Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus kuluneeseen vuoteen

Taas on se aika vuodesta, että on hyvä luoda hetkeksi katse menneeseen.

Binka on viettänyt rauhallista eläkeläiskoiran elämää. Edellisen syksyn haimatulehduksen jälkeen Binkalle tuli krooninen suolistoinfektio. Lääkitystä yritettiin kolmeen otteeseen purkaa kevään aikana - aina yhtä huonolla menestyksellä. Eläinlääkärin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä päädyttiin siihen, että lääkitys saa jatkua. Pääasia, että koira voi hyvin. Vähärasvainen ruokavalio on valitettavasti vaikuttanut turkiin laatuun ja sen irtoamiseen. Viimeisen puoli vuotta Binkalla on ollut jatkuva karvanlähtö. Onneksi ulkoloimet on keksitty, Binka tarvitsee takin päälleen jo vähän pienemmilläkin pakkasilla. Treenailtu on ihan mielen virkistykseksi. Binkalla on edelleen luottotehtävä hakuradan tallauksessa ennen muiden koirien treenejä. Marraskuussa Binka saavutti kunnioitettavan 12 vuoden iän. Ikääntyminen näkyy lisääntyneenä unen määränä ja vähentyneenä liikunnan määränä. Vielä Binka on kuitenkin jaksanut olla joukon jatkona.

Binka heinäkuussa Somerolla. Kuvan (c) Anton Satamo

Pikku-musta prinsessa 12 vuotta joulukuussa

Brixi kävi vuoden ainoassa näyttelyssä toukokuussa tuloksena AVO-H (= hyvä harrastuskoira, ei niin nätti näyttelyssä). Hakukokeessa startattiin heti toukokuussa vain huomataksemme, että Brixi oli talven aikana kehittänyt ilmaisuongelman. Sitä sitten työstettiin ja jatkettiin kokeilua. Heinäkuussa sitten palaset osuivat paikoilleen melkein kaikilta osin ja vihdoin saatiin käyttötulos HK1. Samalla Brixistä tuli Suomen Muotovalio. Hakutreenit on olleet melko harvakseltaan syksyllä treeniporukan muiden menojen takia ja avoimen luokan koulutustunnusta ei lähdetty vähäisellä treenimäärällä edes yrittämään. Heinäkuussa kokeiltiin noseworkiä Somerolla. Aika ei ole riittänyt syksyllä jatkaa noseworkin kanssa pidemmälle, katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa. Syksyn mittaan kaivettiin jälkivarusteet esille ja käytiin omatoimisesti treenailemassa pääasiassa pellolla. Peltojälkikokeisiin meillä ei ole asiaa, mutta katsotaan miten aika ja into riittää metsäjäljellä.

FI MVA HK1 BH Brixi


Brixi seuraa


Harmin kanssa on jatkettu hakutreenejä mahdollisuuksien mukaan. Keväällä käytiin peltojälkikurssilla - ihan heti ei olla menossa kokeisiin. Sieltä tarttui mukaan kuitenkin käyttökelpoisia vinkkejä ihan arkeen. Toukokuussa Harmi kävi käyttäytymiskokeessa ja ovet aukenivat palveluskoirakokeisiin. Tottiksen treenaamista jatkettiin koko kesän. Heinäkuussa käytiin sitten testaamassa taitoja mölli-tokokokeessa, missä ohjaajan yllätykseksi Harmi sai 3-tuloksen. . . . se osaa sittenkin! Harmi sai ensikosketuksen noseworkiin heinäkuussa ja ymmärsi nopeasti homman idean. Syksyllä tehtiin peltojälkeä ja yritettiin saada aikaan rauhallista jäljestämistä vaihtelevalla menestyksellä. Vuoden ainoa näyttelykäynti oli toukokuussa tuloksena AVO-EH. Harmin kehäkäytöksen takia uusia näyttelyilmoja ei ole tehty. Suunnitelmissa on treenailla kehäkäytöstä ennen seuraavia näytelmiä - yleisesti ottaen ei mikään huono ajatus. Lastenvedoissa oltiin sekä keväällä että syksyllä. Harmi on oivaltanut vetämisen hauskuuden ja on todella helppo ohjattava jopa väenpaljoudessa. Koska syksyyn ei oltu mitään koetavoitteita asetettu, tuntui ajankohta luonnetestille sopivalta. Marraskuussa Harmi luonnetestattiin hyväksytysti tuloksena +80 pistettä, laukauskokematon. Luonnetestissä esiin tullut Harmin impulsiivisuus on pohdituttanut testin jälkeen. Arjessa se tulee esiin lähinnä impulsiivisena toimintana silloin kun koira on villi ja vapaa eli siis mitään käskyä ei ole annettu. . . ah, niin kelpiemäistä toimintaa. Ohjauksessa ja käskyn alla Harmin keskittymiskyky paranee koko ajan kun ikää tulee lisää. Oma näkemys jo muutaman kelpien omistajana on se, että kelpie on kuin hyvä viini: paranee vanhetessaan koko ajan. Ensimmäiset kolme vuotta on kaikkien omien koirien kanssa olleet enemmän tai vähemmän tuskallisia. 

Talviset hakutreenit Harmin kanssa

Lastenvetoja

Harmin nosework-treeni

Harmi metsässä

Keita kävi vuoden ainoassa näyttelyssään toukokuun erkkarissa tuloksella KÄY-ERI1. Sittemmin hammastodistus ja sitä myöten suunnitelmat muista näyttelyistä katosivat. Marraskuussa startattiin meidän rally-toko -ura Riihimäellä. Alla oli luvattoman vähän treeniä, mutta tulos saatiin silti pistein 92/100. Joulukuussa kuvattiin ruoto kontrollimielessä, kun oli pieni etiäinen, ettei kaikki ole spondyloosin suhteen ennallaan. Kuvista näkyi selvästi, että Keitan spondari on lähtenyt etenemään oltuaan pitkään stabiili. Muutokset eivät vielä hurjan suuria olleet, mutta muuttuneen käytöksen vuoksi Keitalle aloitettiin tulehduskipulääkekuuri, josta on tarkoitus jatkaa ainakin toistaiseksi jatkuvaan Neurontin-lääkitykseen. Lääkityksen aloittamisen myötä Keita on ollut iloisempi ja jaksaa arjessa vallan mainiosti.
Lokakuussa lenkillä

Keita lokakuussa





Toukokuussa lauma sai vahvistusta, kun Lysti muutti taloon. Lysti osoittautui nopeasti todella reippaaksi ja vauhdikkaaksi pennuksi. Kuluneen vuoden Lysti on keskittynyt kasvamaan yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole meidän vuodesta puuttunut, ja eläinlääkäreiden työllisyystilanne on pidetty hyvänä. Lystillä on kuluneen vuoden aikana hoidettu lääkärin vastaanotolla katkennutta maitokulmuria ja sen vuoksi vaurioitunutta pysyvää hammasta, oksennettu tupakantumppeja, operoitu kynsivauriota (kahdesti) ja tietty käyty hakemassa ihan vaan normaalit rokotukset. Kesällä jäljesteltiin ja Lystistä kuoriutui varsin mainio jäljestäjä. Hakutreeneissä on käyty vaihtelevasti ja hyvin kelpiemäiseen tyyliin Lystillä ei ole ollut ongelmaa maalimiesmotivaation kanssa. Tottista on opiskeltu pikkuhiljaa leikin varjolla ja nyt Lysti seuraa jo varsin pitkiäkin pätkiä. Oikeisiin näyttelyihin ei ehditty, mutta joulun alla käytiin harjoittelemassa mätsärissä. Pikkukoiran show-debyytti meni paremmin kuin osasi odottaa ja paikalta poistuttiin ruokasäkki kainalossa sijoituksella SIN3. Hiljalleen kuitenkin edetään ja katsellaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Lysti ekana päivänä uudessa kodissa

Lysti 10,5vko

Lysti lokakuussa lenkillä

torstai 14. joulukuuta 2017

Kisoja, Messaria ja kuulumisia

Keitan kanssa on ollut pitkään jo suunnitelmissa korkata rally-toko -kisat. Nyt vihdoin saatiin aikaiseksi tehdä ilmo, joten Focuksen nokka suunnattiin 11.11. Riihimäelle. Treenaaminen oli jäänyt todella minimiin erinäisistä syistä, mutta ei se meitä estänyt. Paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ohjaaja yritti vielä tavata netistä kylttien merkityksiä (juu niiden opetteleminen kannattaa ehdottomasti jättää kisapäivään..). Lysti oli mukana turistina. Se käyttäytyi kuin maalaistollo suurkaupungissa, vaikka oltiin siis keskellä teollisuusaluetta viikonloppuna. Ihmiset ja toiset koirat oli sen mielestä siisteintä maailmassa. Pikkuhiljaa alkoi neidillä keskittyminen parantumaan ja saatiin ihan hyviäkin seuruu-pätkiä hallin pihalla.

Meidän kisa alkoi mittauksella ja siruntarkastuksella, kun piti kilpailukirjaan saada tuomarin varmennus. Keitahan on pelännyt sirunlukijaa kuin ruttoa, joten ohjaaja pelkäsi vuorostaan koiran reaktiota. Onneksi oli ymmärtäväinen tuomari. Ohjaajan yllätykseksi Keita ei ollut moksiskaan, kun se keskitti kaiken huomionsa namien mussuttamiseen. Pahin rasti oli saatu ylitettyä ja kisakirja varmennettua. Omaa vuoroa saatiin odotella jonkin aikaa. Tehtiin lämmittelyksi seuruuta ja käännöksiä hallin pihalla. Keita oli kivasti kuulolla, joten omaan suoritukseen mentiin luottavaisella fiiliksellä. Arvostelupaperi on hukkunut jo aikoja sitten, mutta pisteitä kertyi 92/100 ja hyväksytty tulos. :) Jossain vaiheessa yritetään saada kasaan ne puuttuvat kaksi tulosta, että saadaan koulari.

Etelä-Suomen vaihteleva ilmasto on tuonut omat haasteensa treenaamiseen. Talvi tulee suunnilleen kolmen päivän jaksoissa, jolloin on märkää lunta joka paikassa ennenkuin se taas sulaa. Sitten alkaa parin viikon kaatosade ja pimeys, jolloin mitään ei näe tehdä. Sitten tulee taas lumet, jotka säilyvät kolme päivää ja taas sama ralli alusta... Vaihtelevasti on saatu treenattua. Lystillä on seuraaminen parantunut todella paljon, kun se vain jaksaa keskittyä. Sille on kyllä vahingossa kehittynyt  mitä erikoisin seuraamisasento. Se nimittäin seuraa siten, että se painaa aivan hulluna ja yrittää ulkokautta katsoa oman olkansa yli ohjaajaa. No ehkä se siitä jossain vaiheessa oikenee :D

Viime viikonloppuna oli Messari. Omista koirista ei ollut tänä vuonna ilmoitettu ketään. Lauantaina käytiin Pohjoismaiden Voittajassa shoppailemassa ja katsomassa kelpie-kehä. Jotenkin mieleen hiipi se edellinen kerta on, kun on oltu kyseisessä näyttelyssä. Silloin oli omista mukana Aapo ja Brixi. Brixihän pärjäsi ihan hienosti, mutta Aapon arvostelussa luki aika lailla näin: "liian lihava, huonosti kulmautunut lättäjalka, joka on ahdas takaa". No mutta asiaan. Kaikille koirille löytyi uudet valopannat, jotka on kyllä mitä mainioin keksintö näihin Etelä-Suomen pimeisiin talviin. Kelpie-kehässä mieltä lämmitti nähdä koirien hyvä taso. Kaikki koirat oli tunnistettavissa kelpieiksi ja varsin näteiksi sellaisiksi. Ehkä jonain vuonna sitä raaskii taas ilmoittaa oman koiran niihin geimeihin. Toistaiseksi Lystin kanssa katsellaan hieman pienempiä kinkereitä ;)

Meillä on vielä ennen joulua tulossa Keitan verikoe- ja selkäkontrollit. Hieronnassa neiti kävi viime viikolla ja oli aivan umpi jumissa erityisesti lannerangasta, missä sillä on todettu spondyloosimuutoksia. Hieman sillä on ollut takajalkojen kalvaamista ja se on ollut ajoittain aika kärttyinen erityisesti Lystille. Katsellaan nyt kuvat, mutta toivotaan, ettei muutokset ole edenneet.


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Harmin luonnetesti

Syksy on mennyt pitkälti tehdessä kaikkea muuta kuin koiratreeniä. Koekalenteria ei ole juurikaan selattu saati näyttelyihin ilmoitettu. Päivittäiset lenkit ja leikkimiset ovat toteutuneet, mutta treenailut ovat jääneet minimiin. Tämä tuntui sitten hyvältä ajankohdalta käyttää Harmi luonnetestissä. Viikko sitten ajettiin Tammelaan. Tuomareina olivat Tarja Matsuoi ja Lea Haanpää. Molemmat tuttuja jo omien koirien aikaisemmista luonnetesteistä. Tarja on testannut aikoinaan jo Binkan ja Aapon. Lea puolestaan testasi Brixin.

Harmi oli aika omannäköisensä koko testin ajan. Koska ilta pimenee jo melko aikaisin, tuomarit päättivät jättää ruokatauon pitämättä ja testiin päästiin melkein tunti etuajassa. Esittelyssä Harmi oli oma itsensä: ystävällinen molempia tuomareita kohtaan ja kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Tuomareiden ensimmäinen kommentti koirasta olikin, että on tosi reaktiivinen tapaus. Keppileikki tuomarin kanssa oli niin kivaa, että Harmi olisi sitä voinut jatkaa koko päivän. Kelkka aiheutti rähähdyksen, mutta koiran veto sivulle oli huomattavasti pienempi kuin muiden meidän luonnetestattujen koirien kohdalla. Olin jo varautunut olemaan selällään, mutta en juurikaan edes horjahtanut koiran reagoidessa kelkkaan. Pienen houkuttelun jälkeen Harmi tuli haistelemaan kelkan, eikä siitä sitten sen jälkeen välittänyt lainkaan.

Hyökkäyksessä Harmilla oli taas koko säkä pystyssä ja rähisi ensin sivulla. Hyökkääjän lähestyessä pakitti ohjaajan taakse - halua puollustaa oli, mutta kyky ei halun kanssa kulkenut käsi kädessä. Hyökkäyksen loputtua suhtautui hyökkääjään ihan hyvin eli mitään ei jäänyt hampaan koloon. Haalari ja tynnyri aiheuttivat nopean sivulle hyppäämisen, mutta kun muuta ei tapahtunut niin pääsi niistä yli nopeasti. Pimeässä huoneessa viivyttiinkin sitten pidempään. Huone oli "kaksio" ja ohjaaja vietiin takimmaisen huoneen peränurkkaan istumaan. Harmi jäi ulko-ovelle. Tuomarit houkuttelivat koiran takimmaiseen huoneeseen, mutta kun ovelle oli levitelty pressuja, niin Harmi ei ihan omin avuin niiden yli tullut. Koira haki ilmavainulla niin selkeästi, että tuomari huomauttikin koiran osaavan nenää käyttää. Hajun täsmennys huoneessa ei sitten ollut niin sujuvaa, mutta löytyihän se ohjaaja sieltä lopulta. Pimeästä huoneesta Harmi paineistui, mutta toipui kun pääsi ulos. Edelleenkään ei tuomareita kohtaan ollut mitään hampaankolossa. Seuraavaksi jätettiin koira seinään ja ohjaaja nurkan taakse. Hyökkäys oli niin nopeasi ohi, ettei ohjaaja oikein ehtinyt edes tajuta. Tuomari totesikin, että koira olisi antanut hakata itsensä hengiltä ennenkuin olisi hyökännyt päälle.

Sitten vielä ampuminen. Laukaukset kaikuivat melko voimakkaasti rakennusten välissä. Jo testauspaikalle tullessa parkkipaikalla "tärähti" ja ohjaaja mietti jo takaisin kotiin lähtemistä. Kävi mielessä, että siellä on vaihtelun vuoksi kaivettu kanuuna esiin. Harmi reagoi laukaukseen ja koska oli jo valmiiksi rasitettu, niin tuomarit päättivät ampua vielä yhden ylimääräisen kerran. Joka laukauksella reaktio väheni, joten arvosanaksi tuli laukauskokematon.

Kaikesta tästä tuloksena:

1. Toimintakyky -1 Pieni.
2. Terävyys +1b Koira, joka ei osoita lainkaan terävyyttä
3. Puolustushalu +1 Pieni
4. Taisteluhalu +2a Kohtuullinen
5. Hermorakenne +1b Hermostunein pyrkimuksin
6. Temperamentti -1c Impulsiivinen
7. Kovuus +1 Hieman pehmeä
8. Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin.
9. Laukauspelottomuus ++, Laukauskokematon

Yhteensä +80 pistettä, hyväksytty.


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Nenäpäivä ja muita loppukesän kuulumisia

Heinäkuun lopussa Merja ja kelpot suuntasivat kennelpäivälle Somerolle. Päivän teemana oli hajuerotteluun tutustuminen. Kouluttajana meillä oli Elisa Reunanen, jonka neuvoilla päästiin hyvään alkuun. Harmi ja Brixi kävivät tutustumassa uuteen lajiin, Binka oli tapansa mukana turistina matkassa. Paikalla oli mukavasti sekä pihakoiria että kelpieitä. Valitettavasti Milla joutui jäämään pois kennelpäivältä työesteiden vuoksi. Kiitos Antonille kuvaajana toimimisesta. Kaikkien kuvien (c) Anton Satamo.

"Siis mitä pitäisi tehdä?"

Brixin kanssa oli kommunikaatiovaikeuksia harjoituksen aluksi. Brixi alkoi tarjota vaihtoehdoksi kaikenlaista hakumetsässä opittua käytöstä ja ohjaaja tuli haukutuksi kesken harjoituksen.

"Tänne on siis kätketty jotakin, mitä pitäisi löytää. . . hmmm."


Nenäharjoituksen jälkeen Brixi jatkoi harjoituksia omin päin.


Harmi oli valmiina nenähommiin ja oivalsikin nopeasti mitä pitää tehdä.

"Ollaanko menossa tekemään jotakin? Kerro vaan mitä pitää tehdä!"

"Ai, tällaista hajua etsitään..."

Yhden laatikon harjoitus

Kahden laatikon harjoitus

Piilotetun hajun etsintää

Binka paistatteli päivää . . . 


Loppukesästä ja alkusyksystä ei ole tullut koe- eikä näyttelykalenteria selattua. Tottista, hakua ja esineitä on treenailtu säännöllisen epäsäännöllisesti. Lisäksi on taas aloitettu jälkien tallaaminen. Jälkiä on nyt tehty vain pellolla. Leikattu heinä kuitenkin sen verran pölisee, että kotiin viemisenä Harmi sai äkäisen silmätulehduksen, joka nyt alkaa olla voitettu. 

Lysti on osoittanut olevansa todellinen kelpie-pentu kaikkine koheltamisineen. Parin viikon välein on jouduttu sopimaan treffejä eläinlääkärin kanssa milloin minkäkin asian takia. Penneli ei paljon väistele eikä osoita suurta varovaisuutta edetessään eri asioihin. Eläinlääkäriä on tapailtu kynsi- ja hammasvammojen tiimoilta. 

Syksy käynnisti taas lastenvetotapahtumat. Kesätauon jälkeen mentiin heti virallisesti vetämään, siis ei ehditty vetotreeneihin ennen tapahtumaa. Ei se mitään haitannut. Harmilla oli hyvin mielessä mitä pitää tehdä.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Brixi HK1 -> FI MVA

Brixin kanssa käytiin viime viikolla taas hakukokeessa. Koe oli arki-iltana. Onneksi oli noita ylitöitä kertynyt sen verran, että esimiehen kanssa saatiin sovittua aikaisempi kotiin lähtö. Lähtiessä ei näyttänyt hyvältä. Ilma oli painostavan kuuma ja matkalla Espooseen ukkosti. Onneksi sade kuitenkin lakkasi, mutta se jätti jälkeensä trooppisen ilmaston. 

Koe alkoi maasto-osuudella. Ensimmäiseksi esineruutuun. Brixi oli huonossa vireessä jo lähtiessä - trooppinen ilmanala ei todellakaan ole meidän sää. Ensimmäisellä lähetyksellä upposi noin 5 metriä ja pysähtyi siihen: Kuka noita isoja kiviä on metsään kantanut?!? Uusi lähetys ja koira upposi radan syvyyteen. . .  ja palasi sieltä kieli roikkuen. Uusi lähetys ja sama lopputulos. Koira kävi läpi koko radan ja ainoa mitä oli palatessa suussa oli sen kieli. Esineruudusta siis 0 pistettä

Seuraavaksi henkilöetsintään. Oikeassa etukulmassa oli korkea kallio ja eihän Brixi sinne noussut. Ohjaajalla oli epäily, ettei siellä ole ketään, joten en koiraa käynyt painostamaan - tuomari huomautti ihan aiheesta, että kulma jäi tarkistamatta. Lähetys vasemmalle ja koira kaartaa radalta ulos. Tuli kutsusta luokse ja uusi lähetys. Jäi jotekin haahuilemaan radalle, joten ohjaaja kutsui pois. Uusi lähetys ja koira alkoi ilmaisemaan. Ilmaisu oli hyvä ja koiran käytös maalimiehellä hienoa. Lähetys toiselle puolelle ja sieltä alkanut haukku pätki sen verran, että ohjaajan piti kerran pysähtyä. Brixi ilmaisi umpipiiloa (taas uusi ja erilainen umppari). Käytös maalimiehellä oli hyvää. Rata suoritettu. Tuomari huomautti arviossaan, että ohjaaja kutsui koiran pois radalta kaksi kertaa kun koiralla oli selvästi haju maalimiehestä - No, tuomari tiesi missä ukot olivat, ohjaaja ei. Tuomarin mukaan koiran työskentelyssä ei ollut huomautettavaa, mutta ohjaajan "työskentelystä" lähti sitten niitä virhepisteitä. Metsästä lähtiessä mukaan saatiin 147p. Se vähän syletti, kun nyt näytti siltä, että tulos jää taas saamatta. Kilpakumppanit kannustivat kuitenkin jatkamaan tottikseen. Sitä halusin vähän miettiä ja lähdin lenkittämään koiria. Autolle palatessani seuraava kilpailija oli palannut metsästä ja toi tuomarin terveiset työtapaturmasta. Tuomarille oli siinä sattunut laskentavirhe ja oikeat pisteet olivatkin 155 pistettä. Oltiin taas kisassa mukana.

Viimeiseksi tottikseen. Pariksi saatiin avoimen luokan rottweiler.

Ilmoittautuminen   (c)Päivi Felixson

Ensimmäisenä paikallaoloon. Sen Brixi selvitti erinomaisesti. Seuraamisosuudella Brixi selvästi odotti eteenmenokäskyä, mitä oli viikonloppuna treenattu. Seuraaminen oli keula edellä kulkemista. Nopeuden vaihtelut olivat kuitenkin hyvät. Ihmisryhmässä Brixi vähän pyörähteli ja tarvitsi ylimääräisen käskyn. Liikkeestä istuminen oli tuomarin arviossa hieman hidas: Koira asetteli takapuoltaan. Maahanmeno hyvä. Luoksetulossa jäi vinoon.

Seuraaminen  (c) Päivi Felixson

Tasamaan nouto oli hyvä. Estehyppy loistava. A-esteelle mentäessä heitto onnistui huonosti ja tyhmä ohjaaja ei pyytänyt uusintaa. Brixi kiipesi esteen yli, mutta paluussa ei vauhti riittänyt ja putosi esteen taakse. Kiersi esteen ilman kapulaa. Uusi käsky, mutta koska kapula oli ihan esteen takana, niin Brixi nosti sen suuhunsa, katsoi estettä ja totesi, ettei kiipeämisestä tule mitään, sylkäisi kapulan maahan ja kiersi esteen. Kilpakumppanit kertoivat kokeen jälkeen, että koira oli kyllä oikesti yrittänyt palata kapulan kanssa oikeaoppisesti. Lopuksi vihdoin eteenlähetys - sitä Brixi oli odottanutkin. Käskystä lähti kun Nato-ohjus. Yhdellä käskyllä kaarroksen kautta maahan ja se oli siinä! 73 pistettä. Koulutustunnus HK1. Koska tarvittavat näyttelytulokset oli jo hankittu, Brixistä tuli samalla Suomen muotovalio FIMVA.

Estehyppy  (c) Päivi Felixson

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kesä ja kärpäset

Arki on alkanut Lystin kanssa rullaamaan mukavasti. Pikkukoira on ehtinyt jo aloittaa jäljestämisen. Lysti on yllättävän keskittynyt jäljestäjä, vaikka muuten pää tuntuu pyörivän koko ajan (ihan tyypillinen kelpie-pentu siis ;)). Hakutreenitkin pieni koira on jo aloittanut. Maalimiehelle irtoamisessa ei ole mitään ongelmaa. Suureen maailmaankin on tutustuttu ja Lysti on osoittanut olevansa todella reipas kelpien alku. Se tutustuu todella rohkeasti uusiin asioihin, mutta on sillä kuitenkin sen verran järkeä, ettei se mene kahta kertaa paikkaan, mistä tulee nenille. Esimerkiksi yhtenä päivänä se tunki nenänsä nokkosiin. Nykyisin se pysähtyy nokkospusikon reunaan katselemaan, mutta ei enää menee tekemään lähempää tuttavuutta mokomien rehujen kanssa.

Lystin kanssa sitä on taas muistanut, miten paljon tekemistä tuollainen kelpie-lapsi todellisuudessa tarvitsee. Millalla oli kolmen iltavuoron putki, jonka aikana ei treenattu mitään, vaan koirat rellestivät vapaana. Huomasi, että Lystille se oli selvästi liian vähän. Kotona se ei meinannut rauhoittua ollenkaan, työpäivän aikana se oli yrittänyt murtautua makkarista vapauteen, repinyt paperit, maalannut p*skalla taideteoksia seiniin, syönyt reiän seinään jne jne. Kun sitten aamuvuoron jälkeen päästiin taas kunnolla treenailemaan ja ulkoilemaan sellaisia parin tunnin iltaulkoilua vapaana lauman kanssa ja välillä treenaillen, rauhoittui meidän kotielämäkin kummasti.

Vastoinkäymisiäkin on matkalle mahtunut. 30.5. ehdittiin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Lysti onnistui iltalenkillä nielaisemaan tupakantumpin. Pienen pennun kohdalla ei viitsitty jäädä odottelemaan oireiden ilmaantumista, vaan lähdettiin melkein siltä seisomalta päivystykseen oksentamaan. Seuraava eläinlääkärireissu koitti reilua viikkoa myöhemmin, kun Lysti rikkoi toisen yläkulmurinsa. Hammas oli niin totaalisen kappaleina, että sitä lähdettiin Tammistoon poistamaan. Lysti oli kuulemma ollut klinikalla kovin suosittu. Viimeisimmällä käynnillä haettiin ensimmäiset rokotukset. Samalla reissulla käytiin Kannelmäen asemalla katsomassa junia. Niistä Lysti ei ollut moksiskaan, mutta ne ihmiset olisi kaikki pitänyt päästä moikkaamaan :D



Keita on omaksunut leikkitädin roolinsa niin hyvin, että sitä saa jatkuvasti olla rajoittamassa, ettei sisällä tarvitse koko ajan riehua. Treenatessa se on kyllä ihan aivoton ja käy hirveillä kierroksilla (välillä tuntuu kuin treenaisi taas Aapoa...). Hakutreeneissä sen kanssa on edistytty tosi hyvin ja se etenee todella reippaasti. Keita on myöa alkanut tunkea ihmisten syliin rapsuteltavaksi, mitä se ei ole yleensä tehnyt. Jäljestäminen on ollut vähän vähäisemmällä huomiolla. Viikko sitten käytiin ajamassa yksi jälki heinäpellolla. Keppejä nousi 3/4, mutta ei se kaunista ollut. Liekö yli polvenkorkuisella heinällä ollut osuutta asiaan, kun nenä tuntui koko ajan nousevan korkealle.

Keita "kampaajalla", Lysti avustustehtävissä.

18.6. käytiin Brixin kanssa taas hakukokeessa. Suuntana oli tällä kertaa Salo. Päivä oli kohtuullisen hiostava - ei siis mitenkään ihanteelliset olosuhteet meille. Ensimmäisenä mentiin henkilöetsintään. Lähetys oikealle, mistä koira takaisin - ei maalimiestä. Lähetys vasemmalle rinnettä alas. Alkoi katkonainen haukku: 3-4 haukkua - tauko - 2-3 haukkua - tauko . . . tuomari oli jäänyt lähetyskohtaan seisomaan, vaikka ohjaaja oli edennyt, joten siellä kai se ensimmäinen ukko oli. Ohjaaja ei kuitenkaan hyväksynyt ilmaisua - tuolla haukkutahdilla matka etukulmaan olisi kestänyt jouluun. Hetken kuluttua koira palasi oma-aloitteisesti keskilinjalle. OLI SIIS ISO VIRHE! No kun ohjaaja oli jo edennyt, niin takaisin ei ollut menemistä. Lähetys vasemmalle rinnettä alas edempää ja näytti, että koira takalinjalta kaartoi rataa eteenpäin (p*!%). Haukku alkoikin kuulua takaviistosta ja kun paikalle päästiin niin siellä koira ilmaisi moitteettomasti umpipiiloa. Seuraava lähetys oikealle. Keskilinjalta oli hyvä näkyvyys metsään ja koira merkkasikin nopeasti ukon ja alkoi haukkua. Toisessa maalimiehessä ei ollut mitään huomautettavaa. Tuomari kyseenalaisti ohjaajan käytöksen keskilinjalla: siis kysyi, miksi ensimmäistä ilmaisua ei hyväksytty. Koska ilmaisua ei ohjaaja ollut hyväksynyt, niin tuomari hyväksyi maalimiehet. Koska koira oli kuitenkin jättänyt ensimmäisen ukon, nin työskentelypisteistä lähti sitten roppakaupalla. Kotiin jäi viemiseksi 130p.

Seuraavaksi esineruutuun. Brixi teki töitä tosi matalalla vireellä. Hävisi oikeaan takakulmaan ja palasi sieltä esine suussa. Sen sitten pudotti puoleen väliin rataa ja tuli ohjaajan luo. WTF!! Uusi lähetys ja koira jäi taivastelemaan keskelle esineruutua (hmm: tuolla kävin, menisinkö sitten tuonne?!?) Ei tietenkään nostanut sitä jo pudottamaansa esinettä, mutta kävi hakemassa toisen. Siinä sitten ohjaajan huomio herpaantui ja otti pari askelta taakse. Koira pudotti esineen ruudun ulkopuolelle, mistä sen sai noukittua. Tuomarin päätös oli, ettei esinettä hyväksytä ohjaajan taka-askelien vuoksi. Vielä oli aikaa tehdä yksi lähetys, mutta ennenkuin koira ehti löytää sen viimeisen, niin aika loppui. Ohjaajan virheestä johtuen saldo oli siis 0p.

Brixi oli sen verran huonossa vireessä, että tänään jätettiin tottis sovinnolla tekemättä, kun tulosmahdollisuus oli jo mennyt. Koe oli pieni (5 koiraa) ja järjestelyt muuten hyvät, mutta päivä venyi kohtuuttomasti tuomarin pitämien taukojen takia. Kilpailijoiden keskuudessa alkoi jo kulkea vitsi tuomarin kahvitauoista.

"Onko sulla mulle jotakin?" pikku-pummi Brixi

Harmin kanssa on touko-kesäkuussa osallistuttu peltojälkikurssille. Paljon meillä on vielä työsarkaa ennen niitä mahdollisia kokeita, mutta hyviä koulutusohjeita saatiin paljon.

Viime perjantaina tehtiin Harmin kanssa vielä yksi aluevaltaus: käytiin mölli-toko kokeessa. Saatiin kotiin vietäväksi 135p, joten tositilanteessa sillä olisi tulos irronnut. Voidaan siis olla ihan tyytyväisiä, koska ne oli meidän ensimmäiset toko-treenit ikinä.
Ensimmäinen ryhmäpaikkamakuu tuotti tulokseksi 8. Pistemenetykset tuli siitä, että Harmi nousi vastaan juuri kun ohjaaja oli sen edessä menossa takaisin koiran viereen.
Seuraaminen 8, aluksi pää pyöri 360-astetta, muuta parani loppua kohti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10.
Luoksetulo 7: Harmi väisti tuulessa lepattavaa kehänauhaa, matka siis oli melkoista mutkittelua. Noutoesineen pito 0, eihän se sitä kädestä ota. (Huom! Jos runttaa sen koiran suuhun niin tulos on 0p - nyt siis kantapään kautta opittua)
Estehyppy 5, jäi hienosti esteen taakse ja hyppäsi - ja oli heti menossa hyppäämään uudelleen (sitä se PK-esteen treenaaminen teettää). Ohjaaja sai kuitenkin pysäytettyä, mutta siirtyminen ohjaajan viereen oli vähän mutkikasta.
Kokonaisvaikutelma 8

Harmi on aina valmis auton kyytiin - ihan kenen auton vaan.

Binka on ollut tapahtumissa mukana ja toiminut tasaisen varmana hakuradan tallaajana. Mummo-koira on voinut onneksi ihan hyvin.
Binka ilta-auringossa.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kokeiluja, näytelmiä ja perheenlisäystä

Viime sunnuntaina tehtiin Brixin kanssa taas kokeilu hakukokeessa. Tällä kertaa tottiksessa onnistuttiin paremmin. Seuraaminen tapahtui briximäiseen tapaan pienen hajuraon kanssa. Perusasennot olivat jo parempia verrattuna edelliseen suoritukseen. Kapulan luovutuksessa oli ongemaa: koira räki kapulaa varpaille. Estehyppy ei onnistunut yhdellä käskyllä, mutta tuomari totesi, ettei hypyssä ollut huomautettavaa. A-este onnistui mainiosti. Eteenlähetyksessä koira jäi muutaman metrin päähän seisomaan, mutta kun ohjaajan hermo piti, niin koira eteni ilman eri käskyä riittävän matkan päähän ja meni maahan yhden käskyn taktiikalla. Tottispisteitä saatiin kasaan 78p. Seuraavana esineruutu. Brixi oli selvästi tavallista heikommassa työmoodissa. Teki rauhallista etsintää ja kävi ilmeisesti parinkin esineen luona, joita ei sitten kelpuuttanut mammalle tuotavaksi. Juuri ennen etsintäajan loppumista nosti sen viimeisen esineen ja palautti tiputtamalla ohjaajan jalkoihin. Pisteitä moisesta saatiin kuitenkin 26p. Viimeiseksi sitten henkilöetsintä. Päivä alkoi olla kohtalaisen lämmin. Koiran työskentelymotivaatiossa näkyi puutteita jo metsään mennessä. Lähti kuitenkin hyvin tarkastamaan rataa. . . ja tarkasti koko radan. Kävi kaikkien maalimiesten luona nuolemassa kaikki ne kohdat, joihin pääsi käsiksi ja jatkoi matkaa - *WTF* - viimeisen maalimiehen kohdalla haukkui neljä kertaa (niillä haukuilla ei edes päässyt keskilinjalta pois) ja siihen se esitys loppui!!! Brixi siis tarkasti koko radan, löysi maalimiehet ja jätti kaikki haukkumatta. Toiminta sen verran muuttui, että radan lopussa ohjaajakin oli tietoinen siitä, missä ne maalihenkilöt olivat - olisi saattanut toimia pelastuskoirapuolella, mutta tämähän siis oli palveluskoirakoe!!! Meillä on nyt sitten taas uusi ongelma, jota pitää yrittää ratkaista. Paikan päältä otettiin vielä pikapuhelu hakukouluttajalle, koska oma pää ei keksinyt, mistä koira moisen toimintatavan nyt on keksinyt. Hämmästys oli suuri myös puhelimen toisessa päässä.

Seuraava päivä oli kaikilla lepopäivä. Tiistaina sitten otettiin Harmin kanssa suunta Petikkoon rotikoiden järjestämään BH-kokeeseen. Arvonnassa saatiin pariksi sakemanni-narttu. Harmi meni ensin paikallaoloon. Pientä pyörähtelyä ennen maahanmenoa, mutta sitten lähti sujumaan. Ohjaajalle nousi kyllä hiki, kun saku-tyttö alkoi ääntelemään seuraamisessa, mutta onneksi Harmin hermo piti paremmin. Hihnassa seuraaminen oli aluksi vähän levällään, mutta parantui sitten. Ihmisryhmä aiheutti Harmille vähän paineita - sitä siis on tehty treeneissä viimeksi syksyllä. Vapaana seuraaminen meni jo paremmin. Seuraamisosuuksissa arvosana taisi olla hyvä molemmissa. Liikkeestä istuminen OK - ohjaajakin muisti pysähtyä. Samoin maahanmeno ja luoksetulo. Arvosana erinomainen. A-osio hyväksytty. Kaupunkiosio tehtiin Vantaakosken asemalla. Harmi otti pientä painetta ja meno hihnassa oli sen mukaista. Kun vielä häiriökoirana oli uros rottwailer, niin ohjaajan hermot olivatkin mennä jo siinä. Juoksijat, autot ja fillarit eivät Harmille ole olleet mikään ongelma ja ne ohitettiin tien laitaa nuuskien. Ohikulkevaa koiraa Harmi kerran vilkaisi ja se oli siinä. Paikallaanolossa Harmi pysyi tarkalleen siinä asennossa, mihin se oli jätetty. Katse oli kyllä varsin loukkaantunut "siis jätit minut tänne selviämään yksin?!?" ohjaajan palatessa. Siitä selvittiin ja Harmi on nyt BH hyväksytty! Osaa se siis käyttäytyä :)

Helatorstai vietettiin erkkarissa. Se oli tänä vuonna palveluskoiratapahtuman yhteydessä Hakunilan urheilupuistossa. Meiltä oli ilmoitettu Brixi, Harmi ja Keita. Binka pääsi mukaan turistiksi. Kelpiet tuomaroi Marie Colyer Australiasta ja bortsut Tracie Buckley myöskin Australiasta. Näyttelykuvien (c)Tiia Hämäläinen.

Ekana kehään Harmi, joka kyllä seisoi kauniisti, mutta liikkui vähemmän kauniisti. Tuloksena kuitenkin hienosti AVO EH. " 3 years old red dog. Strong head. Good lenght of neck. A little too long in the loin area. Tailset perhaps a little low. On the move, needs to settle."

Pitäisiköhän tuota näyttelytreeniä tehdä?!?

Harmi kuitenkin hienosti rauhoittui omaa vuoroaan odotellessa.

Brixin ja Keitan kehät menivät päällekäin. Brixi esiintyi nätisti, mutta lensi H:lla ulos, turkki oli tosi kamalassa kunnossa. Karvanlähtö aiheutti edellisenä päivänä todellisen furminoinnin ja karvanlaatu on muuttunut tosi pehmeäksi. Painoakin koiralla oli vähemmän kuin yleensä näyttelyihin mennessä.  " 7 years old chocolate bitch. Good length of neck. Good topline and tailset. Prefer stronger head. Moved quite well."

Keita esiintyi käyttöluokan ainoana koirana saaden hienosti tuloksen KÄY ERI1 SA. Paras narttu -kehästä meidät käteltiin ihan odotetusti ulos.
"6 year black & white. Parallel plains in the head. Good expression. Would like a little more stop. Good length of neck, well set into shoulders. Very good length of body. Slightly long in loin. Balanced angulations. Would like a slightly shorter hock. Moves straight & true but a little close behind, good side gait, with good reach & drive."


Harmi osallistui vielä päivän päätteeksi Yacatiksen kasvattajaluokkaan.

Erkkarin jälkeen Milla lähti ajamaan Somerolle. Sieltä mukaan tarttui pieni kelpie-tyttö, viralliselta nimeltään Yacatis Leyla-Happy. Kutsumanimeksi pieni piikkihammas sai Lysti. Ensimmäinen yö meni hienosti. Pentu heräsi muutaman kerran, mutta rauhoittui nopeasti uudelleen nukkumaan. Parin päivän tuttavuuden perusteella Lysti on osoittautunut reippaaksi pennuksi. Se menee rohkeasti tutkimaan ympäristöä ja uusia asioita. Myöskään alustaepävarmuuksia ei vaikuta tässä vaiheessa olevan, sillä se kuljeskelee mielellään esim. kaivonkansien päällä. Keita on suhtautunut uuteen tulokkaaseen hienosti. Välillä sitä selvästi ärsyttää koko tyyppi, mutta osaa tällöin pysyä etäällä. Välillä Keita yrittää kovasti leikittää pentua. PK-lajeihin olisi pikkukoiran kanssa tarkoitus suunnata, mutta katsellaan niitä harrastuksia sitten viime kädessä koiran mukaan.