Poikien viikonloppu

Lauantaina Harmin kanssa otettiin suunta messukeskukseen Helsinki Winner näyttelyyn. Alunperin tarkoitus oli mennä sunnuntaina voittaja-näyttelyyn, mutta tuli ilmoitusvaiheessa täpättyä väärää näyttelyä ja ilmo menikin sitten lauantaille. Matkat tehtiin julkisen liikenteen voimin. Kaikista pentuajan hyvistä suunnitelmista poiketen emme siis olleet yhtään harjoitelleet julkisilla liikennevälineillä kulkemista ja omassa autossa Harmi on pitänyt koko ajan hirveää meteliä. Harmi osoittautuikin julkisen liikenteen kannattajaksi ja matkat sujuivat kuin vanhalla tekijällä. Näyttelypaikalla Harmia kiinnostivat kaikki vastaantulevat koirat ja nuorimies käyttäytyi juuri niinkuin olen aina toivonut etteivät koirat käyttäydy näyttelyssä: tunki joka koiran iholle ihmettelemään. Kehäkäytöstäkään emme olleet harjoitelleet ja esitys oli sitten sen mukainen. Seisominen oli sinne päin. Tuomarin kokeillessa karvan laatua Harmi meni tuhannelle mutkalle ja taas sai kärsiä ja hävetä. Kehää juostessa veto oli valtava ja hihna soi. Tuomari oli italialainen Paolo Dondina.

"Easy mover. Masculine head. Correct balance betweenskull and muzzle. Correct ear shape. Good topline & neck & shoulders. Correct tailset & legs." JUN ERI3.

Maalaispoika kaupungissa :)

Näyttelyssä tavattiin pitkästä aikaa myös Aapon ja Binkan Kapo-isä, joka hienosti oli ROP. Onnea Sari ja Kapo!

Sunnuntaina Aapon kanssa lähdettiin taas töihiin Tikkurilan tonttupolulle Petteri Punakuonoilemaan. Lapsia oli valtavasti ja kyyditettävää riitti. Hienosti Aapo jaksoi kuitenkin hommia tehdä, vaikka lähtöpiste oli makkaranpaistokojua vastapäätä. Reitin varrella liikkuvat lapset olivat nalle-koiran mielestä tosi ihania (varsinkin, jos söivät makkaraa kävellessään), mutta hienosti Aapo keskittyi kuitenkin työn tekoon.

Tyttö-koirat pitivät taloa pystyssä poikien viikonlopun ajan. Treenaaminen on ollut kaikilla tosi minimissä. Illat ovat pimeitä ja märkiä. Aktiviteetit ovat olleet sellaisia, mitä on lähialueella voinut tehdä. Brixi on alkanut ulos mennessä säännöllisesti joka kerta boikotoida muuta laumaa: muut menevät hissillä ja Brixi menee portaita. Muutamalle naapurille onkin jo sanottu, ettei pidä pelästyä pientä ruskeaa koiraa, joka tulee itsekseen portaat neljännestä kerroksesta ulko-ovelle.

Mainittakoon vielä, että Keitalta kuvattiin viime perjantaina ranteet, koska sillä on ollut silloin tällöin tapana järsiä niitä. Neuroottinen omistaja halusi varmistua siitä, ettei mitään luustollista ongelmaa ole; ja eihän siellä ollut! Matkat tehtiin niin ikään julkisilla kulkuneuvoilla mennen tullen. Keita oli menomatkalla jo todella helppo matkustuskaveri ja paluumatkalla sitäkin helpompi (tosin nukutusaineen jälkivaikutuksella saattoi olla osuutta asiaan).