixi pärjäsi junassa hienosti, vaikka taisi olla vasta sen 5-vuotisen elämän kolmas kerta VR:n kyydissä. Miinuspuolena siinä oli, että aurinkoinen Helsinki oli houkutellut junaan kasan fillaristeja ja lastenvaunuja ja matka menikin sitten niitä väistellessä.

Perillä oltiin ohjeen mukaan tuntia ennen kehän alkua ja ehdittiin siinä sitten käydä Ykä ja Emma tervehtimässä valkkarikehän laidalla. Pidempään jutusteluun ei tällä kertaa aika riittänyt. Kelpie-kehä alkoi ajallaan. Tuomari oli Guy Spagnolo Australiasta.

BRIXI AVO ERI2 VA-SERT
Pleasing head. Good expression. Good ear placement. Correct angulations in front and rear. Good topline and tailset. Good condition. Moved well. (photos(c)Sarina Lauren).

Isossa näyttelyssä oli voimassa suuren maaliman näyttelysäännöt, jotka jäivät vähän epäselviksi. Luokkakehät menivät tutun kaavan mukaan, mutta sitten meni ymmärrys. Brixihän ei saa enää vastaanottaa SERTiä, koska se avoimen luokan sert tuli joskus kauan sitten ja oli jo viides. Näyttelyn sert meni avoimen luokan voittajalle, jolloin Brixi kutsuttiin vauhdissa kehään vara-sertin jakoon. Muutenkin nuo jatkokehät menivät maalaisen ymmärryksen yli. No asiathan voi tehdä monellakin tavalla ja kyllä sieltä ne voittajat esiin seulottiin. Kasvattajaryhmään mentiin kolmella koiralla ja siitä ei tällä kertaa tullut sijoitusta.

Kotimatka junalla meni joutuisasti ja koira oli aika uuvuksissa. Näyttelyhäkkiä meillä ei ollut mukana, koska Brixi niin äkkiä alkaa omaa paikkaa vahtimaan. Samasta syystä vaihdettiin lepopaikkaa muutaman kerran, kun kulmat alkoivat käydä Brixille liian tutuiksi. Hyvin neiti jaksoi päivän, eikä mitään turhiä pörinöitä tullut. Se corgikin, joka työnsi nenänsä Brixin hännän alle (juu, muutama tällainen koiranomistaja siellä oli, jotka antoivat koiriensa tunkea iholle) sai pitää päänsä. Onneksi valtaosa ihmisistä piti huolen koiriensa käytöstavoista ja koiramäärään nähden hallissa oli paikoin jopa ihan mukava liikkua. Shoppailut jäi tällä kertaa tekemättä, mutta ehtiihän sitä sitten joulukuussa uudelleen.

The heat is on

Eli hellettä piisaa. Eilen vietimme hikisen päivän Tuomarinkartanossa erikoisnäyttelyssä kelpie-joukon kanssa. Keitaa ei oltu näyttelyyn ilmoitettu. Keita ei lähtenyt mukaan edes turistiksi, koska tyttö oli viikkoa aikaisemmin steriloitu. Mahassa on vielä ompeleet ja koska koira on toipilas ei haluttu ottaa riskiä haavan infektoitumisesta. Toipuminen leikkauksesta on ollut hyvää.

Heti kahdeksan jälkeen olimme Tuomarinkartanossa, koirat ja häkit kehän reunalle ja teltan pystytykseen. Ilma oli niin kuuma, ettei voitu ajatellakaan, että koirat olisivat odottaneet yhtään ylimääräistä hetkeä autossa. Valitettavasti kuitenkin jo ennen yhdeksää tuli kuulutus autoon jätetystä koirasta. Onneksi järjestäjät olivat valveutuneita ja puuttuivat tiukasti koirien pitämiseen autoissa. Ilman lämpötila nousi nopeasti 30-asteeseen ja autot olivat uuneja. Teltta saatiin pystyyn ja suunnattiin ostoksille. Törmättiin alennusmyyntiin ja ostettiin kaikille koirille viilennystakit. Ne joutuivatkin heti käyttöön. Kehät alkoivat kymmeneltä ja Harmi oli kelpie-kehän ensimmäinen koira. Muita urospentuja ei oltu ilmoitettu, joten Harmi oli myös ainoa urospentu. Tuomarina kelpieille oli Valerie Hutton Australiasta.

HARMI PEK1 KP VSP-pentu
6 months old young male in good condition, correct head propotions and dark eye, perhaps a little long in back at this age, level topline, slopy in croup, ...in bone.

Harmin kanssa ei oltu yhtään harjoiteltu näyttely-käyttäytymistä, mutta pikkupoika esiintyi hienosti. Nakkeja toki kului melkoisesti kehässä ollessa ja kuumasta ilmasta johtuen pian alkoikin tuntua siltä, että nakit kiehuvat taskussa. Hienosta sijoituksesta Harmi sai kotiin vietäväksi pyyhkeitä ja ison ruokasäkin. Hyvin pikku-koira jaksoi päivän. Harmi yritti jopa haastaa Touho-isää leikkimään.

AAPO VAL ERI2 SA
6 y.o. in goodcoat and condition. Correct head. ....bone, strong topline, good rough I'd like a little bit more length of leg, moved well from all angles.

Kehässä oli kuuma, eikä Aapo esiintynyt tyylinsä mukaisesti. Juokseminen oli lähinnä perässä vetämistä. Kasvattajaryhmässä juoksuhalut jo löytyivät, kun vieressä oli juoksujaan aloitteleva narttu. Tuomari totesikin koiran jo liikkuvan paremmin.

BRIXI AVO ERI1 SA PN2
4,5 y.o. very good breed type, exellent head piece, level topline held firmly on the move, tireless mover.

Tuomarin positiivisesta arviosta huolimatta kuumuus kävi Brixin voimille ja koira yrittikin aina kehää ympäri juostessa kääntyä takaisin omaan telttaan ja varjoon. Juokseminen kannatti sillä luokkavoitosta ja sijoituksesta tuli taas pyyhkeitä ja ruokasäkki kotiiin vietäväksi. Brixi olisi kuitenkin viettänyt mielummin aikansa teltassa Pasin rapsutettavana.



BINKA VET ERI 4 SA
8,5 y.o., black, not in her best coat today. Well up to site but balanced a little dewnih(?) pasterns strong topline, could be stronger behind on the move, but quite free on the move.

Binka on hurjassa karvanlähdössä ja furminaattorilla olikin töitä ennen kehään menoa. Tytössä oli tupsu siellä ja toinen täällä. Binka on aina kärsinyt kuumuudesta meidän koirista vähiten - vai mitä voi todeta mustasta koirasta, joka menee aurinkoon makaamaan - ja innostui kehässä juoksemisesta niin, että yritti pariinkin kertaan laukalle.

Yacatis-kennelistä saatiin kasvattajaryhmä, jossa sekä Brixi että Aapo kantoivat kortensa kekoon. Kasvattajaryhmiä oli viisi, joista meidän sijoitus oli tänään kolmas.

Kelpieitä oli ilmoitettu yli 50. Järjestäjille kiitos kehien hyvästä sujumisesta, kerrankin oli kehäsihteeri, jonka ääni kuului. Kolmen jälkeen pakattiin tavarat kasaan ja suunnattiin kotiin, missä koirat hakeutuivat heti nukkumaan. 

JK1 Keita

Eilen Milla ja Keita suuntasivat Lahteen kummitädin luo päiväkahville (ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen :)). Keita tuntui viihtyvän hyvin ja joka nurkka piti koluta moneen kertaan. Siinä sitten muutama tunti vierähti kuulumisia kertaillessa. Iltapäivällä matka jatkui Lahden Käyttökoirien järjestämään jälkikokeeseen.

Koe alkoi tottiksella. Arvonnassa napsahti nro 4, joten oma suoritus alkoi paikkamakuulla, ja siitä arvosanaksi erinomainen. Seuraamisessa ampumisen jälkeen Keita alkoi häröillä, ja tuomarikin oli jo kirjannut papereihinsa, että koira reagoi laukauksiin, mutta oli muuttanut tekstiä, kun huomasi, että koira reagoi myös kärpäsiin, pikkulintuihin ja ihmisiin. Häiriöherkkä pikkukoira sai seuraamisesta arvosanaksi hyvä. Liikkeestä istumisesta erinomainen. Maahanmenossa ja luoksetulossa pientä levottomuutta, joka laski arvosanan erittäin hyvään. Tasamaanouto sujui alkuun hyvin, mutta Keitapa päätti lähteä kapulan kanssa rallattelemaan ympäri kenttää (mokoma teki Aapot!). Tokalla käskyllä tuli kyllä luokse, mutta sylkäisi kapulan ohjaajan jalkoihin, ja arvosanaksi muistaakseni puutteellinen. Hyppynoutoa ei suoritettu, mikä olikin ihan odotettavissa. A-estenouto erittäin hyvä, koska loppuasento oli vähän vino. Eteenmenossa eteni ensin n. 10m suoraan ja sen jälkeen rupesi vilkuilemaan olan yli että "vieläkinkö?"; eteni kyllä koko ajan. Ekalla käskyllä putosi hyvin maahan eli tästä hyvä. Loppusaldona siis tottiksesta 72p ja mahdollisuudet tulokseen edelleen olemassa :)

Seuraavana vuorossa oli jälki. Maasto oli kaunista kangasmetsää. Janalta kolme lähetystä, koska koira sinkoili puolelta toiselle. Tästä tuomari rokotti tosi reippaasti ja raavittiin vain surkeat 15p. Keita jäljesti tosi hyvin eikä edellisen kokeen pelleilyistä ollut enää tietoakaan. Keppejä nousi tasaisin väliajoin. Ilmeisesti vitos-keppi jäi matkalle, joten saldoksi tuli 4+1 ja pisteitä jäljen jälkeen oli kasassa 125. Jännitystä pidettiin yllä loppumetreille saakka.

Vikana vuorossa esineruutu. Maasto oli tosi avointa (ruudun takareunan merkit näkyi tosi hyvin). Yksi lähetys ja esine ylös:). Aikaa käytettiin n. 40 sekuntia. Keita pysähtyi yhden kerran kyselemään ohjeita, mutta kun niitä ei tullut, niin jatkoi hommia. Tästä tuomari rokotti yhden työskentelypisteen eli pisteitä kertyi 29.

Loppusaldona 226p JK1 ja 2. sija!!! Rimaa hipoen mentiin, mutta koulari on koulari :) ja hieno pystikin saatiin mukaan. Koe oli tosi hyvin järjestetty ja tunnelma tosi rento, joten siitä vielä erityiskiitokset järjestäjille ja muille kilpailijoille.