Täyden kympin tottis ;)

Binkan kanssa oltiin tänään hakukokeessa Hyvinkäällä. Tottiksen ja esineet tuomaroi Vesa Häkkinen ja henkilöetsinnän Eeva Hiltunen. Odotukset tottiksen suhteen eivät olleet korkealla, eipä sitten pudotuskaan tuntunut niin pahalta. Binka aloitti tottiksen paikkamakuulla. Tästä arvosana erinomainen 10/100p . . . ja siihen ne pisteet sitten jäivätkin. Pikku-musta, jota ei ampuminen häirinnyt yhtään paikallaan makaamisessa, teki ihan törkeän huonoa seuraamista. Kehtasi vielä pysähtyä kesken seuraamisen odottelemaan, että ohjaaja käy kääntymässä kaavion päässä >:( Ihan aiheesta tuomari keskeytti tottelevaisuuden (koira paineistunut) ja saadut pisteet jäivät voimaan. Valitettavasti vain olisi tarvittu vielä 60 lisää, että olisi ollut edes teoriassa mahdollisuus koulutustunnukseen.

Maastopisteitä sieltä kuitenkin lähdettiin hakemaan, joten urheiluhenkisinä jatkettiin esineruutuun. Ensimmäisellä lähetyksellä koira kaartoi vähän ulos ruudusta. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Pieni koira katosi ruutuun (Ohjaajalla ei mitään näköyhteyttä koiraan eikä mitään käryä siitä missä se on menossa). Hetken kuluttua koira juoksee takaisin sormikas suussaan, aikaa oli kulunut 2,5min. :) 27/30p

Matkaa jatkettiin henkilöetsintään. Hakurata oli rakennettu jyrkän rinteen päälle ja matka sinne oli ohjaajalle pitkä ja kivinen. Hellelukemat lähemmäs 30 astetta eikä tuulenvirettä missään. Heti, kun ohjaajan pulssi ja hengitys olivat tasaantuneet kutakuinkin normaalille tasolle, ilmottautuminen otettiin vastaan. Maastosta johtuen rata oli kallellaan. Pienen pohtimisen jälkeen ensimmäinen lähetys rinnettä ylös vasempaan etukulmaan ja sieltä löytyi ensimmäinen maalihenkilö. Ilmaisu pätki ja ohjaaja muutaman pysähdyksen taktiikalla pääsi perille. Oikean etukulman tarkastus pikaisesti. Nyt ohjaaja muisti laskea omat askeleensa lähetysten välillä: tyhjää, tyhjää. . . vasemmalla puolella rata jatkui hakkuualueena sivurajalla. Pikku-musta seisoi hakkuualueen reunalla nenä ilmavainulla - ohjaaja uskoi koiraa, ettei siellä ketään ole ja jatkettiin matkaa. Sadan metrin merkki oli jo näkyvissä, eikä koira ole ilmaissut ketään ensimmäisen noston jälkeen. Lähetys oikealle ja sieltä alkoi kuulua haukku . . . pätkittäin. Muutaman pysähdyksen taktiikalla edettiin koiraa kohti ja kuka sieltä tulee vastaan!!! Ohjaaja päätti omistautua puiden latvojen tutkimiseen selin koiraan ja se auttoi, koira palasi maalimiehelle ja jatkoi ilmaisua. Kaksi nostettua maalimiestä ja aikaa vielä jäljellä :) Tuomarin arviossa pisteiden menetykset puutteellisesta työskentelystä (Binka on sitä mieltä, ettei ohjaajaa oikeastaan tarvitse) ja ilmaisusta. Ohjaaja sai kuitenkin kiitosta siitä, että oma-aloitteisesti reagoi koiran ilmaisun keskeytymiseen (tuomari ei kertaakaan ehtinyt käskeä pysähtymään). Kotiin viemisinä 145/170p.

Yhteensä 182p T10 M172

Tähän Binka päättää hakukoiran uransa. Koulutustunnus jäi saamatta ohjaajan tekemien koulutusvirheiden vuoksi (ja siksi että pikku-musta on tosi narttu). Maastotyöskentelyyn olin kuitenkin tyytyväinen ilmaisun pätkimisestä huolimatta. Koska Binka kuitenkin lähestyy veteraani-ikää (marraskuussa 8 vuotta) en enää pidä mielekkäänä lähteä noita meidän akilleen kantapäitä korjaamaan. Ei Binka mihinkään katoa, jatkossa meitä tullaan edelleen näkemään tokon parissa.

Kokeen jälkeen ajettiin vielä Sannalle pentuja katsomaan. Alli-mamma oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että vieraat olivat häntä varten ja aika menikin sitten Allia rapsutellessa. Binka teki vielä tuttavuutta kissan kanssa ja sitten lähdettiin kotiin.