Lumet ovat vihdoin alkaneet sulaa täällä etelässä. Vielä ei kentille päästä vähään aikaan treenaamaan, mutta tiet alkavat olla pääosin kulkukuntoisia. Lenkkeilyä on kuitenkin harrastettu pääasiassa lähimetsikössä ja puistossa. Lumikin on jo niin tiivistä, ettei koirilla ole suurta tarvetta syödä sitä koko ajan ulkona ollessaan. Harmi rakastaa puuterilumessa juoksemista, mutta kun ei osaa tehdä sitä suu kiinni, niin nielty lumimäärä on ollut mitä melkoisin. . . ja siitähän seuraa, että joskushan se syöty lumi tulee sitten poiskin.
Binka ei ole montaa juoksuaskelta ottanut. Heti kun pakkanen kiristyy, niin mummo-koiralle pitää laittaa takki päälle. Brixi ja Harmi ovat sellaisia vauhtihirmuja, ettei ihan pieni pakkanen haittaa. Aapon nuljuluun kipuja hoidettiin laserilla muutama viikko. Hoito auttoikin niin, että kipulääkitys päästiin purkamaan ja Aapo pääsi taas vapaasti juoksemaan. Ontumisia ei ole nyt ollut, vaikka el:n tuomio olikin, ettei hoito ole auttanut ihan niin hyvin kuin toivottiin. Hoitoa jatketaan nyt Cartrofen-injektioilla ja Artroflex-lisällä. Pääasia kuitenkin on, että Aapo saa taas elää oikeaa koiran elämää. Keitasta on talven mittaan kehittynyt halikoira, jonka paikka on - ainakin koiran mielestä - ehdottomasti aina jonkun kainalossa.
Joihinkin näyttelyihin keväälle on ilmoittauduttu vaihtelevalla kokoonpanolla ja koekalenteriakin on alettu silmäilemään ajatuksella, että jos tästä vielä kokeisiin päästään. Brixin ja Harmin hakutreenit ovat pyörineet lähes koko talven, mutta muu treenaaminen on jäänyt vähemmälle sääolosuhteiden vuoksi.
Viikko sitten Harmilla kävi naisvieras tositarkoituksella. Nyt jännityksellä odotamme pentuja Yacatis-kenneliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti