Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kesä ja kärpäset... paitsi että nekin taisi saada lämpöhalvauksen

Vähän on päivitystauko venähtänyt pitkäksi, mutta täällä ollaan taas. Edellisen päivityksen jälkeen vuodenaikakin on ehtinyt vaihtua jo kahdesti.

Toukokuussa Brixi ja Lysti oli ilmoitettu Palveluskoiratapahtumaan näyttelyyn. Lysti esiintyi ensimmäisen kerran junnu-luokassa. Hieman jännitti, miten esiintyminen menee, koska valmistautuminen oli luvalla sanoen huonoa. Pikku-kelpie esiintyi kuitenkin tosi kauniisti. Tuomarina oli Harri Lehkonen. Lystin tuloksena oli JUN ERI1 SA VASERT. "Vielä hieman kesken kehityksen oleva nuori narttu. Kaunis pää, hyvät korvat, tasapainoiset kulmaukset vielä kevyessä rungossa. Oikeanlaatuinen kevyt turkki. Erinomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti". Brixi korkkasi käyttöluokassa nätisti tuloksen KÄY ERI1 SA PN4. " Hyvän kokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Oikean muotoinen pää, hyvät korvat. Hyvät mittasuhteet. Hyvät kulmaukset. Kaunis ylälinja. Oikean laatuinen turkki. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta hieman ahdas takaa." Tytöt esiintyivät vielä Yacatiksen kasvattajaluokassa, joka olikin ROP-kasvattaja.

Lysti heinäkuussa.

Kesäkuun alussa Brixi korkkasi hakukokeen avoimen luokan. Huonosta ohjaamisesta johtuen maastopisteet kokeen ensimmäisenä osa-alueena eivät olisi riittäneet tulokseen, joten jätettiin leikki kesken helteisen päivän takia. Brixi nosti kaksi ukkoa, mutta teki yhden "virheilmaisun" ts. lopetti ilmaisun ja jätti maalimiehen metsään. Parin viikon päästä mentiin yrittämään uudelleen. Päivä oli taas tosi kuuma. Koe alkoi taas maastolla. Brixin maalimiesmotivaatio oli olematon, etsintä oli vähän metsässä hengailua. Siihen lopetettiin sekin koe, eikä uutta nyt ole katsottuna.

Brixi


Kesäkuun alussa Lysti sairasti ärhäkän sorttisen suolistotulehduksen, joka onneksi taittui antibiooteilla. Lysti myös vietti kuukauden "mummolassa" kasvattajan luona Somerolla itsenäistymässä. Kotiin heinäkuun alussa tulikin varsin aikuistuneen oloinen nuori neiti. Lystin kotiinhaku-reissulla kaikki meidän koirat luovuttivat verta aineenvaihduntatutkimukseen.

Heinäkuu toi tullessaan aivan karmeat helteet, jotka ei tätä kirjoittaessa osoita mitään loppumisen merkkejä. Helteiden myötä meni myös kaikki treenisuunnitelmat ja ollaankin vaan keskitytty hengittämiseen (joka sekin näillä keleillä käy ihan työstä). Päivällä ulkoillaan vain pakolliset ja illalla lähdetään ulos vasta yhdeksän jälkeen.

Binka, joka ennen on nauttinut lämpimistä kesistä, kärsii eniten helteistä. Krooniset suolisto-oireet pahenivat helteiden myötä ja mummo-koira on nauttinut päivittäin kipulääkkeitä. Ruokahalukin mummo-koiralla vaihtelee päivittäin. Kuitenkin vielä joka päivä on jossakin vaiheessa ruoka maistunut. Koska koiraa on mahdotonta viilentää työpäivän aikana, niin onneksi näiden työvuosien jälkeen on vihdoin työpaikka, mihin voi tarvittaessa ottaa koiran mukaan. Binka onkin nyt ollut "terapeuttisena toimistokoirana" ja nauttinut tehtävästään.

Binka iltaulkoilee.

Keita on voinut ihan kohtuullisen hyvin. Alkukesästä (kun vielä kelit salli) treenailtiin tottista ja hakua. Lystin viettäessä kesää Somerolla, Keita pääsi pitkästä aikaa oikeasti hakuilemaan. Jotain on Keitan korvien välissä tapahtunut, kun se uskalsi peräti haukkua maalimiehet. Aikaisemmin Keitan ilmaisu oli tarkoitus rakentaa rullailmaisuksi, koska se väisti maalimiehiä niin paljon, että pelkkä etsiminen oli sille kova vaatimus. Nyt kun se tauon jälkeen pääsi hakuilemaan, se olisi viihtynyt pidempäänkin maalimiesten luona.

Keita ja keppi

Heinäkuussa Lysti sai uudelleen suolistotulehduksen, jota nujerretaan jälleen antibioottikuurilla. Ei ainakaan tarvitse miettiä ilmoittautumisia mihinkään, kun ollaan taas dopingissa. :/

Harmin kanssa käytiin eilen Porvoon näyttelyssä. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Päivä oli kohtuuttoman kuuma ja hiki tuli jo näyttelyalueelle kävellessä. Tällä kertaa hikoileminen kannatti. Tuloksena AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP "Hyvin maskuliininen. Sopiva luusto. Hyvät mittasuhteet. Maskuliininen, oikeailmeinen pää. Hyvin asettuneet kookkaat korvat. Hyvät silmät. Korreksti kaula. Tilava runko. Tarpeeksi kulmauksia. Ponnekkaat, hyvät liikkeet. Hyvä käytös." Edeltävästi oltiin käyty treenaamassa "uros-treeniä" ja kehässä ravaamista. Harmilla kun tahtoo olla noissa liikkeissä vain on/off-nappi. Näyttelytreeniä jatketaan vielä ja jossakin vaiheessa käydään yrittämässä sitä viimeistä sertiä.


maanantai 26. helmikuuta 2018

Ufoja Vantaalla

Vuosi vaihtui meidän laumalla eläinsairaala Tammistossa. Koirat vietiin ajoissa ennen uuden vuoden pamahteluja ulos - kivaa oli. Ja kun vauhtia on tarpeeksi, niin vahinkoja sattuu. Brixi sai kasvoihin haavan, mikä sijainnista johtuen tarvitsi eläinlääkärin arviota. Lopputulema oli, että Brixi otti sen hintaisen uuden vuoden humalan, että muut oltiinkin sitten selvin päin. Muutamalla tikillä selvittiin, mutta päivystyslisineen tuli tuettua taas eläinlääkäreiden "kahvikassaa". Onneksi koirilla on vakuutukset.

Lysti oli jo muutama päivä aikaisemmin alkanut köhiä - vaikutti siltä, että mätsäristä tuli kotiin tuliaisia. Vaikka yskivää koiraa pidettiin erillään, niin eihän tuon taudin etenemistä voinut estää ja uuden vuoden jälkeen Harmi aloitti yskimisen. Tauti oli jo kääntynyt parempaan suuntaan, kun Harmin voinnissa tuli takapakkia ja taas lähdettiin eläinlääkäriin. Tuomiona oli molemminpuolinen keuhkokuume. Onneksi tauti on hoidettavissa ja antibioottien kanssa suunnattiin kotiin. Keita sai oman osansa köhimispöpöjä, joten vuosi alkoi kaikkineen rauhallisilla hihnalenkeillä.

Sitten kun päästiin taas normaalin elämän makuun, etelä-Suomeen iski paukkupakkaset. Ulkoilua on toki tehty sään sallimissa rajoissa. Binkalle riittää enintään puolen tunnin ulkoilu, jolloin koira ilmoittaa, että voidaan mennä jo kotiin. Siinä ei enää takkikaan auta. Seuraavalla kerralla mummo on kyllä yhtä innoissaan lähdössä takaisin ulos kuin muukin lauma. Binkahan ei ole koskaan kylmästä pitänyt ja vanhan koiran vointia seurataakin huolella.

Treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Vähän on tehty ulkona ilmaisuharjoituksia. Brixi ja Harmi ovat käyneet yhdistyksen hallitreeneissä tottistelemassa. Brixihän on tottunut halleissa kävijä, mutta Harmille kokemus on ollut kasvattava. Harmi ei mikään maailman rohkein koira ole, joten paukkuvat ovet ja halli täynnä isoja palveluskoiria on vaatinut vähän siedättämistä. Hyvin on kuitenkin päästy alkuun ja tottistelukin jo onnistuu täydessä hallissa. Lastenvedot ovat täydessä vauhdissa. Laskiaisviikonloppu oli kiireinen ja Harmi olikin molempina päivinä vetämässä. Ensimmäisen kerran Harmi veti myös ahkiota ja suhtautui siihen alusta asti kuin vanha tekijä.


Niin ja niihin UFOihin. Valopannat ovat olleet tarpeen tänä talvena. Päivittäin kuljemme lähimetsikön rinteissä varsinkin aamu- ja iltalenkeillä. Kaverin keittiön ikkuna on rinteeseen päin ja hän onkin todistanut useana päivänä eriväristen valojen liikkumista ylös-alas puiden keskellä. . . . 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Taas on se aika vuodesta, että on hyvä luoda hetkeksi katse menneeseen.

Binka on viettänyt rauhallista eläkeläiskoiran elämää. Edellisen syksyn haimatulehduksen jälkeen Binkalle tuli krooninen suolistoinfektio. Lääkitystä yritettiin kolmeen otteeseen purkaa kevään aikana - aina yhtä huonolla menestyksellä. Eläinlääkärin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä päädyttiin siihen, että lääkitys saa jatkua. Pääasia, että koira voi hyvin. Vähärasvainen ruokavalio on valitettavasti vaikuttanut turkiin laatuun ja sen irtoamiseen. Viimeisen puoli vuotta Binkalla on ollut jatkuva karvanlähtö. Onneksi ulkoloimet on keksitty, Binka tarvitsee takin päälleen jo vähän pienemmilläkin pakkasilla. Treenailtu on ihan mielen virkistykseksi. Binkalla on edelleen luottotehtävä hakuradan tallauksessa ennen muiden koirien treenejä. Marraskuussa Binka saavutti kunnioitettavan 12 vuoden iän. Ikääntyminen näkyy lisääntyneenä unen määränä ja vähentyneenä liikunnan määränä. Vielä Binka on kuitenkin jaksanut olla joukon jatkona.

Binka heinäkuussa Somerolla. Kuvan (c) Anton Satamo

Pikku-musta prinsessa 12 vuotta joulukuussa

Brixi kävi vuoden ainoassa näyttelyssä toukokuussa tuloksena AVO-H (= hyvä harrastuskoira, ei niin nätti näyttelyssä). Hakukokeessa startattiin heti toukokuussa vain huomataksemme, että Brixi oli talven aikana kehittänyt ilmaisuongelman. Sitä sitten työstettiin ja jatkettiin kokeilua. Heinäkuussa sitten palaset osuivat paikoilleen melkein kaikilta osin ja vihdoin saatiin käyttötulos HK1. Samalla Brixistä tuli Suomen Muotovalio. Hakutreenit on olleet melko harvakseltaan syksyllä treeniporukan muiden menojen takia ja avoimen luokan koulutustunnusta ei lähdetty vähäisellä treenimäärällä edes yrittämään. Heinäkuussa kokeiltiin noseworkiä Somerolla. Aika ei ole riittänyt syksyllä jatkaa noseworkin kanssa pidemmälle, katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa. Syksyn mittaan kaivettiin jälkivarusteet esille ja käytiin omatoimisesti treenailemassa pääasiassa pellolla. Peltojälkikokeisiin meillä ei ole asiaa, mutta katsotaan miten aika ja into riittää metsäjäljellä.

FI MVA HK1 BH Brixi


Brixi seuraa


Harmin kanssa on jatkettu hakutreenejä mahdollisuuksien mukaan. Keväällä käytiin peltojälkikurssilla - ihan heti ei olla menossa kokeisiin. Sieltä tarttui mukaan kuitenkin käyttökelpoisia vinkkejä ihan arkeen. Toukokuussa Harmi kävi käyttäytymiskokeessa ja ovet aukenivat palveluskoirakokeisiin. Tottiksen treenaamista jatkettiin koko kesän. Heinäkuussa käytiin sitten testaamassa taitoja mölli-tokokokeessa, missä ohjaajan yllätykseksi Harmi sai 3-tuloksen. . . . se osaa sittenkin! Harmi sai ensikosketuksen noseworkiin heinäkuussa ja ymmärsi nopeasti homman idean. Syksyllä tehtiin peltojälkeä ja yritettiin saada aikaan rauhallista jäljestämistä vaihtelevalla menestyksellä. Vuoden ainoa näyttelykäynti oli toukokuussa tuloksena AVO-EH. Harmin kehäkäytöksen takia uusia näyttelyilmoja ei ole tehty. Suunnitelmissa on treenailla kehäkäytöstä ennen seuraavia näytelmiä - yleisesti ottaen ei mikään huono ajatus. Lastenvedoissa oltiin sekä keväällä että syksyllä. Harmi on oivaltanut vetämisen hauskuuden ja on todella helppo ohjattava jopa väenpaljoudessa. Koska syksyyn ei oltu mitään koetavoitteita asetettu, tuntui ajankohta luonnetestille sopivalta. Marraskuussa Harmi luonnetestattiin hyväksytysti tuloksena +80 pistettä, laukauskokematon. Luonnetestissä esiin tullut Harmin impulsiivisuus on pohdituttanut testin jälkeen. Arjessa se tulee esiin lähinnä impulsiivisena toimintana silloin kun koira on villi ja vapaa eli siis mitään käskyä ei ole annettu. . . ah, niin kelpiemäistä toimintaa. Ohjauksessa ja käskyn alla Harmin keskittymiskyky paranee koko ajan kun ikää tulee lisää. Oma näkemys jo muutaman kelpien omistajana on se, että kelpie on kuin hyvä viini: paranee vanhetessaan koko ajan. Ensimmäiset kolme vuotta on kaikkien omien koirien kanssa olleet enemmän tai vähemmän tuskallisia. 

Talviset hakutreenit Harmin kanssa

Lastenvetoja

Harmin nosework-treeni

Harmi metsässä

Keita kävi vuoden ainoassa näyttelyssään toukokuun erkkarissa tuloksella KÄY-ERI1. Sittemmin hammastodistus ja sitä myöten suunnitelmat muista näyttelyistä katosivat. Marraskuussa startattiin meidän rally-toko -ura Riihimäellä. Alla oli luvattoman vähän treeniä, mutta tulos saatiin silti pistein 92/100. Joulukuussa kuvattiin ruoto kontrollimielessä, kun oli pieni etiäinen, ettei kaikki ole spondyloosin suhteen ennallaan. Kuvista näkyi selvästi, että Keitan spondari on lähtenyt etenemään oltuaan pitkään stabiili. Muutokset eivät vielä hurjan suuria olleet, mutta muuttuneen käytöksen vuoksi Keitalle aloitettiin tulehduskipulääkekuuri, josta on tarkoitus jatkaa ainakin toistaiseksi jatkuvaan Neurontin-lääkitykseen. Lääkityksen aloittamisen myötä Keita on ollut iloisempi ja jaksaa arjessa vallan mainiosti.
Lokakuussa lenkillä

Keita lokakuussa





Toukokuussa lauma sai vahvistusta, kun Lysti muutti taloon. Lysti osoittautui nopeasti todella reippaaksi ja vauhdikkaaksi pennuksi. Kuluneen vuoden Lysti on keskittynyt kasvamaan yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole meidän vuodesta puuttunut, ja eläinlääkäreiden työllisyystilanne on pidetty hyvänä. Lystillä on kuluneen vuoden aikana hoidettu lääkärin vastaanotolla katkennutta maitokulmuria ja sen vuoksi vaurioitunutta pysyvää hammasta, oksennettu tupakantumppeja, operoitu kynsivauriota (kahdesti) ja tietty käyty hakemassa ihan vaan normaalit rokotukset. Kesällä jäljesteltiin ja Lystistä kuoriutui varsin mainio jäljestäjä. Hakutreeneissä on käyty vaihtelevasti ja hyvin kelpiemäiseen tyyliin Lystillä ei ole ollut ongelmaa maalimiesmotivaation kanssa. Tottista on opiskeltu pikkuhiljaa leikin varjolla ja nyt Lysti seuraa jo varsin pitkiäkin pätkiä. Oikeisiin näyttelyihin ei ehditty, mutta joulun alla käytiin harjoittelemassa mätsärissä. Pikkukoiran show-debyytti meni paremmin kuin osasi odottaa ja paikalta poistuttiin ruokasäkki kainalossa sijoituksella SIN3. Hiljalleen kuitenkin edetään ja katsellaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Lysti ekana päivänä uudessa kodissa

Lysti 10,5vko

Lysti lokakuussa lenkillä

torstai 14. joulukuuta 2017

Kisoja, Messaria ja kuulumisia

Keitan kanssa on ollut pitkään jo suunnitelmissa korkata rally-toko -kisat. Nyt vihdoin saatiin aikaiseksi tehdä ilmo, joten Focuksen nokka suunnattiin 11.11. Riihimäelle. Treenaaminen oli jäänyt todella minimiin erinäisistä syistä, mutta ei se meitä estänyt. Paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ohjaaja yritti vielä tavata netistä kylttien merkityksiä (juu niiden opetteleminen kannattaa ehdottomasti jättää kisapäivään..). Lysti oli mukana turistina. Se käyttäytyi kuin maalaistollo suurkaupungissa, vaikka oltiin siis keskellä teollisuusaluetta viikonloppuna. Ihmiset ja toiset koirat oli sen mielestä siisteintä maailmassa. Pikkuhiljaa alkoi neidillä keskittyminen parantumaan ja saatiin ihan hyviäkin seuruu-pätkiä hallin pihalla.

Meidän kisa alkoi mittauksella ja siruntarkastuksella, kun piti kilpailukirjaan saada tuomarin varmennus. Keitahan on pelännyt sirunlukijaa kuin ruttoa, joten ohjaaja pelkäsi vuorostaan koiran reaktiota. Onneksi oli ymmärtäväinen tuomari. Ohjaajan yllätykseksi Keita ei ollut moksiskaan, kun se keskitti kaiken huomionsa namien mussuttamiseen. Pahin rasti oli saatu ylitettyä ja kisakirja varmennettua. Omaa vuoroa saatiin odotella jonkin aikaa. Tehtiin lämmittelyksi seuruuta ja käännöksiä hallin pihalla. Keita oli kivasti kuulolla, joten omaan suoritukseen mentiin luottavaisella fiiliksellä. Arvostelupaperi on hukkunut jo aikoja sitten, mutta pisteitä kertyi 92/100 ja hyväksytty tulos. :) Jossain vaiheessa yritetään saada kasaan ne puuttuvat kaksi tulosta, että saadaan koulari.

Etelä-Suomen vaihteleva ilmasto on tuonut omat haasteensa treenaamiseen. Talvi tulee suunnilleen kolmen päivän jaksoissa, jolloin on märkää lunta joka paikassa ennenkuin se taas sulaa. Sitten alkaa parin viikon kaatosade ja pimeys, jolloin mitään ei näe tehdä. Sitten tulee taas lumet, jotka säilyvät kolme päivää ja taas sama ralli alusta... Vaihtelevasti on saatu treenattua. Lystillä on seuraaminen parantunut todella paljon, kun se vain jaksaa keskittyä. Sille on kyllä vahingossa kehittynyt  mitä erikoisin seuraamisasento. Se nimittäin seuraa siten, että se painaa aivan hulluna ja yrittää ulkokautta katsoa oman olkansa yli ohjaajaa. No ehkä se siitä jossain vaiheessa oikenee :D

Viime viikonloppuna oli Messari. Omista koirista ei ollut tänä vuonna ilmoitettu ketään. Lauantaina käytiin Pohjoismaiden Voittajassa shoppailemassa ja katsomassa kelpie-kehä. Jotenkin mieleen hiipi se edellinen kerta on, kun on oltu kyseisessä näyttelyssä. Silloin oli omista mukana Aapo ja Brixi. Brixihän pärjäsi ihan hienosti, mutta Aapon arvostelussa luki aika lailla näin: "liian lihava, huonosti kulmautunut lättäjalka, joka on ahdas takaa". No mutta asiaan. Kaikille koirille löytyi uudet valopannat, jotka on kyllä mitä mainioin keksintö näihin Etelä-Suomen pimeisiin talviin. Kelpie-kehässä mieltä lämmitti nähdä koirien hyvä taso. Kaikki koirat oli tunnistettavissa kelpieiksi ja varsin näteiksi sellaisiksi. Ehkä jonain vuonna sitä raaskii taas ilmoittaa oman koiran niihin geimeihin. Toistaiseksi Lystin kanssa katsellaan hieman pienempiä kinkereitä ;)

Meillä on vielä ennen joulua tulossa Keitan verikoe- ja selkäkontrollit. Hieronnassa neiti kävi viime viikolla ja oli aivan umpi jumissa erityisesti lannerangasta, missä sillä on todettu spondyloosimuutoksia. Hieman sillä on ollut takajalkojen kalvaamista ja se on ollut ajoittain aika kärttyinen erityisesti Lystille. Katsellaan nyt kuvat, mutta toivotaan, ettei muutokset ole edenneet.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Harmin luonnetesti

Syksy on mennyt pitkälti tehdessä kaikkea muuta kuin koiratreeniä. Koekalenteria ei ole juurikaan selattu saati näyttelyihin ilmoitettu. Päivittäiset lenkit ja leikkimiset ovat toteutuneet, mutta treenailut ovat jääneet minimiin. Tämä tuntui sitten hyvältä ajankohdalta käyttää Harmi luonnetestissä. Viikko sitten ajettiin Tammelaan. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Molemmat tuttuja jo omien koirien aikaisemmista luonnetesteistä. Tarja on testannut aikoinaan jo Binkan ja Aapon. Lea puolestaan testasi Brixin.

Harmi oli aika omannäköisensä koko testin ajan. Koska ilta pimenee jo melko aikaisin, tuomarit päättivät jättää ruokatauon pitämättä ja testiin päästiin melkein tunti etuajassa. Esittelyssä Harmi oli oma itsensä: ystävällinen molempia tuomareita kohtaan ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Tuomareiden ensimmäinen kommentti koirasta olikin, että on tosi reaktiivinen tapaus. Keppileikki tuomarin kanssa oli niin kivaa, että Harmi olisi sitä voinut jatkaa koko päivän. Kelkka aiheutti rähähdyksen, mutta koiran veto sivulle oli huomattavasti pienempi kuin muiden meidän luonnetestattujen koirien kohdalla. Olin jo varautunut olemaan selällään, mutta en juurikaan edes horjahtanut koiran reagoidessa kelkkaan. Pienen houkuttelun jälkeen Harmi tuli haistelemaan kelkan, eikä siitä sitten sen jälkeen välittänyt lainkaan.

Hyökkäyksessä Harmilla oli taas koko säkä pystyssä ja rähisi ensin sivulla. Hyökkääjän lähestyessä pakitti ohjaajan taakse - halua puollustaa oli, mutta kyky ei halun kanssa kulkenut käsi kädessä. Hyökkäyksen loputtua suhtautui hyökkääjään ihan hyvin eli mitään ei jäänyt hampaan koloon. Haalari ja tynnyri aiheuttivat nopean sivulle hyppäämisen, mutta kun muuta ei tapahtunut niin pääsi niistä yli nopeasti. Pimeässä huoneessa viivyttiinkin sitten pidempään. Huone oli "kaksio" ja ohjaaja vietiin takimmaisen huoneen peränurkkaan istumaan. Harmi jäi ulko-ovelle. Tuomarit houkuttelivat koiran takimmaiseen huoneeseen, mutta kun ovelle oli levitelty pressuja, niin Harmi ei ihan omin avuin niiden yli tullut. Koira haki ilmavainulla niin selkeästi, että tuomari huomauttikin koiran osaavan nenää käyttää. Hajun täsmennys huoneessa ei sitten ollut niin sujuvaa, mutta löytyihän se ohjaaja sieltä lopulta. Pimeästä huoneesta Harmi paineistui, mutta toipui kun pääsi ulos. Edelleenkään ei tuomareita kohtaan ollut mitään hampaankolossa. Seuraavaksi jätettiin koira seinään ja ohjaaja nurkan taakse. Hyökkäys oli niin nopeasi ohi, ettei ohjaaja oikein ehtinyt edes tajuta. Tuomari totesikin, että koira olisi antanut hakata itsensä hengiltä ennenkuin olisi hyökännyt päälle.

Sitten vielä ampuminen. Laukaukset kaikuivat melko voimakkaasti rakennusten välissä. Jo testauspaikalle tullessa parkkipaikalla "tärähti" ja ohjaaja mietti jo takaisin kotiin lähtemistä. Kävi mielessä, että siellä on vaihtelun vuoksi kaivettu kanuuna esiin. Harmi reagoi laukaukseen ja koska oli jo valmiiksi rasitettu, niin tuomarit päättivät ampua vielä yhden ylimääräisen kerran. Joka laukauksella reaktio väheni, joten arvosanaksi tuli laukauskokematon.

Kaikesta tästä tuloksena:

1. Toimintakyky -1 Pieni.
2. Terävyys +1b Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
3. Puolustushalu +1 Pieni
4. Taisteluhalu +2a Kohtuullinen
5. Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimuksin
6. Temperamentti -1c Impulsiivinen
7. Kovuus +1 Hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.
9. Laukauspelottomuus ++, Laukauskokematon

Yhteensä +80 pistettä, hyväksytty.


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Nenäpäivä ja muita loppukesän kuulumisia

Heinäkuun lopussa Merja ja kelpot suuntasivat kennelpäivälle Somerolle. Päivän teemana oli hajuerotteluun tutustuminen. Kouluttajana meillä oli Elisa Reunanen, jonka neuvoilla päästiin hyvään alkuun. Harmi ja Brixi kävivät tutustumassa uuteen lajiin, Binka oli tapansa mukana turistina matkassa. Paikalla oli mukavasti sekä pihakoiria että kelpieitä. Valitettavasti Milla joutui jäämään pois kennelpäivältä työesteiden vuoksi. Kiitos Antonille kuvaajana toimimisesta. Kaikkien kuvien (c) Anton Satamo.

"Siis mitä pitäisi tehdä?"

Brixin kanssa oli kommunikaatiovaikeuksia harjoituksen aluksi. Brixi alkoi tarjota vaihtoehdoksi kaikenlaista hakumetsässä opittua käytöstä ja ohjaaja tuli haukutuksi kesken harjoituksen.

"Tänne on siis kätketty jotakin, mitä pitäisi löytää. . . hmmm."


Nenäharjoituksen jälkeen Brixi jatkoi harjoituksia omin päin.


Harmi oli valmiina nenähommiin ja oivalsikin nopeasti mitä pitää tehdä.

"Ollaanko menossa tekemään jotakin? Kerro vaan mitä pitää tehdä!"

"Ai, tällaista hajua etsitään..."

Yhden laatikon harjoitus

Kahden laatikon harjoitus

Piilotetun hajun etsintää

Binka paistatteli päivää . . . 


Loppukesästä ja alkusyksystä ei ole tullut koe- eikä näyttelykalenteria selattua. Tottista, hakua ja esineitä on treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Lisäksi on taas aloitettu jälkien tallaaminen. Jälkiä on nyt tehty vain pellolla. Leikattu heinä kuitenkin sen verran pölisee, että kotiin viemisenä Harmi sai äkäisen silmätulehduksen, joka nyt alkaa olla voitettu. 

Lysti on osoittanut olevansa todellinen kelpie-pentu kaikkine koheltamisineen. Parin viikon välein on jouduttu sopimaan treffejä eläinlääkärin kanssa milloin minkäkin asian takia. Penneli ei paljon väistele eikä osoita suurta varovaisuutta edetessään eri asioihin. Eläinlääkäriä on tapailtu kynsi- ja hammasvammojen tiimoilta. 

Syksy käynnisti taas lastenvetotapahtumat. Kesätauon jälkeen mentiin heti virallisesti vetämään, siis ei ehditty vetotreeneihin ennen tapahtumaa. Ei se mitään haitannut. Harmilla oli hyvin mielessä mitä pitää tehdä.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Brixi HK1 -> FI MVA

Brixin kanssa käytiin viime viikolla taas hakukokeessa. Koe oli arki-iltana. Onneksi oli noita ylitöitä kertynyt sen verran, että esimiehen kanssa saatiin sovittua aikaisempi kotiin lähtö. Lähtiessä ei näyttänyt hyvältä. Ilma oli painostavan kuuma ja matkalla Espooseen ukkosti. Onneksi sade kuitenkin lakkasi, mutta se jätti jälkeensä trooppisen ilmaston. 

Koe alkoi maasto-osuudella. Ensimmäiseksi esineruutuun. Brixi oli huonossa vireessä jo lähtiessä - trooppinen ilmanala ei todellakaan ole meidän sää. Ensimmäisellä lähetyksellä upposi noin 5 metriä ja pysähtyi siihen: Kuka noita isoja kiviä on metsään kantanut?!? Uusi lähetys ja koira upposi radan syvyyteen. . .  ja palasi sieltä kieli roikkuen. Uusi lähetys ja sama lopputulos. Koira kävi läpi koko radan ja ainoa mitä oli palatessa suussa oli sen kieli. Esineruudusta siis 0 pistettä

Seuraavaksi henkilöetsintään. Oikeassa etukulmassa oli korkea kallio ja eihän Brixi sinne noussut. Ohjaajalla oli epäily, ettei siellä ole ketään, joten en koiraa käynyt painostamaan - tuomari huomautti ihan aiheesta, että kulma jäi tarkistamatta. Lähetys vasemmalle ja koira kaartaa radalta ulos. Tuli kutsusta luokse ja uusi lähetys. Jäi jotekin haahuilemaan radalle, joten ohjaaja kutsui pois. Uusi lähetys ja koira alkoi ilmaisemaan. Ilmaisu oli hyvä ja koiran käytös maalimiehellä hienoa. Lähetys toiselle puolelle ja sieltä alkanut haukku pätki sen verran, että ohjaajan piti kerran pysähtyä. Brixi ilmaisi umpipiiloa (taas uusi ja erilainen umppari). Käytös maalimiehellä oli hyvää. Rata suoritettu. Tuomari huomautti arviossaan, että ohjaaja kutsui koiran pois radalta kaksi kertaa kun koiralla oli selvästi haju maalimiehestä - No, tuomari tiesi missä ukot olivat, ohjaaja ei. Tuomarin mukaan koiran työskentelyssä ei ollut huomautettavaa, mutta ohjaajan "työskentelystä" lähti sitten niitä virhepisteitä. Metsästä lähtiessä mukaan saatiin 147p. Se vähän syletti, kun nyt näytti siltä, että tulos jää taas saamatta. Kilpakumppanit kannustivat kuitenkin jatkamaan tottikseen. Sitä halusin vähän miettiä ja lähdin lenkittämään koiria. Autolle palatessani seuraava kilpailija oli palannut metsästä ja toi tuomarin terveiset työtapaturmasta. Tuomarille oli siinä sattunut laskentavirhe ja oikeat pisteet olivatkin 155 pistettä. Oltiin taas kisassa mukana.

Viimeiseksi tottikseen. Pariksi saatiin avoimen luokan rottweiler.

Ilmoittautuminen   (c)Päivi Felixson

Ensimmäisenä paikallaoloon. Sen Brixi selvitti erinomaisesti. Seuraamisosuudella Brixi selvästi odotti eteenmenokäskyä, mitä oli viikonloppuna treenattu. Seuraaminen oli keula edellä kulkemista. Nopeuden vaihtelut olivat kuitenkin hyvät. Ihmisryhmässä Brixi vähän pyörähteli ja tarvitsi ylimääräisen käskyn. Liikkeestä istuminen oli tuomarin arviossa hieman hidas: Koira asetteli takapuoltaan. Maahanmeno hyvä. Luoksetulossa jäi vinoon.

Seuraaminen  (c) Päivi Felixson

Tasamaan nouto oli hyvä. Estehyppy loistava. A-esteelle mentäessä heitto onnistui huonosti ja tyhmä ohjaaja ei pyytänyt uusintaa. Brixi kiipesi esteen yli, mutta paluussa ei vauhti riittänyt ja putosi esteen taakse. Kiersi esteen ilman kapulaa. Uusi käsky, mutta koska kapula oli ihan esteen takana, niin Brixi nosti sen suuhunsa, katsoi estettä ja totesi, ettei kiipeämisestä tule mitään, sylkäisi kapulan maahan ja kiersi esteen. Kilpakumppanit kertoivat kokeen jälkeen, että koira oli kyllä oikesti yrittänyt palata kapulan kanssa oikeaoppisesti. Lopuksi vihdoin eteenlähetys - sitä Brixi oli odottanutkin. Käskystä lähti kun Nato-ohjus. Yhdellä käskyllä kaarroksen kautta maahan ja se oli siinä! 73 pistettä. Koulutustunnus HK1. Koska tarvittavat näyttelytulokset oli jo hankittu, Brixistä tuli samalla Suomen muotovalio FIMVA.

Estehyppy  (c) Päivi Felixson