MH-luonnekuvaus 15.5.16

Eilen oli Harmille varattu rotuyhdistyksen järjestämään MH-kuvaukseen paikka. Aamupäivällä otettiin suunta Vantaalta ensin kohti Riihimäkeä, Milla oli lupautunut paikalle videokameramiehenä. Riihimäeltä suunnattiin Mäntsälään, missä oltiin ajoissa paikalla katsomassa edellisen koiran suoritus. Harmin MH-kuvaus oli Harmin näköinen. Kuvaajina toimivat Pirjo Kelloperä ja Anu Haapakoski. Valokuvista kiitos Riitta-Liisalle.

1a KONTAKTI Tervehtiminen 4, otti itse kontaktia testin ohjaajaan.
1b KONTAKTI Yhteistyö 4, lähti halukkaasti testinohjaajan mukaan.
1c KONTAKTI Käsittely 1, suuhun katsottaessa otti testinohjaajan käden suuhun (niin Harmin tapaista) mikä sitten tulkittiin torjunnaksi maininnalla: ei pure. Suun käyttö on Harmille ihan ominaista, mutta ymmärrettävää, ettei testinohjaaja lähde kokeilemaan vieraan koiran kanssa sitä, että purisiko oikeasti. Kotioloissa Harmille on tyypillistä, että ottaa käden suuhun - vaikka mamman ollessa tietokoneen ääressä - ja asettaa käden omaa kylkeään vasten ajatuksella: "Raavi tästä".

2a LEIKKI Leikkihalu 3, lähtee leikkimään.
2b LEIKKI Tarttuminen 2, nuuhkii esinettä.
2c LEIKKI Puruote ja taisteluhalu 2, ote hyvin kevyt, irrottaa.

3a TAKAA-AJO 1. kerta 4, lähtee kuin nato-ohjus.
3b TARTTUMINEN 1. kerta 2, nuuskii viehettä.
3a TAKAA-AJO 2. kerta 4, lähtee vielä lujempaa.
3b TARTTUMINEN 2. kerta 2, kiinnostus loppuu, kun viehe pysähtyy.

4 AKTIVITEETTITASO 3, käy nostamassa jalkaa, menee varjoon makaamaan. Parin minuutin jälkeen nousee istumaan ja vähän nuuhkii.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus 3, kiinostunut avustajasta.
5b ETÄLEIKKI Uhka/Aggressio 1, ei mitään uhkauseleitä.
5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus 4, menee avustajan luo vähän kaartaen. Piilot hiukan mietityttivät.
5d ETÄLEIKKI Leikkihalu 2, ei leiki - osoittaa kiinnostusta (Ei tartu patukkkaan).
5e ETÄLEIKKI Yhteistyö 4, kiinnostunut avustajasta. Ensimmäisellä kerralla haastaa tätä perä pystyssä leikkimään. Kun avustaja pysähtyy, niin kiinnostus laimenee. Kolmannella kerralla hylkää avustajan perin tylsänä tyyppinä.

6a YLLÄTYS Pelko 2 Kyykistyy ja pysähtyy.
6b YLLÄTYS Puollustus/Aggressio 1, ei mitään uhkauseleitä.
6c YLLÄTYS Uteliaisuus 1, menee haalarin luo kun ohjaaja on kyykyssä sen edessä ja kutsuu koiraa.
6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko 2, ensimmäisellä ohituskerralla väistää kropallaan haalaria.
6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus 2, katsoo haalaria. Ohittaa haalarin ohjaajan kanssa samalta puolelta.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko 5, pakenee enemmän kuin 5 metriä - siis loikkaa metsän puolelle, kun rämähtää.
7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus 1, ei mene oma-aloitteisesti katsomaan. Tulee, kun ohjaaja kyykyssä ja kutsuu koiraa.
7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko 1, ohittaa räminälaitteen ilman väistämistä.
7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus 1, ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan.

8a AAVEET Puollustus/Aggressio 3, osoittaa useita uhkauselkeitä. Säkä pystyssä pisti rähinän päälle.
8b AAVEET Tarkkaavaisuus 3, tarkkailee molempia aaveita.
8c AAVEET Pelko 4, on enimmäkseen ohjaajan takana. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä.
8d AAVEET Uteliaisuus 3, menee katsomaan kun ohjaaja seisoo avustajan vieressä.
8e AAVEET Kontaktin otto aaveeseen 4, ottaa itse kontaktia.
Tämä osio aiheutti testin ohjaajilta kommentin: Oli ihan kuin oppikirjasta.

Aaveet, kuvan(c)Riitta-Liisa Kuittinen

Aaveet, kuvan(c)Riitta-Liisa Kuittinen

9a LEIKKI2 Leikkihalu 4, leikkii. Aloittaa nopeasti ja on aktiivinen.
9b LEIKKI2 Tarttuminen 2, nuuskii.

10 AMPUMINEN 3. Kiinnostuu laukauksesta, palaa leikkiin. Luonnekuvauksen aikana ammutaan siis neljä kertaa. Kahden ensimmäisen laukauksen aikana koiraa leikitetään. Harmi pysähtyi ensimmäisestä laukauksesta, mutta palasi leikkimään. Toiseen laukaukseen ei tullut reaktiota. Kolmas ja neljäs laukaus ammuttiin koiran ollessa rauhassa. Koirasta näki, että kuuli molemmat laukaukset (korvareaktio ja vähän liikettä kropassa), mutta ei niistä suuremmin häiriintynyt. Ei siis ole laukausaltis.

Ampuminen, kuvien(c)Riita-Liisa Kuittinen

Kuvauksen jälkeen vietiin Milla takaisin kotiin ja pidettiin leikkituokio Riihimäen alaosaston kanssa. Sitten matka jatkui kotiin. Ilta menikin kaikilla nukkuessa.

Tänään on vietetty rentoa vapaapäivää ja yritetty palautua viikonlopun koettelemuksista.

Tuusula 14.5.2016

Tänään oli taas vuorossa näyttelypäivä. Tuusulaan oli meidän porukoista ilmoitettu Keita, Harmi, Brixi ja Binka. Aapo oli mukana turistiviisumilla. Päivälle oli ennustettu vesisadetta ja tällä kertaa ennusteet pitivät valitettavasti paikkansa. Kentällä oli märkää ja kylmää.

Bordercolliet tuomaroi Sonia Kelveri Philippou Kyprokselta. Tuomari oli todella nopea arvosteluissa ja koko 31:n koiran rotu oli tunnissa ohi. Tuomari osoittautui melkoisen tiukaksi tapaukseksi. Narttuja oli todella paljon, mutta Keita oli ainoana käyttöluokassa. "5 years old. Feminin head and expression. Good in proportion. Enough chest for her age. Well angulated rear. Moves well. Good topline. Typical movement for the breed." KÄY ERI1.

Kelpiet tuomaroi Israelista Barak Lifac Yochai.

Ensimmäisenä meidän kelpieistä kehään meni Harmi. Kehä oli valitettavan pieni ja avoimessa luokassa oli poikkeuksellisen paljon uroksia. Tunteethan siinä kuumenivat. Yht'aikaa kehää juostessa ei yksikään uros esiintynyt edukseen. Houkutus haastaa kaveria kasvoi, kun kehässä ei mahtunut pitämään kunnon välejä ja juokseminen (siis oikeasti juokseminen, eikä vain sipsuttaminen) ei onnistunut ollenkaan. Esiintyminen tehtiin taas pihvitikkujen voimalla. Tuomaria Harmi ei edes ehtinyt paljon huomata, kun pihvitikut veivät kaiken huomion. "Correct type. Masculine. Alltogether could be stronger. Correct head. Good construction in the front, a bit straight in croup & tail-set & carriage too high. Correct temperament. A bit too all over when moving. G wat & color."
AVO EH.

Brixi meni avoimeen luokkaan Millan saattamana (bortsukehä ehti loppua ennen kelpiekehän alkamista, joten Milla sitten astui remmiin). Suullista huomautusta tuli Brixin kuonon harmaantumisesta - jäi sitten kertomatta, että koiran kuono on ollut harmaa 2-vuotiaasta asti. "Feminine. Very good type. Balanced body. But alltogether could be stronger. Moves very well. Correct head. Very good coat & tail. Nice temperament."
AVO ERI3 SA PN4.

Viimeisenä kehään nousi Binka. Veteraaninarttuja oli kehässä kaksi. Binka toimi iän mukanaan tuomalla varmuudella - tosin ohjaajalle välillä tuli mieleen, että onko koira henkisesti edes ihan mukana. Mitään yllätyksiä esiintymisessä ei ollut ja koira liikkuikin ihan mukavasti, tosin tuomarin käpälöidessä koira taas kiemurteli tutulla tyylillään - sama asia tapahtui viikko sitten. "Lovely type. Full of quality. In exellent condition for her age. Strong body. Very balanced. Wonderful head. Moves very well. Exellent coat. Exellent temperament."
VET ERI1 SA PN2 ROP-VET.

Nyt meillä on sitten yksi tällainenkin :)

BIS-kehään me ei taaskaan jääty. Vettä tuli sen verran kiitettävästi ja olo oli jo aika märkä. Tavarat autoon ja kotimatkalle.

Ralli-prinsessa ja näytelmää

Helatorstaina tehtiin uusi aluevaltaus. Binka korkkasi ensimmäisen rally-toko kisansa 10,5-vuotiaana. Pariin vuoteen ei ole tehty oikein mitään, mutta kun olemme päässeet eroon doping-karenssista, niin pitäähän sitä vielä jotakin yrittää. Hirveästi ei harjoiteltu etukäteen - ohjaaja yritti saada jotakin tolkkua rally-tokon kylteistä. Ihan siinä ei sitten onnistuttu, koska tuomari rokotti pari kertaa ohjaajan virheestä. Tulos kuitenkin saatiin 77p, ALO HYV.

Binka kisasuorituksen jälkeen.

Merjan kaikki koirat oli ilmoitettu Salon ryhmänäyttelyyn lauantaina. Numerolappujen tultua huomattiin, että kaikilla koirilla oli peräkkäiset numerot *auts*. Milla päätti tulla avuksi ja näyttelypäivästä selvittiin kunnialla. Tuomarina oli hurmaava iäkäs irlantilais-nainen Helen Hegarty.

Ensimmäisenä omista koirista kehään meni Harmi. Näyttelytreeniä emme siis taaskaan olleet tehneet kaikista kehoituksista ja hyvistä aikomuksista huolimatta. Kehä oli onneksi parkkipaikan vieressä ja olimme ajoissa paikalla, joten pari kertaa ehdittiin Harmin kanssa harjoitella ravaamista ja seisomista. Kehässä piti kuitenkin varmistaa koiran käyttäytymistä ja siinä kuluikin pihvitikku poikineen. Tuomari huomauttikin heti hymyssä suin, että ohjaajan pitäsi ruokkia koiransa paremmin kotona, kun tuo tuntuu olevan nälissään. Sitten kävi käsky näyttää koiran hampaat tuomarille. Pihvitikku toisessa kädessä siitä ei tullut mitään, joten siinä kiireessä työntämään pihvitikku omien hampaiden väliin, mikä aiheutti tuomarilta huomautuksen: Et ole koiralle reilu, kun nyt vielä itse syöt sen eväät. Harmi liikkui ihan kivasti kehässä. Tuomarin arviossa luki: "Very good mouth. Good eyes Good ears. Good topline. Good tail carriage. Good mover."

AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP.

Seuraavana oli Birixin vuoro mennä kehään Millan saattamana. Pihvitikut tekivät taas kauppansa. Ilma oli kuitenkin sen verran kuuma, ettei Brixi halunnut liikkua kovin lujaa. "Very feminine bitch. Very good mouth. Good head and ear carriage. Good ... , topline and tail carriage. Good mover." 

AVO ERI1 SA PN1 VSP.

Näyttelytähdet

Viimeisenä vaan ei vähäisempänä kehään meni Binka ensimmäisen kerran pariin vuoteen. Mummo-koiran ikä aiheutti tuomarissa ihmetystä ja tämä totesikin koiran olevan hyvässä kunnossa. Toinen päivittelyn aihe oli se, että koiralla oli vielä kaikki omat hampaat tallella. Binka liikkui kehässä veteraanin kokemuksella, mutta nuo takaosan liikkeet huononevat vuosi vuodelta ja takajalkojen ristiin astuminen ei jäänyt tuomarilta huomiotta. "Very feminine, good head. Nice expression. Nice reach of neck. Little bit close in hind movement. Nice topline."

VET EH1.

Koska päivä oli kuuma ja ryhmäkehiin pääsyä olisi pitänyt odotella kolmisen tuntia, pyydettiin lupa poistua ja sen saatuamme käännettiin nokka kohti Vantaata, missä Aapo ja Keita olivat toimineet kotimiehinä. Illalla oli taas ohjelmassa laumaviihdettä vapaalla, mistä kaikki koirat ovat nyt nauttineet suunnattomasti.

Meidän jengi vasemmalta oikealle: Harmi, Brixi, Binka, Aapo ja Keita.

Keita 5 vuotta

Aika menee kuin siivillä. Vappuna Keitalla oli 5-vuotis synttärit. Juhlia vietettiin pari päivää isossa laumassa, kun Milla, Aapo ja Keita majoittuivat viikonloppuna Vantaalla. Kaikki koirat olivat innoissaan isossa laumassa juoksemisesta pitkästä aikaa. Perjantai-iltana tehtiin tottis-treeniä nuorimpien kanssa. Häiriö oli melkoinen, kun koulun kentän toisessa reunassa oli poikia potkimassa palloa. Sopu sijaa antoi ja mahduttiin hyvin samalle kentälle. Kaiken kaikkiaan saatiin ihan onnistuneet treenit, vaikka Harmi ottikin aluksi tosi paljon itseensä häiriöstä, eikä keskittymistä meinannut ensin löytyä mitenkään. Aikaisemmista koulutusvirheistä viisastuneina enää ei edes yritetä väistää häiriötä, mitä enemmän häiriötä sen parempi.

Pari viimeistä viikkoa on satanut kaatamalla ja treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Ulkoilut on saanut tehdä ihan rauhassa - hyvä jos pari koirakkoa on tullut vastaan. Nyt onneksi sää on muuttunut keväiseksi ja ilma lämminnyt. Ensimmäiset tosi lämpimät kevätpäivät takana. Binka kävi viime viikolla hierojalla, jumeja oli taas alkanut tulla. Ne huomaa yleensä ensimmäiseksi siitä, ettei Binka halua kiivetä rappuja. Hierojan kommentti mummo-koirasta oli "10,5-vuotias - ei uskoisi!" Nivelet eivät rutisseet lainkaan.

Onnea tuottavia jäniksen käpäliä - tai sitten ei

Blogin päivityksessä on ollut taas taukoa. Lumien sulamista odoteltiin ja nyt on vihdoin saatu taas treenimoodia päälle. Kevään ensimmäinen esineruutu on tehty. Koirat etsivät innoissaan talven jälkeen esineitä - paitsi Binka, joka oli kahden esineen jälkeen sitä mieltä, että "anna nami, minulle riittää". Binka on saanut olla yleisenä lelli-koirana ja siitä on tullut aivan mahdoton mummo-koira. Kontakti pysyy hyvänä ihmisten taskuihin, eikä omistajaakaan tarvitse kuunnella, jos luvassa voi olla herkkuja joiltakin muilta. Ihmiset ovat tietenkin äärettömän ihastuneita pentu-koiralta näyttävään 10-vuotiaaseen, joka katsoo niin kauniisti. . .

Brixin kanssa on palattu takaisin syksyllä tauolle jääneisiin este-treeneihin. Pienen epävarmuuden jälkeen pikku-koira hyppelee metristä lelun perässä edestakaisin. A-estettä on nyt ylitetty ainoastaan kapula suussa, sillä pikku-koira kiipeilee ihan mielellään. Pikku-koiran mielestä TUO-käsky ei ole kuitenkaan millään lailla sidoksissa esteisiin. Nyt meillä on ihan selkeästi tiedossa mitä treenataan. Kipumuisti on koiralla niin vahva, että vaikka kapula suussa esteiden tekeminen ei enää tunnu mahassa kipeältä, niin työsarkaa on muistijäljen poistamisessa. Omalla koulutuskentällä moni asia sujuu ihan mainiosti, mutta aika näyttää miten koira toimii vieraassa ympäristössä - Brixi on kuitenkin aika pehmeä koira. Hakutreeneissä on nyt harjoiteltu sitä kuuluisaa malttia maalimiesten luona. Viime kesän kokeissahan koira sai mainintoja, että "sieltäpä tulikin ystävällinen koira". Nyt harjoitellaan olemaan hieman pidättyväisempiä. . . ainakin siihen asti, että saadaan arvostelu.

Harmin kanssa yritetään nyt kehittää keskittymistä tottiksessa. Harmi on melko malttamaton ja nyt on yritetty opetella ihan vain kentälle menemistä - ei ole välttämätöntä kiskoa hihna soiden neljä tassua ilmassa, kun on niin kivaa päästä treenaamaan. Spontaanisti otettiin ihmisryhmä ja Harmin kohdalla siinä ei ollut mitään ongelmaa. Tytöthän yrittivät molemmat uida ihmisryhmässä liiveihin. Talvella ei viitsitty harjoitella paikallaoloa lumen päällä maaten, joten se on nyt otettu ohjelmistoon. Kuluneen viikon aikana on muutamia paikallaolo-harjoituksia tehty melko haastavankin häiriön alla ja edistystä on tapahtunut. Hakutreeneissä Harmin ilmaisu on parantunut ja nyt on otettu kuvioon mukaan ohjaajan meneminen maalimiehelle. Harmi vaikuttaa kestävän ohjaajan rymistelyn metsässä ihan hyvin - huomattavasti paremmin kuin tyttö-kelpiet harjoittelun alkuaikoina. Kerran Harmi tuli vastaan, mutta kun siinä ääneen ihmeteltiin, että missä se sinun haukkumasi mokke on, niin koira palasi paikalleen ja aloitti spontaanisti ilmaisun uudelleen.

Ja sitten niitä uutisia jänisrintamalta. Rusakot ovat rantautuneet länsi-Vantaalle. Niihin törmää päivittäin metsässä, puistossa, tiellä ja kotiovella. Jotta saadaan aikaan omistajalle riittävästi harmaita hiuksia, niin Harmi on oma-aloitteisesti pitänyt huolen siitä, että jäniskevennys pari kertaa viikossa (vähintään) pitää koiran mielen virkeänä. Pojan nenän käyttö soveltuu hyvin jänisten esiin ajamiseen ja Harmi pitää huolen siitä, ettei pupu jää pensaaseen. Onneksi Harmikin pysähtyy jo huomattavasti nopeammin kuin syksyllä, kunhan riittävän kovaa karjaisee. Ympäristön petokanta yrittää harventaa rusakoiden määrää, mutta kun maha on täynnä, niin raadon loput jätetään kelpien raakaruokinnan opetteluun. Brixi ja Harmi nauttivat mielellään ateriansa ulkona ja raatoja on nyt ihan tarpeeksi survottu koirankakkapusseihin ulkoilun lomassa. Binka ei niinkään raadoista välitä, parempi saada nami naapurin taskusta.

Reeniä, reeniä

Tänään tuli kamera mukaan treeneihin, joten hieman kuvapäivitystä

Binka on tehnyt tärkeimmän eli tallannut hakuradan.

Brixi ukkojahdissa

Harmi menossa metsään

Ja otettiin Harmin kanssa vielä noutotreeniä

Kevättä kohti

Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa täällä etelässä. Vielä ei kentille päästä vähään aikaan treenaamaan, mutta tiet alkavat olla pääosin kulkukuntoisia. Lenkkeilyä on kuitenkin harrastettu pääasiassa lähimetsikössä ja puistossa. Lumikin on jo niin tiivistä, ettei koirilla ole suurta tarvetta syödä sitä koko ajan ulkona ollessaan. Harmi rakastaa puuterilumessa juoksemista, mutta kun ei osaa tehdä sitä suu kiinni, niin nielty lumimäärä on ollut mitä melkoisin. . . ja siitähän seuraa, että joskushan se syöty lumi tulee sitten poiskin.

Binka ei ole montaa juoksuaskelta ottanut. Heti kun pakkanen kiristyy, niin mummo-koiralle pitää laittaa takki päälle. Brixi ja Harmi ovat sellaisia vauhtihirmuja, ettei ihan pieni pakkanen haittaa. Aapon nuljuluun kipuja hoidettiin laserilla muutama viikko. Hoito auttoikin niin, että kipulääkitys päästiin purkamaan ja Aapo pääsi taas vapaasti juoksemaan. Ontumisia ei ole nyt ollut, vaikka el:n tuomio olikin, ettei hoito ole auttanut ihan niin hyvin kuin toivottiin. Hoitoa jatketaan nyt Cartrofen-injektioilla ja Artroflex-lisällä. Pääasia kuitenkin on, että Aapo saa taas elää oikeaa koiran elämää. Keitasta on talven mittaan kehittynyt halikoira, jonka paikka on - ainakin koiran mielestä - ehdottomasti aina jonkun kainalossa. 

Joihinkin näyttelyihin keväälle on ilmoittauduttu vaihtelevalla kokoonpanolla ja koekalenteriakin on alettu silmäilemään ajatuksella, että jos tästä vielä kokeisiin päästään. Brixin ja Harmin hakutreenit ovat pyörineet lähes koko talven, mutta muu treenaaminen on jäänyt vähemmälle sääolosuhteiden vuoksi. 

Viikko sitten Harmilla kävi naisvieras tositarkoituksella. Nyt jännityksellä odotamme pentuja Yacatis-kenneliin.