Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosikatsaus 2015

Taas on aika tehdä katsaus taaksepäin siihen, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut.

Binkan vuosi on kulunut oloneuvoksena. Treenailtu on oman mielen virkistykseksi. Binkahan kärsii silmien kuivumisesta ja joutui edellisenä vuonna doping-karenssiin silmätippojen takia. Ajateltiin jo, että näyttely- ja koeura on nyt kokonaan takana. Valoa tunnelin päähän kuitenkin tuli syksyllä, kun löydettiin Binkalle doping-vapaat silmätipat, joilla silmät ovat pysyneet kunnossa. Hakutreeneissä Binka on ollut mukana rataa tallaamassa ja kerjäämässä treenikavereilta nameja (treenikaverit eivät voi vastustaa tuota minulle-ei-anneta-kotona-ruokaa -katsetta). Doping-karenssista vapautumisen myötä on hiljakseen opeteltu rally-tokoa, mikä vaikuttaa ihan mukavalta mummo-koiran lajilta. Uusien tokosääntöjen mukaisia toko-liikkeitä ei jakseta enää 10-vuotiaan koiran kanssa opetella. Binkallehan siis tuli 10 vuotta täyteen marraskuussa. Binka on syksyllä käynyt hierojalla joitakin kertoja. Hierojan mukaan Binka on erittäin hyvässä lihaskunnossa tuon ikäiseksi koiraksi. Tämä tietenkin lämmittää omistajan mieltä, vaikka totuuden nimessä on kyllä todettava, että tuon lihaskunnon sailaisuus jää mysteeriksi. Mummo-koira on mukavuudenhaluinen ja laiska liikkumaan paitsi silloin kun pentumaisuus-vaihde kytketään päälle.






Aapon lastenvedot jäivät alkuvuodesta tauolle haitallisen lumipalloefektin takia. Pienen koiran pää ei kestänyt ympärillä lentäviä lumipalloja ja vedoista alkoi tulla liian extremeä lapsia ja ohjaajaa ajatellen. Helmikuussa Aapo muutti kirjat Riihimäen alaosastoon Millan ja Keitan kanssa. Pitkän matkan takia hakuileminen Vantaalla jäi pois ohjelmasta. Kesäkuussa Aapo kävi agi-epiksissä Riihimäellä hakemassa "hyllyjä", mutta koiralla oli kivaa. Syyskuussa Aapo kävi näyttelyssä Porvoossa, mistä tuloksena VAL ERI2 SA PU2. Se jäikin sitten vuoden ainoaksi näyttelyksi. Lokakuussa Aapo korkkasi ensimmäisen rally-toko-kokeensa saaden 97/100p. Loppusyksystä Aapo alkoi ontua ja koska vaiva ei tuntunut parantuvan, niin eläinlääkäri-reissuhan siitä sitten tuli. Aapolla löytyi nuljuluusta luupiikki ja koska el:n mukaan vaiva on yleinen agility-koirilla, niin laji jätettiin nyt sitten kokonaan pois, ettei tilanne pahene. Lisäksi ristisiteestä löytyi pieni repeämä, jota on nyt paranneltu konservatiivisella hoidolla (hihnalenkkeilyä ja hillumiskielto suom.huom.)



Brixin vuosi alkoi sairastamalla. Huhtikuussa Brixiltä diagnostisoitiin anaalistriktuura. Hoidon ennuste oli epävarma ja huoli koiran paranemisesta oli suuri. Onneksi Brixi kuitenkin toipui striktuuran laajennuksesta hyvin. Treenaaminen oli kuitenkin tauolla ja kesällä mentiin hakukokeeseen hyvinkin keskeneräisenä. Henkilöetsintä meni hyvin, mutta esineet eivät nousseet. Tottis oli esteiden osalta hyvinkin kesken (koira koki selvästi haastavaksi estehypyn, mitä oli treenattu ennenkuin striktuura todettiin), eivätkä pisteet riittäneet koulutustunnukseen. Syksyn mittaan jatkettiin treenaamista ja koira alkoi päästä yli estehyppyyn liittyvistä ennakkoluuloistaan. Kokeeseen ei enää kuitenkaan syksyllä lähdetty. Näyttelyiden osalta pidettiin välivuosi.






Keita korkkasi näyttelyt tammikuussa tuloksena KÄY ERI1 SA PN3. Helmikuussa oli muutto alaosaston mukana Riihimäelle. Huhtikuussa Keita kävi tokokokeessa tuloksena AVO1 2.sij. Kesällä Keita kävi pari kertaa avoimen luokan jälkikokeessa. Pisteet eivät riittäneet kummassakaan kokeessa koulutustunnukseen, vaikka toisessa kokeessa koulutustunnus jäi vain kolmen tottis-pisteen päähän, mikä vähän harmitti. Syyskuussa Keita kävi vielä näyttelyssä, mistä tuloksena KÄY EH2.


Harmi on ollut kuluneen vuoden aikana pari kertaa virallisessa näyttelyssä: kesäkuussa tuloksena JUN EH2 ja syyskuussa NUO ERI1. SA:ta meille ei tänä vuonna suotu. Koira sai tuomarilta huomautusta käytöksestä "olisi saanut paremman arvosanan, jos olisi käyttäytynyt paremmin". Harmi on harmi. Ollaan kuitenkin ihan tyytyväisiä, ettei sentään nostanut jalkaa viereisen koiran kylkeen, minkä teki mätsärissä. Harmi on täysin sisäsiisti, mutta ulkona ei paljon katso mihin se jalka nousee. Viimeksi tänään kävi pissimässä Keitan päälle, kun Keitsy kyykistyi tarpeilleen, Tottista ja hakua on treenattu vuoden mittaan ja jonkin verran edistystäkin on tapahtunut. Harmista kuitenkin on niin ihquu juosta ja riehua. Syksyllä Harmi käytettiin terveystarkastuksessa. Lonkat kuvattiin C/C, mutta niissä ei ole nivelrikkoa, mikä on pääasia.



Joulu vietettiin yhdessä riehuen ja juosten. Valitettavasti tänäkin vuonna tuli jotakin ikävää juuri vuoden vaihteessa (viime vuonnahan meillä oli nenäpunkki). Tapaninpäivänä joku tiputti ilmeisesti kiven ylikulkusillalta kun ajoimme ohi ikävin seurauksin. Auton takalasi särkyi. Onneksi kuitenkaan koirat eivät sillä kertaa olleet mukana.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Aina ei mee nallekarkit tasan...

Aapo alkoi ontumaan vajaa pari viikkoa sitten toista takajalkaa. Se meni kuitenkin ohi, kun sai parina päivänä Rimadyliä. Vaiva kuitenkin uusi viime viikon lopulla. Koko ajan jalka taipui normaalisti joka suuntaan eikä mitään turvotuksia tuntunut. Myöskään mitään kohtaa Aapo ei kokeiltaessa aristanut. Ontuminen on ollut huomattavasti lievempää kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään käytiin kuitenkin hakemassa asiantuntijan arviota tilanteesta ja suunnattiin Aapon kanssa EHELille tutkimuksiin. Tässä täytyy kyllä mainostaa, miten hyvä paikka tuo on ja miten mukavaa henkilökunta siellä on.

Aapo tutkittiin päästä varpaisiin. Kaikki jalat taivuteltiin ja kokeiltiin tosi tarkasti. Myöskään eläinlääkäri ei löytänyt mitään kipukohtaa tai tuntenut turvotusta. Liikkeessä havaittiin pientä epäpuhtautta, mutta homma ei ollut mitenkään helppo, koska Aapon mielestä eläinlääkäriasema oli siisti paikka ja ihmiset ihan mahtavia. Henkilökunta nauroikin Aapon touhotukselle ja hännän heilutukselle.

Eläinlääkäri epäili, että eturistisiteestä olisi jokunen säie poikki. Päädyttiin sitten kuvaamaan koira, jotta olisi ainakin jatkoa varten vertailukuvia. Selkä oli puhdas, samoin myös lonkat edelleen kunnossa. Terveen jalan polvessa ei siinäkään ollut mitään huomautettavaa. Kipeän jalan polvessa näkyi pieni tummentuma, mikä viittaa juurikin siihen, että muutama säie on ristisiteestä poikki. Hoitamattomanahan ristisiteen ongelmat aiheuttavat nivelrikkoa. Nyt Aapo on viikon tulehduskipulääkekuurilla ja säännellyllä liikunnalla alkaen kahden päivän täyslevolla ja jatkuen kolmeen viikkoon saakka pelkästään remmilenkkeilyllä. Tämä siksi, että elimistö saa rauhassa korjata ristisiteen vaurioita.

Vähän harmillisempi juttu oli se, että kipeän jalan nuljuluusta löytyi myös pieni luupiikki. Sen kehittymistä seurataan tulevaisuudessa, mutta tuskimpa tuo on tämän ontumisen syynä. Luupiikki ei kuitenkaan parissa viikossa kehity, vaan vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Eläinlääkäri kertoi, että nuljuluun ongelmat ovat hyvin tavallisia nimenomaan agilitykoirilla, koska siihen kohdistuva rasitus on niin kova. Päätös Aapon agilityuran lopettamisestahan tehtiin jo viime vuonna, mutta tämän tiedon jälkeen täytyy miettiä vakavasti tuleeko omista koirista yksikään jatkossa enää kyseistä lajia tavoitteellisesti harrastamaan.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Binka 10 vuotta 22.11.2015

Nyt on ensimmäinen 10 kelpie-vuotta takana. Pikku-musta prinsessa vietti vuosipäivää sunnuntaina. Vuosiin on mahtunut iloa ja surua. Paljon on pikku-neiti opettanut kelpien ajatuksen kulusta näinä vuosina. Tässä pieni kuvakollaasi vuosien takaa tähän päivään. Valitettavasti ihan pentuaikojen kuvia ei ole saatavilla - siinä vaiheessa perheessä ei ollut toimivaa kameraa ja älypuhelimetkin olivat vielä tulevaisuutta.

Retku ja Binka toukokuussa 2008. Binka oli muuttanut meille 2,5 vuotta aikaisemmin järkyttämään Retkun tasaista elämää. Saimme pitää Retkun vielä muutaman kuukauden.

Nuori koira sitä nukkuu missä vaan (ei enää tänä päivänä taivu).

Syyskuussa 2008 meille muutti nuori pieni kelpien alku Aapo.

Binka otti leikki- ja hoitotädin roolin vakavissaan.

4/2009 Luukissa metsälenkillä.

Aaposta kasvoi kiva leikkikaveri.

Näytteluissäkin käytiin: tuore muotovalio.

Rauniotreeneissä 2009.

Syksyllä 2009 Brixi liittyi laumaan.

Välillä prinsessa sai niin tarpeekseen pentukoirista...

... helpotti, kun pääsi välillä treenaamaan ja leikkimään. Tottistelemassa 2010.

Toukokuussa 2010.

Paimennustakin käytiin kokeilemassa. . . ei kaupunkilaistyttö kokenut puuhassa mitään mieltä, mutta wau mitä namiautomaatteja!!!

Joskus sitä pärjättiin näyttelyissä vieläkin.

Mamma se päätti, että noissa kasvattilapsissa on tarpeeksi puuhaa ja sterilointi tehtiin tulevia terveitä päiviä ajatellen.

Ja niinhän meidän lauma kasvoi taas yhdellä koiralla: Keita muutti taloon kesällä 2011.

Edelleen kaunotar

Uiminen ei vaan ole Binkan juttu (turkki kastuu...yäk)

Metsäleikit sopivat paremmin

Hoitotäti tehtäviensä tasalla. Binka ja Keita joulukuussa 2012.

Toko-kokeissakin käytiin ja joskus sijoituttiinkin.

Hakuakin harrastettiin, metsässä 2013.

Agility-radallakin on hömpätty.

Talvella 2013-14

Keväällä 2014 Binka sai taas uuden hoidettavan. Harmi muutti laumaan.

Kesällä 2014

Binka erkkarissa 2014.

Kesällä 2015.


sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Uusi aluevaltaus

Taas on blogin päivitys polkenut paikallaan. Tässä kooste viimeaikaisista tapahtumista.

Harmi kävi terveystarkastuksissa lokakuun alussa. Poika osoittautui rakenteellisesti terveeksi. Harmittavin tulos oli C/C lonkat (neljän A-lonkkaisen koiran jälkeen tämä oli kai jo tilastollisesti odotettavissa). Hyvä uutinen on, ettei lonkissa ole nivelrikkoa. Molemmat lonkat ovat kuitenkin hieman löysät, siitä tulos. Koko koira oli löysä ensimmäisen elinvuotensa ja liikkui kuin ameeba, lonkat sitten jäivätkin sellaisiksi. Harrastamiseen lonkkalausunto ei vaikuta, joten näillä nyt sitten mennään. Selkä oli kaikin puolin kunnossa: LTV0. Selkätulosta eniten jännitettiinkin ennen kuvausta, koska Harmin isältähän löytyi LTV4. Nyt sitten peukutetaan, että pentuesisaruksetkin kävisivät kaikki virallisissa terveystarkastuksissa lonkkien ja selän osalta.

Binka on käynyt pari kertaa syksyn aikana hierottavana. Ensimmäisellä käyntikerralla hieroja kyseli koiran ikää ja totesi sitten, että tämän ikäisellä koiralla näkee harvoin yhtä hyviä reisilihaksia. Tämä tietenkin lämmitti omistajan mieltä, vaikka hävettikin tunnustaa, että koira liikkuu kyllä ihan oman halunsa mukaan ja aniharvoin erehtyy juoksemaan. Kaikki liikkuminen kyllä tapahtuu pääasiassa pehmeällä pohjalla, sillä aikoja sitten jo huomattiin, että asfaltilla kävely ei sovi etenkään lyhytlanteiselle, sipsuttavalle koiralle (ei kovin joustava alusta kyllä kenellekään). Binkaa ei tahdo saada pitkälle askeleelle millään: selän ja reisien jumien kanssa jatketaan vielä työstämistä. Portaissa kävely sujuu kyllä mitä mainioimmin.

Aapo suoritti viikonloppuna uuden aluevaltauksen, Milla ja Aapo osallistuivat ensimmäisiin rally-toko kisoihinsa. Saavutuksena oli 97p HYV. Aapo tosin taisin ensin luulla, että tulossa on agilityä, kun koe oli hallissa ja sisälsi samaan tapaan rataan tutustumisen. Videokamerakin kaivettiin pitkästä aikaa esiin tapahtuman kunniaksi (ja kiireesti ladattiin sitä hallissa, että saadaan pieni pätkä kuvattua).




sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Dreamoor-maastoleiri, Yacatis-kennelpäivä ja Porvoon näyttely

Blogin päivitys on ollut vaisua, mutta ollaan me jotakin tehtykin.

Viikko sitten Milla oli Keitan ja Aapon kanssa Dreamoorin maastoleirillä Jämillä. Perjantaina saavuttiin alkuillasta. Sanna H:n kanssa sumplittiin majoitusjärjestelyjä aavistuksen uuteen uskoon, kun huomattiin, että toisen mökin huoneet olikin luultua pienemmät. Saatiin myös alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen järjestettyä molemmille kouluttajille omat huoneet. Me päädyttiin Martinan ja Näbbenin huonekavereiksi. Tai ehkä mökkikavereiksi olisi oikeampi ilmaisu, koska meidän majotus oli erillisessä pikkumökissä. Kiitos ja anteeksi, koska Aapohan ei aina pysynyt siellä kevythäkissä, mihin se kesäkuussa treeneissä teki reiän. Kaiken säätämisen jälkeen lähdettiin käymään paikallisessa kaupassa, että saatiin koutsit ruokittua viikonlopun ajan. Illalla Milla sitten muutaman muun avustuksella (kiitos siitä!) kokkaili viikonlopuksi jauhelihasoppaa.

Lauantaina autot starttasi vähän ennen yhdeksää kohti maastoja. Me luumuiltiin Sanna J:n kyydillä metsään, koska muuten olisi ollut hirveää säätöä häkkien laittamisessa autoon ja sieltä pois. Keitan kanssa oltiin jälkiporukassa, jota oli kouluttamassa Toivasen Hanna. Maastot oli super-hyvät, kaunista mäntykangasta silmänkantamattomiin. Vilja-bortsun omistaja Jonna tallasi Keitan jäljen, joka oli n. 800m pitkä muistaakseni neljällä kepillä. Ei menny niinku strömsössä! Vissiin jotain suorituspaineita tuli sekä koiralle että ohjaajalle, kun kumpikaan ei esiintynyt tasonsa mukaan (ainakaan koira, ohjaajahan on muutenkin siellä vaan sähläämässä) :/ Kaikki kepit kuitenkin löytyi, joten jotain hyvää kumminkin.

Leiri-kuvien (c)Sanna Jääskeläinen




Iltapäivällä käytiin mökeillä syömässä ja sen jälkeen palattiin metsään. Jonna tallasi Keitalle toisen jäljen, jolle pituutta n. 350m. Pientä lipsumista tuli yhdessä kohtaa, mutta kokonaisuutena mun mielestä onnistunut suoritus ja kaikki kepit taskussa tultiin pois. Jäätiin vielä Sanna J:n kanssa juoksuttamaan Fionaa ja Aapoa, joka oli joutunut olemaan koko päivän autossa.






Illalla perinteisesti saunottiin ja vietettiin aikaa porukalla. Virtain-leireiltä tuttua leiriperinnettä eli tietovisaa ei tällä kertaa (onneksi!) ollut ohjelmassa.

Sunnuntai-aamuna lopetettiin leikki kesken, pakattiin auto ja klo 7.15 startattiin kohti Someroa ja Yacatis-kennelpäivää. Alkumatka meni mukavasti unihiekkoja silmistä kaivellessa ja arpoessa, mihin suuntaan tie mahtaa mennä, koska oli aivan jäätävä hernerokkasumu. Ajoaika välillä Jämi-Somero on todistetusti sitten 2,5h. Onneksi aamulla ei ollut liikennettä, mutta kyllä tuntui välillä, ettei matka lopu ollenkaan.

Meidän jengistä oli mukana kaikki viisi. Koiria oli paljon paikalla, mutta valitettavan vähän kelpieitä. Onneksi oli aivan mahtava pentu-kelpie tullut joukon jatkoksi, niin ei oltu ainoita kelpiekansan-edustajia isäntäväen lisäksi. Keita oli mukana pitämässä huolta siitä, että bordecolliekin näkyy tapahtumassa kuin tapahtumassa. Mia oli järjestänyt paikalle geenitutkimuksen verinäytteiden oton, joten samalla reissulla otettiin näytteet koko laumasta. Saatiin myös ensikosketus rallytokoon. Ohjaajille kyltit tuottivat vaikeuksia, mutta Aapo todisti olevansa hieno rallytoko-koira ja saikin kouluttajalta ohjeen ilmoittautua kokeeseen. Harmi oli unohtanut kasvaneensa hevosten kanssa ja aluksi piti moisia kummajaisia puffaamisen arvoisina. Hevoset olivat onneksi tottuneet kaistapäisiin koiriin, eivätkä suuremmin välittäneet Harmin kommenteista. Päivän mittaan Harmi uskaltautuikin tekemään lähempää tuttavuutta hevosten kanssa ja haastoipa tuo yhtä leikkimäänkin.

Eilen suunnattiin Porvoon näyttelyyn. Mukaan mahtuivat Harmi, Keita ja Aapo. Brixi ja Binka jäivät kotia vahtimaan. Harmin kanssa oli käyty pari viikkoa aikaisemmin match showssa harjoittelemassa. Harjoitukset eivät luvanneet hyvää. Reissussa oltiin Heidin ja Verena-Bernin kanssa. . . mitä tekee Harmi?!? Nostaa jalkaa keskellä nurmikenttää ja jättää merkit Vertsun kylkeen!!! Porvoossa sitten tarkkailtiinkin silmä kovana Harmin takajalan asentoa ja tapahtumasta selvittiin ilman vuotovahinkoja.

Molemmilla roduilla tuomarina oli Charlotte Höier Tanskasta.

Keita KÄY EH2
Nice type, but she's a bit narrow in chest and body. Very typical head and expression. Perfect temperament. Nice forechest but chest and body could be boarder. Moves nice from side but turning her hind paws out when moving.

Tuomari kommentoi, että koira on kauttaaltaan niin kapea ja kevyt, ettei tänään eriä, mutta luonne on erinomainen. Hän sanoi, että koira taitaa olla sen tyyppinen, ettei massaa tahdo millään saada, kun on koko ajan liikkeessä. Ei kehdattu sanoa, että vastahan se oli niin lihava, että hyvä kun kehtasi ulos viedä. 

Harmi NUO ERI1
Very happy kelpie of nice type. Very typical head with perfect expression. Correct mouth. Good ears. Nice length of neck and strong topline. I would prefer slightly better angulations front and rear. I would prefer stronger upper???. Nice paws moves paraller accatable tail lenght. Very nice coat texture. 

Tuomari halusi vielä sanoa, ettei myöntänyt SA:ta, koska olisi toivonut koiralle parempia kulmauksia.

Aapo VAL ERI2 SA PU2
Very nice size and substance. I would like a bit more masculin expression but his very extrawirth. Very nice type of head. Good earplacement. Perfect skull. Good neck and topline. Shoulder placement could be slightly better. Good long ribcage. Very nice side movement. But moves a bit close behind. Tends to turn front legs out. Shows himself well.



Harmi oli jo melko väsynyt kehään mennessä, joten ravi jo lähes onnistui. Sen verran poika kuitenkin piristyi, että liikkeet olivat vähän turhan vauhdikkaat. Esitys oli kuitenkin parempi verrattuna mätsäriin, missä koira kauhoi kaikin voimin kehää ympäri.

Kuva mätsäristä

Sitten on käyty tottiskentällä harjoittelemassa esteitä ja noutoa Harmin ja Brixin kanssa. Binka tekee omaan tyyliinsä piilonkiertoja pallopalkalla :) Keita ja Aapo on päässeet treenailemaan rally-tokoa kennelpäivän innoittamana.

Binka, Brixi ja Harmi