Talven aikana Brixille kehittyi paheneva vatsaongelma. Koira oli kaiken kaikkiaan pirteä ja iloinen. Treenimotivaatiota oli vaikka toisille jakaa, mutta. . .
Paska juttu ihan kirjaimellisesti. Sen tuottaminen kun alkoi olla yhä vaikeampaa. Kokeiltiin ruuan vaihtoa. Pehmeää ruokaa. Kaikkea mahdollista ilman tulosta. Uloste oli joko tipun kakkaa tai tippaleipää. Tilanne meni lopulta sellaiseksi, että oli syytä lähteä hakemaan viisaampien apua ja matka suuntautui eläinlääkäriasemalle. Huhtikuun alussa Brixi tutkittiin ensimmäisen kerran. Peräsuolessa oli runsaasti ulostemassaa, peräsuoli paineen vuoksi laajahko. Peräaukon sulkijalihaksessa todettiin tiukka, juostemainen rakenne, joka ei anestesiankaan aikana rentoutunut vaan tukki ulostemassan normaalia kulkua peräaukon läpi. Hoitava eläinlääkäri totesi, ettei ollut koskaan törmännyt vastaavaan (mitään traumaa ei ole ollut) ja piti aiheellisena konsultoida kokeneempia kolleegoita (oma el ei todellakaan ole eilen valmistunut, vaan on hoitanut koko meidän laumaa pennusta asti ja sitä ennen edesmennyttä koiraa). Palattiin sitten kotiin konsultaatiovastausta odottelemaan. Ei tarvinnut odottaa kauan. Eläinlääkäri soitti seuraavana päivänä - oli jo samana iltana pistänyt pyörät pyörimään - Brixille varattiin tutkimus ja toimenpideaika viime perjantaille Mevetiin. Odotusaika mentiin kipulääkkeillä, gastro-intestinal-ruokavaliolla, leseillä ja parafiiniöljyllä.
Eilen sitten uusi reissu lääkäriin anaalistriktuuran jatkohoitoon. Brixille tehtiin perähuuhtelu (taas) ja perä/paksusuolen lopun tähystys, jossa ei poikkeavia löydöksiä lukuunottamatta aivan peräaukon supistajalihaksen kraniaalipuolella sijaitsevaa arpistriktuuraa. Striktuura avattiin laajentimilla kunnes 23mm laajennin mahtui ongelmitta läpi. Verinäyteskreenauksessa ainoa löydös oli erittäin lievästi kohonnut tulehdusmittari CRP. Brixi kotiutui jatkolääkityksellä: antibiootti ja kortisoni, peräpukamasupot ja tarvittaessa kipulääke. Seuraava kontrolliaika on jo ensi viikolla. Kontrolleja tehdään kunnes nähdään, että striktuura pysyy auki.
Mevetissä eläinlääkäri kertoi, että on oman melkoisen pitkän työuransa aikana törmännyt n. 10:een vastaavaan tapaukseen eri rotuisilla. Oire on niin harvinainen, ettei mitään toipumisennustetta voida varmasti antaa. Pääasiassa hoidetut koirat ovat toipuneet, muutama kuitenkin jouduttu lopettamaan. Nyt meillä sitten mennään kontrollikäynti kerrallaan kortisonia syöden ja toivotaan parasta.
Jatkossa tavoitteet koiran kanssa kannattaa asettaa riittävän matalalle, ettei sitten harmita: koiraa makaa sohvalla, siirtyy tarvittaessa jääkaapin eteen, makaa oikealla kyljellä, makaa vasemmalla kyljellä jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti