Brixin kanssa oltiin tänään ensimmäisessä el-kontrollissa perjantaisen toimenpiteen jälkeen. Viikonloppu meni lääkkeitä syöden (harkittiin jo vakavasti lääkedosetin ostamista koiralle). Kortisoniannos on ollut huimat 16mg/pvä, minkä seurauksena onkin todettu, että munuaiset toimivat kyllä riittävästi. Viimeinen vuorokausi on ollut erittäin nestepitoinen. Pidätyskyky on ollut alle 6 tuntia - kivaa, kun työssäkin pitäisi ehtiä käydä. Kipulääkitys on ollut käytössä lähinnä sen takia, että koira on osannut tähänkin asti peitellä kipunsa kiitettävästi, joten sen suhteen ei nyt otettu riskejä. Sitten ne meidän lääkehoidon kohokohdat: suppo koiralle kaksi kertaa päivässä. Lauantai-aamuna Brixi teki tiettäväksi, että tämä ei sitten sovi pienen kelpien pirtaan. Hampaat löysivät tiensä ranteeseen ja murahduksen sävyttämänä neiti ilmoitti, että tämä hoito on nyt niin nähty! Kelpien perä on pyhä paikka ja siihen ei sovi kajota! Neuvotteluja jatkettiin asian tiimoilta ja nyt hoito sujuu jo ulvahduksen sävyttämänä (ulvahduskin vaikuttaa lähinnä protestilta ikävää toimenpidettä vastaan).
Sitkeys palkittiin. Eläinlääkäri oli tosi tyytyväinen tilanteeseen. Veriulosteita ei ole ollut lainkaan. Striktuura on pysynyt hyvin auki. Kortisonia päästään nyt asteittain purkamaan. Brixin mielen ylennykseksi suppohoitoa jatketaan samalla linjalla.
Viikonloppu mentiin vielä gastro-intestinal-ruokavaliolla. Nyt saatiin lupa aloitaa pikku hiljaa siirtyminen takaisin omaan ruokavalioon, mikä on todella hyvä, sillä tuo vatsaystävällinen ei ole riittävän energiarikasta pienelle vilkkaalle koiralle. Paino on tänään käynyt pohjalukemissa ollen 12.6kg. Tulevaisuudessa kaikenlainen barfaaminen on meiltä kuitenkin pannassa. . . eipä me ole sitä harrastettu tähänkään asti.
Treenitauko jatkuu ainakin siihen asti, että saadan lääkehoito kunnialla ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti