Binkan vuosi on kulunut oloneuvoksena. Treenailtu on oman mielen virkistykseksi. Binkahan kärsii silmien kuivumisesta ja joutui edellisenä vuonna doping-karenssiin silmätippojen takia. Ajateltiin jo, että näyttely- ja koeura on nyt kokonaan takana. Valoa tunnelin päähän kuitenkin tuli syksyllä, kun löydettiin Binkalle doping-vapaat silmätipat, joilla silmät ovat pysyneet kunnossa. Hakutreeneissä Binka on ollut mukana rataa tallaamassa ja kerjäämässä treenikavereilta nameja (treenikaverit eivät voi vastustaa tuota minulle-ei-anneta-kotona-ruokaa -katsetta). Doping-karenssista vapautumisen myötä on hiljakseen opeteltu rally-tokoa, mikä vaikuttaa ihan mukavalta mummo-koiran lajilta. Uusien tokosääntöjen mukaisia toko-liikkeitä ei jakseta enää 10-vuotiaan koiran kanssa opetella. Binkallehan siis tuli 10 vuotta täyteen marraskuussa. Binka on syksyllä käynyt hierojalla joitakin kertoja. Hierojan mukaan Binka on erittäin hyvässä lihaskunnossa tuon ikäiseksi koiraksi. Tämä tietenkin lämmittää omistajan mieltä, vaikka totuuden nimessä on kyllä todettava, että tuon lihaskunnon sailaisuus jää mysteeriksi. Mummo-koira on mukavuudenhaluinen ja laiska liikkumaan paitsi silloin kun pentumaisuus-vaihde kytketään päälle.
Aapon lastenvedot jäivät alkuvuodesta tauolle haitallisen lumipalloefektin takia. Pienen koiran pää ei kestänyt ympärillä lentäviä lumipalloja ja vedoista alkoi tulla liian extremeä lapsia ja ohjaajaa ajatellen. Helmikuussa Aapo muutti kirjat Riihimäen alaosastoon Millan ja Keitan kanssa. Pitkän matkan takia hakuileminen Vantaalla jäi pois ohjelmasta. Kesäkuussa Aapo kävi agi-epiksissä Riihimäellä hakemassa "hyllyjä", mutta koiralla oli kivaa. Syyskuussa Aapo kävi näyttelyssä Porvoossa, mistä tuloksena VAL ERI2 SA PU2. Se jäikin sitten vuoden ainoaksi näyttelyksi. Lokakuussa Aapo korkkasi ensimmäisen rally-toko-kokeensa saaden 97/100p. Loppusyksystä Aapo alkoi ontua ja koska vaiva ei tuntunut parantuvan, niin eläinlääkäri-reissuhan siitä sitten tuli. Aapolla löytyi nuljuluusta luupiikki ja koska el:n mukaan vaiva on yleinen agility-koirilla, niin laji jätettiin nyt sitten kokonaan pois, ettei tilanne pahene. Lisäksi ristisiteestä löytyi pieni repeämä, jota on nyt paranneltu konservatiivisella hoidolla (hihnalenkkeilyä ja hillumiskielto suom.huom.)
Brixin vuosi alkoi sairastamalla. Huhtikuussa Brixiltä diagnostisoitiin anaalistriktuura. Hoidon ennuste oli epävarma ja huoli koiran paranemisesta oli suuri. Onneksi Brixi kuitenkin toipui striktuuran laajennuksesta hyvin. Treenaaminen oli kuitenkin tauolla ja kesällä mentiin hakukokeeseen hyvinkin keskeneräisenä. Henkilöetsintä meni hyvin, mutta esineet eivät nousseet. Tottis oli esteiden osalta hyvinkin kesken (koira koki selvästi haastavaksi estehypyn, mitä oli treenattu ennenkuin striktuura todettiin), eivätkä pisteet riittäneet koulutustunnukseen. Syksyn mittaan jatkettiin treenaamista ja koira alkoi päästä yli estehyppyyn liittyvistä ennakkoluuloistaan. Kokeeseen ei enää kuitenkaan syksyllä lähdetty. Näyttelyiden osalta pidettiin välivuosi.
Keita korkkasi näyttelyt tammikuussa tuloksena KÄY ERI1 SA PN3. Helmikuussa oli muutto alaosaston mukana Riihimäelle. Huhtikuussa Keita kävi tokokokeessa tuloksena AVO1 2.sij. Kesällä Keita kävi pari kertaa avoimen luokan jälkikokeessa. Pisteet eivät riittäneet kummassakaan kokeessa koulutustunnukseen, vaikka toisessa kokeessa koulutustunnus jäi vain kolmen tottis-pisteen päähän, mikä vähän harmitti. Syyskuussa Keita kävi vielä näyttelyssä, mistä tuloksena KÄY EH2.
Harmi on ollut kuluneen vuoden aikana pari kertaa virallisessa näyttelyssä: kesäkuussa tuloksena JUN EH2 ja syyskuussa NUO ERI1. SA:ta meille ei tänä vuonna suotu. Koira sai tuomarilta huomautusta käytöksestä "olisi saanut paremman arvosanan, jos olisi käyttäytynyt paremmin". Harmi on harmi. Ollaan kuitenkin ihan tyytyväisiä, ettei sentään nostanut jalkaa viereisen koiran kylkeen, minkä teki mätsärissä. Harmi on täysin sisäsiisti, mutta ulkona ei paljon katso mihin se jalka nousee. Viimeksi tänään kävi pissimässä Keitan päälle, kun Keitsy kyykistyi tarpeilleen, Tottista ja hakua on treenattu vuoden mittaan ja jonkin verran edistystäkin on tapahtunut. Harmista kuitenkin on niin ihquu juosta ja riehua. Syksyllä Harmi käytettiin terveystarkastuksessa. Lonkat kuvattiin C/C, mutta niissä ei ole nivelrikkoa, mikä on pääasia.
Joulu vietettiin yhdessä riehuen ja juosten. Valitettavasti tänäkin vuonna tuli jotakin ikävää juuri vuoden vaihteessa (viime vuonnahan meillä oli nenäpunkki). Tapaninpäivänä joku tiputti ilmeisesti kiven ylikulkusillalta kun ajoimme ohi ikävin seurauksin. Auton takalasi särkyi. Onneksi kuitenkaan koirat eivät sillä kertaa olleet mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti