Jotakin päivitettävää, vaikka edes jälkijunassa

Talvi on ollut melkoista hiljaiseloa koirarintamalla. Pihatokoa tai tottista ei aina jaksa kirjoitella. . . treenitkin on olleet tosi lyhyitä. Jos nyt sitten menee ainakin se oikein, että osaa treenit lopettaa ajoissa, kun koiralla on vielä kivaa.

Ainoa uutisoitava asia onkin ollut Lahden näyttely tammikuussa. Ensitieto tietenkin laitettiin jo FB:hen, joten blogin päivittämisellä siltä osin ei tuntunut olevan kiirettä. Keita siis on koirista se, joka korkkasi tämän vuoden missikisat. Tuomarina oli Päivi Eerola: Tyyppi erinomainen. Erinom. lihaskunnossa. Pitkälinjainen hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvin narttumainen pää. Hyvä karvanlaatu. Pienikokoiset hampaat. Kestävä kokonaisvaikutelma. 

KÄY ERI1 SA PN3

Kuvat (c)Sanna Jääskeläinen.

Tuloksiin oltiin tyytyväisiä, vaikka sert jäi vielä saamatta. Nuo "pienikokoiset hampaat" ovat kyllä aiheuttaneet hilpeyttä! Kiitos Sanna J:lle kuvaamisesta. Heimolaisista mukana olivat myös Pörrö ja Hertta.

Aapo on ollut oloneuvoksena. Vedot ovat olleet tauolla lumipalloefektin takia. Jatkamme taas harjoituksia, kun lumipallojen heittely vähenee. Arjessa on ihan tarpeeksi haastetta, kun yrittää päästä ohittamaan kaikennäköisiä lumen heittelijöitä. Maalaispoika on myös joutunut tutustumaan vilkkaasti liikennöityyn kaupunkiin. Milla, Aapo ja Keita muuttivat Riihimäelle pari viikkoa sitten. Ei se Riihimäki niin vilkkaasti liikennöity ole, mutta matkustaminen Helsingin keskustan kautta on ADHD-koiralle haastavaa. Mikä määrä suureen kaupunkiin mahtuu ihmisiä - pieni koira ei voi ymmärtää?!?

Binkan kanssa on harrasteltu mielen virkistykseksi. Silmätipoista ei ole päästy eroon, tuskin päästäänkään. Eikä vielä ole ollut mitään mahdollisuutta vaihtaa tippoja anti-dopingiksi. Tuskin siis päästään tokokokeisiin ennen sääntömuutoksen voimaan astumista, jos sen jälkeenkään. Mummo-koira on myös muuttunut aikaisempaa kantaa ottavammaksi ja on suorastaan alkanut kiroilla nuoremmille kurittomille koirille - oli ne sitten omia tai vieraita.

Brixi jatkaa edelleen omien polkujensa kulkemista. Tottista on treenailtu pienimuotoisesti. Eteenmenossa on tapahtunut huomattavaa edistymistä: koira ei enää jää haukkumaan ohjaajan eteen (ainakaan kovin pitkäksi aikaa) vaan lähtee osoitettuun suuntaan. Nyt pitäisi ohjelmaan ottaa sitten se pysähtyminen. . .saa nähdä miten siinä käy. Lumen sulamista odotellaan, että päästäisiin taas esteiden pariin.

Harmin kanssa haetaan vauhtia jääviin. Maahanmenossa tarvitaan edelleen käsiapua. Eikä sitä aina malta odottaa ohjaajan käskyä luoksetuloon, kun asioita voi tehdä oma-aloitteisestikin. Nouto on edelleen ihan levällään: kyllä Harmi toki noutaa ja esineelle lähtökin tapahtuu lennossa, mutta palautuksessa on vielä "pientä" viilaamista. Harmin kanta kapulaan on, että löytäjä saa pitää. Jos kapulaa haluat kantaa, niin hanki oma sellainen. Tuhojen tekeminen kotona on vähentynyt. Kengätkin saavat olla rauhassa siihen asti, että ollaan ulos lähdössä. Silloin nuorimies aloittaa rallin ympäri asuntoa kenkä suussa! Hakutreeneihin ei nyt olla muutamaan viikkoon päästy, mutta ilmaisua on alettu harjoittelemaan. Harmista tulee isona haukkuva hakukoira.

Vuosi paketissa

Taas on se aika vuodesta, jolloin suunnataan katse menneeseen. 1.1.2014 Harmi ja sisarukset näkivät päivänvalon. Helmikuussa Harmi muutti Vantaalle ilahduttamaan muuta laumaa. Harmi on ollut nimensä mukainen alusta asti. Ensimmäisellä viikolla Merja yritti kiivetä pentuaitauksen yli ja huonostihan siinä kävi. Kyynärsauvat olivatkin sitten jonkin aikaa liikkumisen apuvälineinä. Vuoden aikana on treenattu perusasioita sekä hakua ja jälkeä. Koerintamalla meitä ei kuitenkaan nähdä vielä pitkään aikaan. Pariin näyttelyyn on ehditty osallistua. Heinäkuussa erikoisnäyttelystä kotiin tuomisina PEK1 KP ja VSP-pentu. Joulukuussa käytiin Helsinki Winner-näyttelyssä mistä JUN ERI3.

Brixi kävi keväällä parissa toko-kokeessa, joista parempi tulos oli AVO2. Tokon ongelmat olivat kasvaneet liian suuriksi ja loppukeväästä haimmekin sitten lisää oppia Sirke Viitasen koulutuksessa. Oppi kantoi hedelmää ja perusongelmat saatiin korjattua. Kokeisiin ei kuitenkaan enää ilmoittauduttu. Treenaamisessa on panostettu PK-tottikseen ja noutoihin, missä olikin syksyllä jo edistystä nähtävissä. Jälkeä ja hakua on treenattu edelleen. Kesällä kokeiltiin myös vesipelastusta, mutta pieni koira on siihen aivan liian pieni. Erikoisnäyttelyssä Brixillä oli kotiin tuomisena AVO ERI1 SA PN2. Elokussa mentiin maailman voittaja-näyttelyyn, mistä kotiin tultiin vara-sertin kanssa. Suuren maailman kuviot aiheuttivat pientä hämmennystä, koska Brixi ei ole enää aikoihin saanut vastaanottaa sertiä. Kotona Brixi on erityisesti ollut Harmin kiinnostuksen ja kiusanteon kohteena kuten aina iso-siskot. Lopulta Brixi kyllästyi Harmin kiusaamiseen rappukäytävässä ja siirtyi oma-aloitteisesti käyttämään ulos mennessä portaita.

Aapon koevuosi on ollut laiha. Muutaman kerran keväällä tehty aglity-startti, joista paras tulos oli -7,58 sij.12. Tokossa Aapo korkkasi voittaja-luokassa ilman suurempaa menestystä, mutta tuomarilla oli hauskaa pojan touhua katsellessa. Vuoden näyttelymenestys oli erikoisnäyttelyn varassa, mistä kotiin tuli VAL ERI2 SA. Syksyllä Aapo aloitti tosi toimissa lastenvedot ja onkin osoittautunut hyväksi työkoiraksi sillä saralla. Keskitalven lumipallot tuovat siihen kyllä turhaa haastetta, joten vedot jäävätkin vähäisemmiksi lumen aikana. 

Tammikuussa Keita teloi kyntensä ja aloitti kuluvan vuoden sairaslomalla. Keita on muutenkin herkkä anturoistaan ja jäinen maa tekee anturoissa tuhoaan. Näyttelyihin Keita ei ole tänä vuonna osallistunut. Keväällä toko-kokeessa kotiin tuomisena AVO2. Lisäoppia haettiin Sirke Viitasen koulutuksesta. Keita teki keväällä myös pari agility-starttia, mistä ei sen suurempaa muistoa jäänyt. Kesän kohokohta oli kuitenkin JK1! Kokeessa Keita teki Aapot ja järjestäjillä oli ollut hauskaa. Keitan asenne tottiksessa on sikailen-olen-symppis. Loppusyksystä Keitan ranteet kuvattiin vielä varmuuden vuoksi, tyttö on siltä osin ihan terve.

Binka aloitti vuoden mallikkaasti tekemällä tokossa VOI1 tuloksen kahdessa peräkkäisessä kokeessa. Siihen se sitten jäikin, seuraavassa kokeessa tulos oli VOI3. Erikoisnäyttelyssä Binka edusti veteraaniluokassa VET ERI4 SA. Treenaaminen on vuoden mittaan jäänyt vähemmälle. Kokeisiin osallistuminen on jatkossa vielä auki. Syksyllä Binkalla todettiin silmien kuivumista, vanhojen koirien vaiva. Lääkitys kuitenkin asettaa meidät doping-karenssiin ja jos silmät vaativat jatkossa jatkuvaa lääkitystä, niin meidän kokeet on sitten käyty. Binka on osoittanut luonteessa muitakin ikääntymisen merkkejä: pinna lyhenee kun vuosia tulee lisää. Hoiva-vietti on kuitenkin säilynyt ennallaan. Asenne on että kun Binka hoitaa, niin muiden on syytä nauttia siitä.

Joululahjaksi saattin sitten nenäpunkki. Liekö tullut messarista vai koirakaverilta, sitä on nyt ollut harvinaisen paljon liikkeellä. Koko porukka sai sitten häätöhoidon joululahjaksi ja rahapussi keveni jälleen...

Poikien viikonloppu

Lauantaina Harmin kanssa otettiin suunta messukeskukseen Helsinki Winner näyttelyyn. Alunperin tarkoitus oli mennä sunnuntaina voittaja-näyttelyyn, mutta tuli ilmoitusvaiheessa täpättyä väärää näyttelyä ja ilmo menikin sitten lauantaille. Matkat tehtiin julkisen liikenteen voimin. Kaikista pentuajan hyvistä suunnitelmista poiketen emme siis olleet yhtään harjoitelleet julkisilla liikennevälineillä kulkemista ja omassa autossa Harmi on pitänyt koko ajan hirveää meteliä. Harmi osoittautuikin julkisen liikenteen kannattajaksi ja matkat sujuivat kuin vanhalla tekijällä. Näyttelypaikalla Harmia kiinnostivat kaikki vastaantulevat koirat ja nuorimies käyttäytyi juuri niinkuin olen aina toivonut etteivät koirat käyttäydy näyttelyssä: tunki joka koiran iholle ihmettelemään. Kehäkäytöstäkään emme olleet harjoitelleet ja esitys oli sitten sen mukainen. Seisominen oli sinne päin. Tuomarin kokeillessa karvan laatua Harmi meni tuhannelle mutkalle ja taas sai kärsiä ja hävetä. Kehää juostessa veto oli valtava ja hihna soi. Tuomari oli italialainen Paolo Dondina.

"Easy mover. Masculine head. Correct balance betweenskull and muzzle. Correct ear shape. Good topline & neck & shoulders. Correct tailset & legs." JUN ERI3.

Maalaispoika kaupungissa :)

Näyttelyssä tavattiin pitkästä aikaa myös Aapon ja Binkan Kapo-isä, joka hienosti oli ROP. Onnea Sari ja Kapo!

Sunnuntaina Aapon kanssa lähdettiin taas töihiin Tikkurilan tonttupolulle Petteri Punakuonoilemaan. Lapsia oli valtavasti ja kyyditettävää riitti. Hienosti Aapo jaksoi kuitenkin hommia tehdä, vaikka lähtöpiste oli makkaranpaistokojua vastapäätä. Reitin varrella liikkuvat lapset olivat nalle-koiran mielestä tosi ihania (varsinkin, jos söivät makkaraa kävellessään), mutta hienosti Aapo keskittyi kuitenkin työn tekoon.

Tyttö-koirat pitivät taloa pystyssä poikien viikonlopun ajan. Treenaaminen on ollut kaikilla tosi minimissä. Illat ovat pimeitä ja märkiä. Aktiviteetit ovat olleet sellaisia, mitä on lähialueella voinut tehdä. Brixi on alkanut ulos mennessä säännöllisesti joka kerta boikotoida muuta laumaa: muut menevät hissillä ja Brixi menee portaita. Muutamalle naapurille onkin jo sanottu, ettei pidä pelästyä pientä ruskeaa koiraa, joka tulee itsekseen portaat neljännestä kerroksesta ulko-ovelle.

Mainittakoon vielä, että Keitalta kuvattiin viime perjantaina ranteet, koska sillä on ollut silloin tällöin tapana järsiä niitä. Neuroottinen omistaja halusi varmistua siitä, ettei mitään luustollista ongelmaa ole; ja eihän siellä ollut! Matkat tehtiin niin ikään julkisilla kulkuneuvoilla mennen tullen. Keita oli menomatkalla jo todella helppo matkustuskaveri ja paluumatkalla sitäkin helpompi (tosin nukutusaineen jälkivaikutuksella saattoi olla osuutta asiaan).

It's snowtime!

Lunta on saatu tänne eteläänkin, tosin vain vähän. Sen verran, että tiet ovat jäässä ja hihnalenkit koirien kanssa tehdään kamikaze-tyylillä. Talven ensimmäiset kaatumiset on suoritettu, mitään pahempia vammoja ei kuitenkaan ole tullut. Koirat tietenkin ottavat täyden ilon irti lumesta.

Viime viikonloppuna meillä oli synttärisankari: Binka täytti 9 vuotta <3 Ei prinsessa vielä kuitenkaan osoita kovin suuria ikääntymisen merkkejä. Edeltävästi käytiin vuositarkastuksessa eläinlääkärissä. Binka käyttäytyi kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämällä arvokkuudella. Joka nurkka piti tutkia. Kun eläinlääkäri oli molemmat kädet kiinni koirassa, Binka suoritti salamahyökkäyksen kielensä kanssa - siinä taisi tulla eläinlääkärin kitarisat pestyä samalla. Pois ei tietenkään päästy ilman jo perinteeksi muodostunutta kerjäämiskierrosta.

Kaikenlainen treenaaminen on ollut enemmän tai vähemmän tauolla. Töiden jälkeen illalla on liian pimeää tehdä mitään järkevää. Vantaa on suuressa säästäväisyydessään katkaissut valaistuksen lähikentiltä (viime vuonna valot paloivat yhdeksään asti). Motivaatio lähteä kotikulmia pidemmälle treenaamaan on ollut huono. Hakutreenit jatkuvat toki edelleen. Brixi hakee lisää varmuutta ukkojen löytämiseen. Harmi on vaihdettu lelupalkalle ja patukat pääsääntöisesti tulevat takaisin ohjaajalle. Keita on aloittanut hakutreenit uudemman kerran ja muutaman treenikerran jälkeen näyttää hyvältä: kaikenlaiset möröt ovat hävinneet metsästä.

Harmin teini-ikä on poikinut muutaman selkäsaunan vanhemmilta koirilta, mutta kun teinikoira muistaa kurinpalautuksen vain noin nanosekuntin. Binka pääsääntöisesti pitää huolen Harmin silmien ja korvien puhdistamisesta kurinpidon lomassa. Brixi kyllästyi Harmin kiusantekoon rappukäytävässä ja kieltäytyy nyt uloslähtiessa tulemasta Harmin kanssa samalla hissillä. Harmi hoksasi Brixin olevan alustaepävarma rapussa ja siitäkös herra sai tuulta purjeisiin: vaikka Harmi pidettiin lyhyellä hihnalla, niin aina siitä vähän yletti tönäistä toista. Brixi menee nyt oma-aloitteisesti portaat alas asti ja odottaa ulko-ovella muuta seuruetta. Eilen yritettiin sitten porukalla kiivetä portaat ylös. Kahden kerroksen jälkeen Brixi kääntyi kannoillaan ja meni takaisin pohjakerrokseen odottamaan, että teinihirviö menee edeltä. Huolestuneille kerrottakoon, että koirat menevät jokaisen porrasvälin yksi kerrallaan, koko lauma ei todellakaan ryntää portaisiin yhtäaikaa. Brixi vain ei sietänyt Harmia samalla tasanteella kahta kerrosta kauempaa. 

Aapolla oli pari viikkoa sitten ikävä kokemus iltalenkillä minkä seurauksena saatiin todeta, että kuusi vuotta meni ennenkuin Aapo meni toisen koiran päälle. Kun parhaansa yrittää, niin tokihan senkin saa sitten aikaan. Useana iltana oli samainen koira tullut vastaan pitkässä flexissä liuhuten (YLLÄTTÄVÄÄ!) ja ohitustilanteissa hyökkäillen. Omistaja pääsääntöisesti viettää iltalenkit puhelimessa puhuen. . . eihän siinä voi koiraa samalla vahtia. Ohitustilanne oli jo ohi, kun koira hyökkäsi takaapäin Aapon päälle. Onneksi ei tullut reikiä, mutta Aapo vetäisi palkokasvin tiukasti nenäänsä ja hyökkäävä koira palautui pyörivänä karvakasana omistajansa jalkoihin. Tuliko tilanteessa anteeksipyyntöä tai muuta pahoittelua? No, ei tietenkään! Pitäisi kai olla kiitollinen, ettei sentään haukuttu silmät ja suut täyteen huonosti koulutetusta ja aggressiivisesta koirasta. Vaikka autoa ei saa ajaa ja puhua kännykkään samaan aikaan, niin koiria ulkoilutettaessa se tuntuu joillekin olevan ihan päivittäistä toimintaa?!? Ymmärtäähän sen toki, kun sillä koiralla ei ole rattia päässä.

Ja pimeys peitti maan. . .

Pimeää on joka ilta yhä aikaisemmin. Syksy ei ole meidän lempivuodenaikamme. Koiruuksille käytiin ostoksilla: näkyvyyttä parantamaan hankittiin kaikille Led-pannat. Jokaiselle oman värisensä, niin on pimeässä helpompi tietää kuka on menossa milloin minnekin. Pannat käytiin hakemassa läheisestä Musti & Mirristä. Reissulla tuli taas todettua, etteivät meidän koirat osaa käyttäytyä julkisilla paikoilla: kiire oli kova ja myyjä aivan ihana <3

Binka, Harmi ja Brixi tulossa iltalenkiltä.

Binkan kanssa on toko-kokeisiin ilmoittautuminen saanut lykkäystä. Pikku-mustan silmät alkoivat syksyn tullessa vuotamaan siinä määrin, että suunta oli eläinlääkäriin. Merja ollessa työssä Milla lähti käyttämään prinsessaa tohtorilla (kiitos Milla!) vaikka taas oli saanut kärsiä ja hävetä. Binka ei meinannut pysyä pöksyissään, kun pääsi reissuun ilman muuta laumaa. Eläinlääkärin odotusaulassa oli pitänyt ratsata kaikki mahdolliset hyllyt, eläintenhoitajan syliin oli yritetty pöydän yli ja sitten kun päästiin vastaanotolle, niin pikku-musta laittoi silmät niin tiukasti kiinni, että eläinlääkäri totesikin luomien lihasten olevan hyvin treenatut. Tutkimukset saatiin kuitenkin neidin vastustelusta huolimatta tehtyä eikä pois päästy ennenkuin eläinlääkäri oli muistanut palkata koiran namilla "hienosta käyttäytymisestä". Loppukaneettina ell olikin todennut, että harvoin vastaanotolla käy tuollaista 8-9 vuotiasta koiraa. Silmätippakuurin kanssa pikku-musta kotiutui ja koska niistä sitten pamahti samantien doping-karenssi päälle, niin tämän syksyn kokeilut oli sitten siinä.

Aapon kanssa on treenailtu esineruutua iltalenkeillä. Aapon tyyli hakea esineet on säilynyt ennallaan: Kohti ääretöntä ja sen yli! Juokseminen kun on nalle-koirasta maailman mukavinta rapsutusten ja halausten ohella. Aapo on hurmannut A-rapun vanhan rouvan. Rouva istui penkillä rapun oven edessä, kun Aapo tunki itsensä kainaloon rapsuteltavaksi ja rouvan sydän oli valloitettu. Nyt joka kerta kelpiet ohittaessaan rouva kysyy onko Aapo mukana.

Brixin kanssa käytiin viikko sitten jäljellä. Ohjaaja otti taas hienosti gps:n mukaan ja tyylilleen uskollisena unohti laittaa sen päälle. Oli taas pakko luottaa siihen, että koira osaa. Jälki oli n. 400m pitkä ja siellä oli 6 keppiä ja pari kulmaa. Koska jälki tehtiin Luukkiin, niin siellä oli myös melkoinen määrä aurinkoisella ilmalla ulkoilevaa kansaa. Ensimmäisellä kulmalla Brixi hukkasi jäljen, mutta laajalla kaarella hakien löysi sen uudelleen ja matka jatkui. Toinen kulma menikin sitten ihan kuin oppikirjassa. Kepit nousivat kaikki. Yhdellä kepillä piti vähän pidätellä, mutta siinä olikin ohjaajan osuus. Koira teki muun työn.

Keita on treenannut Aapon kanssa esineitä. Tälle syksylle ei enää koeilmoja tehdä, joten matka koerintamalla jatkuu ensi keväänä. Keita ja Harmi ovat löytäneet yhteisen sävelen - ajatusmaailma kulkee molemmilla samoja latuja eli ei meillä mitään neroja asu. Koirien yhteinen kiva leikki on Millan sängyllä meuhkaaminen ja sitä voidaan jatkaa tuntitolkulla, jos eivät ikävät ihmisomistajat puutu asiaan. Molemmat makaavat sängyllä ja purevat toisiaan kaulasta vuoron perään.

Harmi on nyt ylivoimaisesti lauman suurin koira. Tiukan paikan tullen Brixi oikaisee Harmin mahan alta. Johtuuko kovasta kasvamisesta, mutta Harmi on vähän hukassa oman kroppansa kanssa. Harmin mielestä kelpiellä on vain kaksi jalkaa - ne etummaiset. Välillä pikkupoika osoittaa suurta hämmästystä huomatessaan omat takajalkansa. Usein ne unohtuvat sohvalle Harmin hypätessä alas, jolloin Harmi kääntyy katsomaan taakseen kysyvällä ilmeellä: mikä siellä ottaa vastaan, kun matka ei etene?!?. Kelpielle epätyypilliseen tapaan Harmi ei myöskään osaa nuolla! Yritystä toki on, mutta kun koira ei osaa - siis ei todellakaan osaa! Harmi laittaa kielen pään koskemaan nuoltavaa kohtaa ja vetää sitten päätään eteenpäin, jolloin kieli juuttuu koko matkalta leuan alle. Siinä sitten koira ihmettelee, että mitä pitäisi tehdä. No, ei voi kauhalla ottaa, kun on lusikalla annettu. . . . Autoilu on edelleen Harmin kanssa suurta tuskaa - tuskaa kaikille muille paitsi Harmille, joka kommentoi koko automatkan kovalla äänellä takana ajavat autot, ikkunasta näkyvät valot, liikkuvan auton jne. Harmi ei kuitenkaan ole millään tavalla paniikissa autossa ja menee autoon mielellään. On joskus jopa nukkunut hetken. Mutta hereillä ollessaan se haukkumisen määrä on sietämätön. Ääni on muuttunut yhä kovemmaksi koiran kasvaessa. Jos sama haukkuminen on tulevaisuudessa hakumetsässä, niin ilmaisupisteet on ihan huippua! Nyt on meille sitten ostettu ensimmäinen haukunestopanta - sitä jo kerran kokeiltiinkin. Ei se sitä haukkumista estänyt, sävy vain vähän muuttui. Sitten piti ihmetellä sitä mistä se suhahdus tuli ja kokeilla tuleeko se uudelleen, jos taas haukkuu. Tulihan se! Tuli siinä määrin, että suhteellisen lyhyen matkan jälkeen auto haisee ihan sitrukselle ja koira samoin.

Vetävän näköinen koira :)

Syksy on alkanut hiljaisesti. Illat pimenevät aikaisin, mikä on rajoittanut arki-iltojen puuhastelua. Muutaman kerran ollaan intouduttu ajamaan tottis-kentälle lähinnä ampumisen ja esteiden takia. Keita sietää laukaukset hyvin. Brixi on vähän hätkähtänyt, mutta on ollut ihan kykenevä jatkamaan tekemistä ampumisen jälkeen. Harmi on ampumista kuunnellut autosta käsin. Binka-pasifisti ei aseista pidä ja Aapoa ei moisille keikoille ole edes otettu mukaan.

Binkan kanssa on satunnaisesti treenailtu ylläpitävästi tokoa, jos vielä koekärpänen puraisisi tänä syksynä ja päästäisiin yrittämään sitä puuttuvaa voittajan ykköstulosta. Vauhtia on haettu kiertämisen kautta, joten pikku-musta on opetellut piilon kiertoja :D

Aapo on alkanut tosi toimiin lastenvetojen kanssa. Viime vuonna kävimme harjoittelemassa, mutta tosi toimiin ei vielä riittänyt uskallusta. Aapo on nyt ollut kolmessa tapahtumassa kärryjä vetämässä. Koira valjaisiin ja valjaat kiinni aisoihin . . . Aapo on niin työmoodi päällä, ettei mikään ole mahtavampaa kuin työnteko. Ja pienet ihmiset ovat iloisia.

Brixin kanssa oltiin toisen kerran jälkipäivällä. Paikka oli sama kuin edellisellä kerralla ja maastot oli nyt vähän tutummat, mikä helpotti jälkien tekoa huimasti. Pari keppiä metsään jäi (8 vietiin), mutta esineruutu meni paremmin kuin edellisellä kerralla. Tottiksessa on tullut intoa ja vauhtia lisää, mutta se kokeisiin meno taitaa kuitenkin jäädä ensi vuodelle. Nyt kun Harmi on kasvanut korkeutta niin Brixi tuntuu vieläkin pienemmältä. Neitihän on vieläkin sen verran nahkamaha, ettei tunnu järkevältä laittaa sitä märkään ja kylmään maahan makaamaan.

Keitan kanssa on treenattu tottista varmemmaksi vaihtelevalla menestyksellä. Riippuen päivästä Keitalla on päällä "Olen-upea-tottis-koira" -moodi tai vaihtoehtoisesti "Sikailen-olen-symppis" -moodi.

Harmin kanssa on haettu kestoa kontaktin pitoon ja hakeutumista perusasentoon ilman huitovia käsiä. Edistymistä on tapahtunut, mutta hiljaa hyvä tulee. Jälkipäivällä Harmille tehtiin pidempi namijälki, minkä poika ajoi ihan hienosti. Hakutreeneissä Harmi on alkanut päästä jyvälle siitä, miksi sinne metsään oikeastaan mennään. Kotioloissa meillä on teinipoika, joka kokeilee rajojaan kaikkien kanssa. Huomionhakua ja kiusantekoa aina siihen asti, että joku aikuisista koirista hermostuu ja näyttää teinille kaapin paikan.

Lisäksi iltojen pimentyessä on taas aloitettu hihnalenkit ja "hienosti hihnassa"-opettelu. Karvaisille kavereille on kaivettu heijastinliivit esiin. Samalla on tullut kiinnitettyä huomiota heijastimettomiin ihmisiin ja koiriin syksyn pimeässä. Joissakin tapauksissa on vastaan tullut heijastinta käyttävä ihminen, jonka koira kävelee sen viiden metrin flexin kanssa ihan ilman heijastinta!!!

Kuka vei suloisen koiranpennun?

Ja antoi tilalle teinihirviön? Harmin ensimmäinen uhmaikä on alkanut. Korvat on lakanneet toimimasta. Hampaita käytetään milloin mihinkin. Osansa teinihirviön hyökkäyksistä saavat aikuiset koirat, mutta välittääkö hirviö kurinpalautuksesta?!? Ei todellakaan! Pienet harmaat aivosolut raksuttavat ja ilmeestä näkee, että koiralla on suuria suunnitelmia. Harmi on myös meidän eniten ääntelevä kelpie - bordercolliella on ollut ihan oma ääniskaalansa. Harmin ääntely muistuttaa lähinnä kollikissan mouruamista ja tulee esiin suunnattomana huomion hakemisena. Jo opitut peruskäskyt ovat painuneet uhnolaan. Tottelevaisuus on lähinnä yritystä pitää kontaktia edes sen 2 sekuntia. Dreamoor-porukan kanssa on oltu Virve Sormusen toko-koulutuksessa. Koiran edistymisestä en osaa sanoa mitään, mutta ohjaaja on saanut tarvitsemaansa henkistä tukea.

Treenimotivaatio on muutenkin hukassa. Brixin kanssa on yritetty saada noutoihin vauhtia kiertämisen kautta. Vire on noussut hyvin, lieveilmiönä esiin on tullut ohjaajan edessä haukkuminen. Haukkuminen on sitten siirtynyt muuhunkin tekemiseen, mikä tuli ikävällä tavalla esiin viikko sitten esineruudussa: koira jäi viiden metrin päähän ohjaajasta haukkumaan. . . yritä tässä sitten harrastaa. Yhden asian jos saat korjattua niin jo toisesta mättää. Viikko sitten oltiin Lopella jälkipäivällä, Brixin jälkeen olin tosi tyytyväinen. Jäljen tekijä ymmärsi ohjeet väärin ja jätti keppimerkit pois. Piti sitten ihan oikeasti lukea koiraa, joka ilmaisi kahdeksasta kepistä kuusi :) Brixin keppi-ilmaisu on ohjaajalle vaikeaa luettavaa, koska koira ei mene maahan eikä nosta keppiä suuhun - lähinnä vain näyttää, että tässä se on! Otatko vai jatketaanko matkaa? Harmille tehtiin namijälki, mikä jäi liian lyhyeksi. Pitäisi vaan reilusti alkaa tehdä pidempiä jälkiä.

Binkan kanssa on tehty keveitä toko-treenejä. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa selata koekalenteria. Binkan kanssa on hakusessa vielä se viimeinen voittaja-luokan ykkönen.

Aapon kanssa on tehty tokoa vaihtelevalla menestyksellä. Ruudussa on näkynyt jo pienen pientä edistymistä, mutta tunnari sitä vastoin on levinnyt totaalisesti. Viimeksi Aapo yritti tuoda kaikki muut kapulat paitsi sen oman (huoh!). Jos me oikein ahkerasti treenataan, niin ehkä me päästään kokeisiin siinä vaiheessa, kun Aapo täyttää kymmenen.

Keitan kanssa käytiin pari viikkoa sitten jäljellä teemana janat. Niissä on vielä aika lailla hiomista, mutta itse jäljestys sujuu oikein mukavasti. Tottista/tokoa on väännetty. Jäävien kanssa oli tauon jälkeen vaikeuksia, kun siirryttiin tokon jääviin (seisominen ja maahanmeno). Keita oli sitä mieltä, että idiootti ohjaaja on nyt unohtanut järjestyksen, kun ensinhän tulee istuminen ja sitten maahameno ja luoksetulo. Tuli ehkä hinkattua tätä aika paljon ennen koetta.