It's snowtime!

Lunta on saatu tänne eteläänkin, tosin vain vähän. Sen verran, että tiet ovat jäässä ja hihnalenkit koirien kanssa tehdään kamikaze-tyylillä. Talven ensimmäiset kaatumiset on suoritettu, mitään pahempia vammoja ei kuitenkaan ole tullut. Koirat tietenkin ottavat täyden ilon irti lumesta.

Viime viikonloppuna meillä oli synttärisankari: Binka täytti 9 vuotta <3 Ei prinsessa vielä kuitenkaan osoita kovin suuria ikääntymisen merkkejä. Edeltävästi käytiin vuositarkastuksessa eläinlääkärissä. Binka käyttäytyi kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämällä arvokkuudella. Joka nurkka piti tutkia. Kun eläinlääkäri oli molemmat kädet kiinni koirassa, Binka suoritti salamahyökkäyksen kielensä kanssa - siinä taisi tulla eläinlääkärin kitarisat pestyä samalla. Pois ei tietenkään päästy ilman jo perinteeksi muodostunutta kerjäämiskierrosta.

Kaikenlainen treenaaminen on ollut enemmän tai vähemmän tauolla. Töiden jälkeen illalla on liian pimeää tehdä mitään järkevää. Vantaa on suuressa säästäväisyydessään katkaissut valaistuksen lähikentiltä (viime vuonna valot paloivat yhdeksään asti). Motivaatio lähteä kotikulmia pidemmälle treenaamaan on ollut huono. Hakutreenit jatkuvat toki edelleen. Brixi hakee lisää varmuutta ukkojen löytämiseen. Harmi on vaihdettu lelupalkalle ja patukat pääsääntöisesti tulevat takaisin ohjaajalle. Keita on aloittanut hakutreenit uudemman kerran ja muutaman treenikerran jälkeen näyttää hyvältä: kaikenlaiset möröt ovat hävinneet metsästä.

Harmin teini-ikä on poikinut muutaman selkäsaunan vanhemmilta koirilta, mutta kun teinikoira muistaa kurinpalautuksen vain noin nanosekuntin. Binka pääsääntöisesti pitää huolen Harmin silmien ja korvien puhdistamisesta kurinpidon lomassa. Brixi kyllästyi Harmin kiusantekoon rappukäytävässä ja kieltäytyy nyt uloslähtiessa tulemasta Harmin kanssa samalla hissillä. Harmi hoksasi Brixin olevan alustaepävarma rapussa ja siitäkös herra sai tuulta purjeisiin: vaikka Harmi pidettiin lyhyellä hihnalla, niin aina siitä vähän yletti tönäistä toista. Brixi menee nyt oma-aloitteisesti portaat alas asti ja odottaa ulko-ovella muuta seuruetta. Eilen yritettiin sitten porukalla kiivetä portaat ylös. Kahden kerroksen jälkeen Brixi kääntyi kannoillaan ja meni takaisin pohjakerrokseen odottamaan, että teinihirviö menee edeltä. Huolestuneille kerrottakoon, että koirat menevät jokaisen porrasvälin yksi kerrallaan, koko lauma ei todellakaan ryntää portaisiin yhtäaikaa. Brixi vain ei sietänyt Harmia samalla tasanteella kahta kerrosta kauempaa. 

Aapolla oli pari viikkoa sitten ikävä kokemus iltalenkillä minkä seurauksena saatiin todeta, että kuusi vuotta meni ennenkuin Aapo meni toisen koiran päälle. Kun parhaansa yrittää, niin tokihan senkin saa sitten aikaan. Useana iltana oli samainen koira tullut vastaan pitkässä flexissä liuhuten (YLLÄTTÄVÄÄ!) ja ohitustilanteissa hyökkäillen. Omistaja pääsääntöisesti viettää iltalenkit puhelimessa puhuen. . . eihän siinä voi koiraa samalla vahtia. Ohitustilanne oli jo ohi, kun koira hyökkäsi takaapäin Aapon päälle. Onneksi ei tullut reikiä, mutta Aapo vetäisi palkokasvin tiukasti nenäänsä ja hyökkäävä koira palautui pyörivänä karvakasana omistajansa jalkoihin. Tuliko tilanteessa anteeksipyyntöä tai muuta pahoittelua? No, ei tietenkään! Pitäisi kai olla kiitollinen, ettei sentään haukuttu silmät ja suut täyteen huonosti koulutetusta ja aggressiivisesta koirasta. Vaikka autoa ei saa ajaa ja puhua kännykkään samaan aikaan, niin koiria ulkoilutettaessa se tuntuu joillekin olevan ihan päivittäistä toimintaa?!? Ymmärtäähän sen toki, kun sillä koiralla ei ole rattia päässä.