Toko-koe 25.4.

Keitan toista vuotta kestänyt toko-koe tauko päättyi tänään, kun suunnaksi otettiin Hyvinkään kaikkien luokkien koe. Aapo lähti eilen illalla yökylään Vantaalle, joten saatiin Keitan kanssa valmistautua aamu ihan rauhassa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaaminen 10: Tällä hetkellä näyttäisi, että meidän paikkamakuuongelmat olisi historiaa (tai ainakin tauolla). Keita oli todella rauhallinen ja rento.

Seuraaminen taluttimetta 9: Ei kait tässä mitään sen suurempaa ongelmaa ollut... Omasta mielestä oikein mukavan tuntuista :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10: Minun makuun vähän turhan löysä pysähtyminen, mutta tuomarille kelpasi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Noutaminen 10

Kauko-ohjaus 8: Yhden kerran vaadittiin kaksoiskäsky maahanmenoon, kun koira unohtui haaveilemaan jotain.

Estehyppy 8: Eteentulo oli aavistuksen vino, mutta ei siinä sen suurempia juttuja ollut...

Kokonaisvaikutus 9: Hyvällä ja rennolla fiiliksellä mentiin koko koe, ja se ilmeisesti sitten näkyi myös tekemisessä :D

Yhteensä 187p AVO1 sijoitus 2/9!

Tavoitteena sohva-fifi

Niinhän siinä käy, että kun suunnittelee koirien kanssa jotakin, niin sitä ei ainakaan tapahdu. Brixi on Merja kelpieistä ainoa, jolle oli tälle kesälle koetavoitteita. . . jää nyt nekin saavuttamatta.

Talven aikana Brixille kehittyi paheneva vatsaongelma. Koira oli kaiken kaikkiaan pirteä ja iloinen. Treenimotivaatiota oli vaikka toisille jakaa, mutta. . .

Paska juttu ihan kirjaimellisesti. Sen tuottaminen kun alkoi olla yhä vaikeampaa. Kokeiltiin ruuan vaihtoa. Pehmeää ruokaa. Kaikkea mahdollista ilman tulosta. Uloste oli joko tipun kakkaa tai tippaleipää. Tilanne meni lopulta sellaiseksi, että oli syytä lähteä hakemaan viisaampien apua ja matka suuntautui eläinlääkäriasemalle. Huhtikuun alussa Brixi tutkittiin ensimmäisen kerran. Peräsuolessa oli runsaasti ulostemassaa, peräsuoli paineen vuoksi laajahko. Peräaukon sulkijalihaksessa todettiin tiukka, juostemainen rakenne, joka ei anestesiankaan aikana rentoutunut vaan tukki ulostemassan normaalia kulkua peräaukon läpi. Hoitava eläinlääkäri totesi, ettei ollut koskaan törmännyt vastaavaan (mitään traumaa ei ole ollut) ja piti aiheellisena konsultoida kokeneempia kolleegoita (oma el ei todellakaan ole eilen valmistunut, vaan on hoitanut koko meidän laumaa pennusta asti ja sitä ennen edesmennyttä koiraa). Palattiin sitten kotiin konsultaatiovastausta odottelemaan. Ei tarvinnut odottaa kauan. Eläinlääkäri soitti seuraavana päivänä - oli jo samana iltana pistänyt pyörät pyörimään - Brixille varattiin tutkimus ja toimenpideaika viime perjantaille Mevetiin. Odotusaika mentiin kipulääkkeillä, gastro-intestinal-ruokavaliolla, leseillä ja parafiiniöljyllä.

Eilen sitten uusi reissu lääkäriin anaalistriktuuran jatkohoitoon. Brixille tehtiin perähuuhtelu (taas) ja perä/paksusuolen lopun tähystys, jossa ei poikkeavia löydöksiä lukuunottamatta aivan peräaukon supistajalihaksen kraniaalipuolella sijaitsevaa arpistriktuuraa. Striktuura avattiin laajentimilla kunnes 23mm laajennin mahtui ongelmitta läpi. Verinäyteskreenauksessa ainoa löydös oli erittäin lievästi kohonnut tulehdusmittari CRP. Brixi kotiutui jatkolääkityksellä: antibiootti ja kortisoni, peräpukamasupot ja tarvittaessa kipulääke. Seuraava kontrolliaika on jo ensi viikolla. Kontrolleja tehdään kunnes nähdään, että striktuura pysyy auki.

Mevetissä eläinlääkäri kertoi, että on oman melkoisen pitkän työuransa aikana törmännyt n. 10:een vastaavaan tapaukseen eri rotuisilla. Oire on niin harvinainen, ettei mitään toipumisennustetta voida varmasti antaa. Pääasiassa hoidetut koirat ovat toipuneet, muutama kuitenkin jouduttu lopettamaan. Nyt meillä sitten mennään kontrollikäynti kerrallaan kortisonia syöden ja toivotaan parasta.

Jatkossa tavoitteet koiran kanssa kannattaa asettaa riittävän matalalle, ettei sitten harmita: koiraa makaa sohvalla, siirtyy tarvittaessa jääkaapin eteen, makaa oikealla kyljellä, makaa vasemmalla kyljellä jne.

Mörköjä ja menninkäisiä

Niitä on ilmestynyt Harmin elämään. Varsinkin iltaisin pitää haukkua kaikki epäilyttävät puistonpenkit, jotka eivät vielä eilen olleet siinä. Saati sitten liikennemerkit! Niitä on nyt ilmestynyt Harmin mielestä mitä eriskummallisimpiin paikkoihin, kun kevään työmiehet ovat purkaneet kadun reunuksia auki. Ne hurjan pelottavat liikennemerkit voivat vaikka hyökätä kimppuun illan pimeydessä, joten Harmi on tehnyt johtopäätöksen, että hyökkäys on paras puollustus. . . . ainakin nuoren kelpie-koiran kohdalla.

Lumet alkoivat sulaa täällä etelässä hyvää vauhtia ja kutina maastoihin alkoi olla melkoinen. Viime viikolla päästiin nauttimaan ihanasta keväisestä metsälenkistä ja maisemat näyttivät tällaisilta:

Harmi ja Brixi keväisessä metsässä

Harmi "mr Muscle"

Viikko sitten oltiin Tervakoskella Sanna H:n vieraina. Treenattiin pienimuotoisesti tottista ja tehtiin kevään ensimmäinen esineruutu. Brixille kolme esinettä: yksi oma ja kaksi vierasta. Brixi siis tietenkin toi sen oman vaikka ruutuun lähetys tapahtui vasemmasta reunasta ja oma oli oikeassa takakulmassa. Kävi pikkukoira haistamassa ainakin yhden vieraan ja totesi, ettei sitä kannata ottaa. Nyt siis ohjelmaan runsaasti vieraita esineitä!

Hakutreenit ovat jatkuneet vaihtelevalla aikataululla koko talven, eilen viimeksi. Binka on ollut "pentukoirana" tallaamassa rataa ja kerjäämässä herkkuja treenikavereilta. Nyt kun aktiivitreenaus on Binkan kohdalla historiaa, niin treenikaverit sitten syöttelevät sikapossua, joka osaa kerjäämisen jalon taidon. Siinä jos jaettaisi palkintoja, niin Binka olisi moninkertainen multivalio. Harmi on jo oppinut etsimään valmiita ja irtoaakin mukavasti syvälle metsän uumeniin. . . ja ennen kaikkea palaa sieltä myös kutsusta ohjaajan luokse. Harmihan siirrettiin patukkapalkalle talven aikana. Nyt tuli jo kaikki patukat ohjaajalle asti. Välillä niitä on sitten etsitty muiden koirien myötävaikutuksella. Brixi toimi tosi hyvällä moodilla. Keskilinjalla neiti osaa istua melko välinpitämättömän näköisenä - ohjaajalle tuli lähetyksessä tunne, että mihinhän tuo mahtaa mennä. Lyhyt käsky ja neito-ruskea uppoaa joka lähetyksellä suorassa linjassa maastoon. Ilmaisustakin tuli maalimiehiltä kehuja. 

Tänä aamuna sitten tuli takaisku ja taivaan täydeltä lunta. Päivän aikana maa on muuttunut valkoiseksi ja lunta on ainakin 10cm.

Harmi ja Brixi ottavat ilon irti takatalvesta.

Kolme kelpietä lumessa.

Brixi mietteliäänä.

Jotakin päivitettävää, vaikka edes jälkijunassa

Talvi on ollut melkoista hiljaiseloa koirarintamalla. Pihatokoa tai tottista ei aina jaksa kirjoitella. . . treenitkin on olleet tosi lyhyitä. Jos nyt sitten menee ainakin se oikein, että osaa treenit lopettaa ajoissa, kun koiralla on vielä kivaa.

Ainoa uutisoitava asia onkin ollut Lahden näyttely tammikuussa. Ensitieto tietenkin laitettiin jo FB:hen, joten blogin päivittämisellä siltä osin ei tuntunut olevan kiirettä. Keita siis on koirista se, joka korkkasi tämän vuoden missikisat. Tuomarina oli Päivi Eerola: Tyyppi erinomainen. Erinom. lihaskunnossa. Pitkälinjainen hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvin narttumainen pää. Hyvä karvanlaatu. Pienikokoiset hampaat. Kestävä kokonaisvaikutelma. 

KÄY ERI1 SA PN3

Kuvat (c)Sanna Jääskeläinen.

Tuloksiin oltiin tyytyväisiä, vaikka sert jäi vielä saamatta. Nuo "pienikokoiset hampaat" ovat kyllä aiheuttaneet hilpeyttä! Kiitos Sanna J:lle kuvaamisesta. Heimolaisista mukana olivat myös Pörrö ja Hertta.

Aapo on ollut oloneuvoksena. Vedot ovat olleet tauolla lumipalloefektin takia. Jatkamme taas harjoituksia, kun lumipallojen heittely vähenee. Arjessa on ihan tarpeeksi haastetta, kun yrittää päästä ohittamaan kaikennäköisiä lumen heittelijöitä. Maalaispoika on myös joutunut tutustumaan vilkkaasti liikennöityyn kaupunkiin. Milla, Aapo ja Keita muuttivat Riihimäelle pari viikkoa sitten. Ei se Riihimäki niin vilkkaasti liikennöity ole, mutta matkustaminen Helsingin keskustan kautta on ADHD-koiralle haastavaa. Mikä määrä suureen kaupunkiin mahtuu ihmisiä - pieni koira ei voi ymmärtää?!?

Binkan kanssa on harrasteltu mielen virkistykseksi. Silmätipoista ei ole päästy eroon, tuskin päästäänkään. Eikä vielä ole ollut mitään mahdollisuutta vaihtaa tippoja anti-dopingiksi. Tuskin siis päästään tokokokeisiin ennen sääntömuutoksen voimaan astumista, jos sen jälkeenkään. Mummo-koira on myös muuttunut aikaisempaa kantaa ottavammaksi ja on suorastaan alkanut kiroilla nuoremmille kurittomille koirille - oli ne sitten omia tai vieraita.

Brixi jatkaa edelleen omien polkujensa kulkemista. Tottista on treenailtu pienimuotoisesti. Eteenmenossa on tapahtunut huomattavaa edistymistä: koira ei enää jää haukkumaan ohjaajan eteen (ainakaan kovin pitkäksi aikaa) vaan lähtee osoitettuun suuntaan. Nyt pitäisi ohjelmaan ottaa sitten se pysähtyminen. . .saa nähdä miten siinä käy. Lumen sulamista odotellaan, että päästäisiin taas esteiden pariin.

Harmin kanssa haetaan vauhtia jääviin. Maahanmenossa tarvitaan edelleen käsiapua. Eikä sitä aina malta odottaa ohjaajan käskyä luoksetuloon, kun asioita voi tehdä oma-aloitteisestikin. Nouto on edelleen ihan levällään: kyllä Harmi toki noutaa ja esineelle lähtökin tapahtuu lennossa, mutta palautuksessa on vielä "pientä" viilaamista. Harmin kanta kapulaan on, että löytäjä saa pitää. Jos kapulaa haluat kantaa, niin hanki oma sellainen. Tuhojen tekeminen kotona on vähentynyt. Kengätkin saavat olla rauhassa siihen asti, että ollaan ulos lähdössä. Silloin nuorimies aloittaa rallin ympäri asuntoa kenkä suussa! Hakutreeneihin ei nyt olla muutamaan viikkoon päästy, mutta ilmaisua on alettu harjoittelemaan. Harmista tulee isona haukkuva hakukoira.

Vuosi paketissa

Taas on se aika vuodesta, jolloin suunnataan katse menneeseen. 1.1.2014 Harmi ja sisarukset näkivät päivänvalon. Helmikuussa Harmi muutti Vantaalle ilahduttamaan muuta laumaa. Harmi on ollut nimensä mukainen alusta asti. Ensimmäisellä viikolla Merja yritti kiivetä pentuaitauksen yli ja huonostihan siinä kävi. Kyynärsauvat olivatkin sitten jonkin aikaa liikkumisen apuvälineinä. Vuoden aikana on treenattu perusasioita sekä hakua ja jälkeä. Koerintamalla meitä ei kuitenkaan nähdä vielä pitkään aikaan. Pariin näyttelyyn on ehditty osallistua. Heinäkuussa erikoisnäyttelystä kotiin tuomisina PEK1 KP ja VSP-pentu. Joulukuussa käytiin Helsinki Winner-näyttelyssä mistä JUN ERI3.

Brixi kävi keväällä parissa toko-kokeessa, joista parempi tulos oli AVO2. Tokon ongelmat olivat kasvaneet liian suuriksi ja loppukeväästä haimmekin sitten lisää oppia Sirke Viitasen koulutuksessa. Oppi kantoi hedelmää ja perusongelmat saatiin korjattua. Kokeisiin ei kuitenkaan enää ilmoittauduttu. Treenaamisessa on panostettu PK-tottikseen ja noutoihin, missä olikin syksyllä jo edistystä nähtävissä. Jälkeä ja hakua on treenattu edelleen. Kesällä kokeiltiin myös vesipelastusta, mutta pieni koira on siihen aivan liian pieni. Erikoisnäyttelyssä Brixillä oli kotiin tuomisena AVO ERI1 SA PN2. Elokussa mentiin maailman voittaja-näyttelyyn, mistä kotiin tultiin vara-sertin kanssa. Suuren maailman kuviot aiheuttivat pientä hämmennystä, koska Brixi ei ole enää aikoihin saanut vastaanottaa sertiä. Kotona Brixi on erityisesti ollut Harmin kiinnostuksen ja kiusanteon kohteena kuten aina iso-siskot. Lopulta Brixi kyllästyi Harmin kiusaamiseen rappukäytävässä ja siirtyi oma-aloitteisesti käyttämään ulos mennessä portaita.

Aapon koevuosi on ollut laiha. Muutaman kerran keväällä tehty aglity-startti, joista paras tulos oli -7,58 sij.12. Tokossa Aapo korkkasi voittaja-luokassa ilman suurempaa menestystä, mutta tuomarilla oli hauskaa pojan touhua katsellessa. Vuoden näyttelymenestys oli erikoisnäyttelyn varassa, mistä kotiin tuli VAL ERI2 SA. Syksyllä Aapo aloitti tosi toimissa lastenvedot ja onkin osoittautunut hyväksi työkoiraksi sillä saralla. Keskitalven lumipallot tuovat siihen kyllä turhaa haastetta, joten vedot jäävätkin vähäisemmiksi lumen aikana. 

Tammikuussa Keita teloi kyntensä ja aloitti kuluvan vuoden sairaslomalla. Keita on muutenkin herkkä anturoistaan ja jäinen maa tekee anturoissa tuhoaan. Näyttelyihin Keita ei ole tänä vuonna osallistunut. Keväällä toko-kokeessa kotiin tuomisena AVO2. Lisäoppia haettiin Sirke Viitasen koulutuksesta. Keita teki keväällä myös pari agility-starttia, mistä ei sen suurempaa muistoa jäänyt. Kesän kohokohta oli kuitenkin JK1! Kokeessa Keita teki Aapot ja järjestäjillä oli ollut hauskaa. Keitan asenne tottiksessa on sikailen-olen-symppis. Loppusyksystä Keitan ranteet kuvattiin vielä varmuuden vuoksi, tyttö on siltä osin ihan terve.

Binka aloitti vuoden mallikkaasti tekemällä tokossa VOI1 tuloksen kahdessa peräkkäisessä kokeessa. Siihen se sitten jäikin, seuraavassa kokeessa tulos oli VOI3. Erikoisnäyttelyssä Binka edusti veteraaniluokassa VET ERI4 SA. Treenaaminen on vuoden mittaan jäänyt vähemmälle. Kokeisiin osallistuminen on jatkossa vielä auki. Syksyllä Binkalla todettiin silmien kuivumista, vanhojen koirien vaiva. Lääkitys kuitenkin asettaa meidät doping-karenssiin ja jos silmät vaativat jatkossa jatkuvaa lääkitystä, niin meidän kokeet on sitten käyty. Binka on osoittanut luonteessa muitakin ikääntymisen merkkejä: pinna lyhenee kun vuosia tulee lisää. Hoiva-vietti on kuitenkin säilynyt ennallaan. Asenne on että kun Binka hoitaa, niin muiden on syytä nauttia siitä.

Joululahjaksi saattin sitten nenäpunkki. Liekö tullut messarista vai koirakaverilta, sitä on nyt ollut harvinaisen paljon liikkeellä. Koko porukka sai sitten häätöhoidon joululahjaksi ja rahapussi keveni jälleen...

Poikien viikonloppu

Lauantaina Harmin kanssa otettiin suunta messukeskukseen Helsinki Winner näyttelyyn. Alunperin tarkoitus oli mennä sunnuntaina voittaja-näyttelyyn, mutta tuli ilmoitusvaiheessa täpättyä väärää näyttelyä ja ilmo menikin sitten lauantaille. Matkat tehtiin julkisen liikenteen voimin. Kaikista pentuajan hyvistä suunnitelmista poiketen emme siis olleet yhtään harjoitelleet julkisilla liikennevälineillä kulkemista ja omassa autossa Harmi on pitänyt koko ajan hirveää meteliä. Harmi osoittautuikin julkisen liikenteen kannattajaksi ja matkat sujuivat kuin vanhalla tekijällä. Näyttelypaikalla Harmia kiinnostivat kaikki vastaantulevat koirat ja nuorimies käyttäytyi juuri niinkuin olen aina toivonut etteivät koirat käyttäydy näyttelyssä: tunki joka koiran iholle ihmettelemään. Kehäkäytöstäkään emme olleet harjoitelleet ja esitys oli sitten sen mukainen. Seisominen oli sinne päin. Tuomarin kokeillessa karvan laatua Harmi meni tuhannelle mutkalle ja taas sai kärsiä ja hävetä. Kehää juostessa veto oli valtava ja hihna soi. Tuomari oli italialainen Paolo Dondina.

"Easy mover. Masculine head. Correct balance betweenskull and muzzle. Correct ear shape. Good topline & neck & shoulders. Correct tailset & legs." JUN ERI3.

Maalaispoika kaupungissa :)

Näyttelyssä tavattiin pitkästä aikaa myös Aapon ja Binkan Kapo-isä, joka hienosti oli ROP. Onnea Sari ja Kapo!

Sunnuntaina Aapon kanssa lähdettiin taas töihiin Tikkurilan tonttupolulle Petteri Punakuonoilemaan. Lapsia oli valtavasti ja kyyditettävää riitti. Hienosti Aapo jaksoi kuitenkin hommia tehdä, vaikka lähtöpiste oli makkaranpaistokojua vastapäätä. Reitin varrella liikkuvat lapset olivat nalle-koiran mielestä tosi ihania (varsinkin, jos söivät makkaraa kävellessään), mutta hienosti Aapo keskittyi kuitenkin työn tekoon.

Tyttö-koirat pitivät taloa pystyssä poikien viikonlopun ajan. Treenaaminen on ollut kaikilla tosi minimissä. Illat ovat pimeitä ja märkiä. Aktiviteetit ovat olleet sellaisia, mitä on lähialueella voinut tehdä. Brixi on alkanut ulos mennessä säännöllisesti joka kerta boikotoida muuta laumaa: muut menevät hissillä ja Brixi menee portaita. Muutamalle naapurille onkin jo sanottu, ettei pidä pelästyä pientä ruskeaa koiraa, joka tulee itsekseen portaat neljännestä kerroksesta ulko-ovelle.

Mainittakoon vielä, että Keitalta kuvattiin viime perjantaina ranteet, koska sillä on ollut silloin tällöin tapana järsiä niitä. Neuroottinen omistaja halusi varmistua siitä, ettei mitään luustollista ongelmaa ole; ja eihän siellä ollut! Matkat tehtiin niin ikään julkisilla kulkuneuvoilla mennen tullen. Keita oli menomatkalla jo todella helppo matkustuskaveri ja paluumatkalla sitäkin helpompi (tosin nukutusaineen jälkivaikutuksella saattoi olla osuutta asiaan).

It's snowtime!

Lunta on saatu tänne eteläänkin, tosin vain vähän. Sen verran, että tiet ovat jäässä ja hihnalenkit koirien kanssa tehdään kamikaze-tyylillä. Talven ensimmäiset kaatumiset on suoritettu, mitään pahempia vammoja ei kuitenkaan ole tullut. Koirat tietenkin ottavat täyden ilon irti lumesta.

Viime viikonloppuna meillä oli synttärisankari: Binka täytti 9 vuotta <3 Ei prinsessa vielä kuitenkaan osoita kovin suuria ikääntymisen merkkejä. Edeltävästi käytiin vuositarkastuksessa eläinlääkärissä. Binka käyttäytyi kaikkea muuta kuin ikänsä edellyttämällä arvokkuudella. Joka nurkka piti tutkia. Kun eläinlääkäri oli molemmat kädet kiinni koirassa, Binka suoritti salamahyökkäyksen kielensä kanssa - siinä taisi tulla eläinlääkärin kitarisat pestyä samalla. Pois ei tietenkään päästy ilman jo perinteeksi muodostunutta kerjäämiskierrosta.

Kaikenlainen treenaaminen on ollut enemmän tai vähemmän tauolla. Töiden jälkeen illalla on liian pimeää tehdä mitään järkevää. Vantaa on suuressa säästäväisyydessään katkaissut valaistuksen lähikentiltä (viime vuonna valot paloivat yhdeksään asti). Motivaatio lähteä kotikulmia pidemmälle treenaamaan on ollut huono. Hakutreenit jatkuvat toki edelleen. Brixi hakee lisää varmuutta ukkojen löytämiseen. Harmi on vaihdettu lelupalkalle ja patukat pääsääntöisesti tulevat takaisin ohjaajalle. Keita on aloittanut hakutreenit uudemman kerran ja muutaman treenikerran jälkeen näyttää hyvältä: kaikenlaiset möröt ovat hävinneet metsästä.

Harmin teini-ikä on poikinut muutaman selkäsaunan vanhemmilta koirilta, mutta kun teinikoira muistaa kurinpalautuksen vain noin nanosekuntin. Binka pääsääntöisesti pitää huolen Harmin silmien ja korvien puhdistamisesta kurinpidon lomassa. Brixi kyllästyi Harmin kiusantekoon rappukäytävässä ja kieltäytyy nyt uloslähtiessa tulemasta Harmin kanssa samalla hissillä. Harmi hoksasi Brixin olevan alustaepävarma rapussa ja siitäkös herra sai tuulta purjeisiin: vaikka Harmi pidettiin lyhyellä hihnalla, niin aina siitä vähän yletti tönäistä toista. Brixi menee nyt oma-aloitteisesti portaat alas asti ja odottaa ulko-ovella muuta seuruetta. Eilen yritettiin sitten porukalla kiivetä portaat ylös. Kahden kerroksen jälkeen Brixi kääntyi kannoillaan ja meni takaisin pohjakerrokseen odottamaan, että teinihirviö menee edeltä. Huolestuneille kerrottakoon, että koirat menevät jokaisen porrasvälin yksi kerrallaan, koko lauma ei todellakaan ryntää portaisiin yhtäaikaa. Brixi vain ei sietänyt Harmia samalla tasanteella kahta kerrosta kauempaa. 

Aapolla oli pari viikkoa sitten ikävä kokemus iltalenkillä minkä seurauksena saatiin todeta, että kuusi vuotta meni ennenkuin Aapo meni toisen koiran päälle. Kun parhaansa yrittää, niin tokihan senkin saa sitten aikaan. Useana iltana oli samainen koira tullut vastaan pitkässä flexissä liuhuten (YLLÄTTÄVÄÄ!) ja ohitustilanteissa hyökkäillen. Omistaja pääsääntöisesti viettää iltalenkit puhelimessa puhuen. . . eihän siinä voi koiraa samalla vahtia. Ohitustilanne oli jo ohi, kun koira hyökkäsi takaapäin Aapon päälle. Onneksi ei tullut reikiä, mutta Aapo vetäisi palkokasvin tiukasti nenäänsä ja hyökkäävä koira palautui pyörivänä karvakasana omistajansa jalkoihin. Tuliko tilanteessa anteeksipyyntöä tai muuta pahoittelua? No, ei tietenkään! Pitäisi kai olla kiitollinen, ettei sentään haukuttu silmät ja suut täyteen huonosti koulutetusta ja aggressiivisesta koirasta. Vaikka autoa ei saa ajaa ja puhua kännykkään samaan aikaan, niin koiria ulkoilutettaessa se tuntuu joillekin olevan ihan päivittäistä toimintaa?!? Ymmärtäähän sen toki, kun sillä koiralla ei ole rattia päässä.