Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Miksi tuntuu siltä, ettei saa mitään aikaan?

Tässä päivänä muutamana on vahvasti tuntunut siltä, ettei meillä tapahdu mitään, eikä mitään saada aikaan. Oli pakko alkaa laskea päiviä taaksepäin: ollaanhan me kuitenkin oltu melko ahkeria.

Viime viikolla hakutreeneissä poljettiin ratakin melkein kahteen kertaan. Ensimmäisen radan toisen puolen polkemisen jälkeen huomattiin, että meneillään oli joku fillarisuunnistus keskellä meidän hakurataa. Ei auttanut muu kuin siirtyä muualle. Binkalle otettiin kolme ukkoa: ensimmäisen löytäminen vaati muutaman lähetyksen ennenkuin koira muisti, että tämä on laji, joka vaatii nenän käyttöä. Loput sitten löytyivätkin helposti. Haukku alkoi taas vähän pätkimäään >:( Brixille neljä ukkoa ja ilmaisun vahvistamista. Pieni ruskea keepie meni maalimiehille "kuin pieni prinsessa" maalimiehen suusta kuultuna. Ilmaisu oli kuitenkin hyvä ilman mitään välipalkkailuja tai ylimääräisiä tsemppauksia. Keitalle siirrettiin maalimiehet kauemmaksi kyykkyyn. Rullien tuonti alkaa sujua hienosti. Yhden kerran Kekkis pudotti rullan, mutta selvästi lähti sitä etsimään siitä mihin oli sen pudottanut (maalimies oli kuitenkin ehtinyt korjata sen jo talteen). Aapokin suoritti mini-etsinnän mielen virkistykseksi ja oli niiiin IILOOOIINEN :)

Perjantaina tehtiin jäljet Brixille ja Keitalle. Brixille 9 keppiä ja en muista montako kulmaa. Yksi keppi jäi metsään, mutta keppisaldo on ollut koko ajan nousujohteinen. Treenin päätteeksi nostoprosentti nousi 77%:ään. Brixi on myös vahvemmin alkanut ilmaista keppejä metsässä (niin että ohjaajakin huomaa ne). Pahimmillaanhan Brixi kävi vain nuuhkaisemassa - ei sitä 10-15m päästä ehdi huomaamaan oliko siinä keppi vai ei, kun koira oli jo jatkanut matkaa. Hannan ohjeiden mukaan on edelleen eletty, joten keppien nosto on täysin koiran varassa. Keita jäljesti rauhallisesti ja varmasti. Tosin metsään oli jätetty joku romu, joka ei jälkimetsään Keitan mielestä kerta kaikkiaan kuulunut. Pienen pohtimisen jälkeen Keita kuitenkin päätti jatkaa hommia. Keitan keppi-ilmaisu on ollut tosi hyvää ja illan saalis olikin "kaikki kepit kotiin".

Tottiskentälläkin käytiin. Aapolla oli jokseenkin paljon ylimääräistä energiaa mahdollisesti Brixin juoksuista johtuen. Binkan kanssa on jatkettu estenoutoa ja metrinen menee ihan hyvin, jos vain pienen mustan pää kestää. Brixin kanssa harjoiteltiin esteitä: Brixi hyppää kevyesti täyskorkean esteen ilman kapula (Brixin säkä on kuitenkin vain 44cm), nyt pitää vain liittää se kapulan tuominen mukaan ja toivoa, että maasta se pienikin ponnistaa :) A-esteen ylitys huimasi pienen koiran päätä vielä juoksujen alussa. Nyt paluu esteen yli kapula suussa aikaansai pienen ruskean riemukuplan. Brixi on niin hauska aina kun se selvittää jonkin omasta mielestään kamalan haastavan asian: pikku koira on ihan naama näkkärinä :D. Keitan tottis on tosi kivaa katsottavaa aina silloin, kun se päättää tehdä osaamaansa tasoa. Aina välillä täytyy TIETENKIN yrittää jotakin omaa kivaa.

Esineitäkin on otettu pienimuotoisesti lähinnä lenkillä ilmoista johtuen. Helle ei houkuttele.

Aapo kävi agi-kisoissa Millan kanssa. Tuomisina oli lisää hyllytilaa. Viimeisen radan hyllytys harmitti: Jo kisannut kilpakumppani jäi lelun kanssa riehuttamaan omaa koiraansa lähdön viereen :O. Siinä on kyllä hankalaa saada hyväksyttyä rataa, jos koira on jo lähdössä selin menosuuntaan >:( Agilityssä koirien hetsaaminen ja riehuttaminen kehän laidalla millään tavalla huomioimatta muita kisaajia tuntuu olevan arkipäivää. Meno on kuin villissä lännessä. Joskus tuohon on törmännyt toko-kokeiden alokasluokassa, ylemmissä luokissa sitä ei juurikaan näe. Ja olisi tosi hauska olla katsomassa niitä PK-kokeita, missä koirat riehutetaan kentän laidalla ennen ja jälkeen tottiksen ;) Agility itsessään on kuitenkin koiralle niin vauhdikas laji, että mihin sitä hillitöntä riehumista tarvitaan?!?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti