Äiti, laita laastari!

Tätä mieltä on Binka, pikku prinsessa, ollut nyt pari päivää. Toissa-aamuna aamulenkin jälkeen huomattiin pieniä veritippoja lattialla. Jäljet johtivat Binkan vasempaan etutassuun, missä oli n. 1cm viilto anturassa (ei syvä). Binka muuttui kolmijalkaiseksi koiraksi, joka yritti kannattaa itseään Millalla päivälenkillä :o Tassuun laitettiin sidos asianmukaisesti - sen jälkeen tassua ei todellakaan voinut laittaa maahan!!! Ja kun etutassussa on side, niin tietenkään pieni koira ei voi istua hississä (asia mikä meillä vaaditaan koirilta aina, kun hississä matkustetaan). Nyt, kun tassua on sairastettu jo pari päivää, niin kolmijalkaisena olokin on alkanut kyllästyttää ja meno on jatkunut neljällä tassulla. . . paitsi tietenkin silloin, kun joku säälittelee pientä mustaa koiraa, jolla on side tassussa. Silloin Binka muuttuu surkeaksi ja roikottaa tassua ilmassa. . . se vain valitettavasti sattuu olemaan se etutassu, missä ei sidettä ole ;)

Metsään on tullut jo syys . . .

. . . ja lohduton hämäryys. Arki-iltoina työpäivän jälkeen on turha yrittää metsätreeniä. Heijastinliivit on kaivettu esille ilta- ja aamu-ulkoilua varten. Kelpieillä on vielä vanhat itse tehdyt heijastinliivit, mutta Keita on meidän tyyli-ikoni:D Milla hankki Kekkikselle hienon Hurtan heijastinliivin (vetoketjukiinnitys selän päällä). Ei tarvitse pelätä, että putoaa päältä ;)

Arki-iltaisin on käyty lähikentillä treenaamassa tokoa. Onneksi vielä löytyy valaistuja kenttiä, vaikka Vantaan kaupunki aikookin sammuttaa valot kentiltä tarpeettomina. Brixin treenivire tokossa/tottiksessa on löytynyt kesän jälkeen uudelleen. Ilmeisesti neidin hormoonituotanto vaikuttaa tuohon vireystilaan huomattavasti. Kesän "laamailu" johtui siitä, että neiti kuvitteli olevansa raskaana - hmph! Käytiin hakemassa ruskeille rokotukset ja eläinlääkäri huomasi, että neidillä on maidontuotanto käynnissä muutamassa nisässä. Pääasiassa kesän ajan on treenattu metsässä ja sinne asti ei hormoonit vaikuta, joten tyhmä emäntä on vain ihmetellyt tuota yhteistyön puutetta tottelevaisuuspuolella.

Jälkitreeneissä on Brixin kanssa keskitytty keppi-ilmaisun parantamiseen. Vauhtia on saatu vähenemään tekemällä paljon kulmia ja paljon keppejä. Viikko sitten käytiin Hyvinkäällä hyödyntämässä vieraita maastoja, kun Sanna järjesti Metalli-pennuille jälkipäivän. Milla ja Keita toimivat mallikoirakkona kakaroille. Merja onnistui demostroimaan kuinka-eksyt-jälkimetsään-gps-taskussa (vihje: vieraaseen metsään mennessä kannattaa painaa gps:n jäljen ÄLÄ TALLENNA nappia).

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Päivä oli tosi mukava ja pentuja oli kiva nähdä - hienoja pieniä jälkikoiran alkuja niistä on kasvamassa. Kiitos Sannalle, että saatiin osallistua. Päivän päätteeksi tehtiin vielä Brixille ja Binkalle esine-etsintää pienelle kaistaleelle. Täytyy myöntää, että nykyisin tulee esineitä treenattua lähinnä kaistaleilla, kun ne on niin nopea tallata.

Aapo oli mukana hengailemassa. Edellisenä päivänä Milla ja Aapo olivan Purinalla agi-kisoissa. Kotiin tuomisina oli kaksi 0-rataa :) HYL-putki saatiin nyt poikki ainakin hetkellisesti (edellinen 0-rata taitaa olla joskus viime talvena).

Keitalla ja Aapolla on nyt ollut vähän pidempi hakutauko, johtuen ohjaajan sairastumisesta. Treenitkin on nyt valon puutteen takia siirretty viikonlopulle. Viime hakutreeneissä Brixille tehtiin "källi" ja maalimies oli n. 1m syvän maakuopan pohjalla. Ohjaaja oli "ilkeä" eikä antanut maalimiehen auttaa koiraa, joten pieni ruskea joutui ratkaisemaan ilmaisemisen ongelmansa ihan itse. Aikansa pieni koira vinkui montun reunalla ja ohjaajan kutsuessa meinasi jo lähteä, mutta pienessä päässään mietti sitten, että "ei tätä noin kuulu ratkaista". Koira pyörähti takaisin maalimiehelle (liikkui poispäin ensin n. 3m) ja aloitti haukun :) MAALIMIESMOTIVAATIO ON KUNNOSSA!

Käytiin vielä tutustumassa uuteen harrastukseen: lastenvetoon. Lapsia ei vielä pitkään aikaan uskalla meidän kyytiin laittaa, mutta kipinä on sytytetty. Aapo pääsi pienen ihmettelyn jälkeen jyvälle vaunujen vetämisestä ja toimi kuin olisi ikänsä aisojen välissä ollut. Binka sai kehuja rauhallisuudesta, aisat eivät kovin kummallista reaktiota aiheuttaneet. Brixille ei löytynyt tarpeeksi pieniä valjaita, joten ei voitu vetoa kokeilla. Vaunuihin suhtautui kuitenkin ihan rauhallisesti ja järjestäjät ehdottivatkin, että opetetaan se istumaan kyydissä ;). Keita on vielä nuori koira, jota aisat vähän hermostuttivat - on vielä niin pahuksen nopea liikkeissään, että on vähän hankala ohjata. Saatiin kuitenkin harrastus alulle, siitä on hyvä jatkaa.

Ja kaiken tekemisen lomassa on ehditty vain hengailemaan. . .

Aapo, Keita ja Brixi

Binka

Sisko ja sen veli

Brixi metsässä (on ihan yksi mun lempikuvista)

Helsingissä näyttäytymässä

Sunnuntaina Keita kävi vinttikoirakeskuksessa koiranäytelmissä. Tuomari oli Jaana Hartus: AVO ERI2. Valitettavasti kotiin päästyä sanallinen arvio oli hävinnyt, joten ei siitä sen enempää.

Leiriä, pentuja ja treeniä

23-25.8.13 vietettiin viikonloppu hyvässä seurassa Virroilla Dreamoor-leirillä, kiitokset Sannalle leirin järjestämisestä. Pääosassa olivat tietenkin Sankarit (=Keita+sisarukset), mutta muitakin joukkoon mahtui. Aapo, Binka ja Brixi olivat mukana antamassa leirille lisäväriä - olisi muuten touhu mennyt melko mustavalkoisesksi ;)

Kuvassa Sankarit (kuvan (c)Mikko Turunen)

Perjantaina poikettiin Anitan luona hakemassa välttämättömyystarvikkeita ennen leirille lähtöä. Osuttiin sitten mutkan kautta sopivasti ruuhkaan ja 1,5 tunnin matkan jälkeen oltiin vasta Nurmijärven ja Tuusulan rajalla. Tampereella pidettiin sitten 10 minuutin tauko. Perillä oltiin klo 19.30. Perjantai-illan treenailut jäivät ajomatkan jälkeen suosiolla tekemättä. Mökkimajoitus Marttisen leirikeskuksessa oli loistava (kiitokset hyvästä seurasta Jaanalle, Tuijalle, Janille ja Martinalle). Leirikeskuksen keittiöhenkilökunta osasi asiansa: ruoka aivan mahtavaa. Kouluttajana oli lauantaina agilityssä Sari Heinonen, joka omistaa Binkan ja Aapon isän. Leirimatkasta tuli samalla vähän kuin käynti mummolassa ;) Toko-koulutuksesta vastasi Sari Kärnä. Molemmat kouluttajat olivat asiansa osaavia ja viikonlopusta saatiin paljon irti. Milla oli ilmoittautunut agilityyn Keitan ja Aapon kanssa. Merja oli toko-kentällä Binkan ja Brixin kanssa.

Aapo ja Milla vauhdissa (kuvan (c)Mikko Turunen)

Aapo kepeillä (kuvan (c)Mikko Turunen)

Binkan tokoa (kuvan (c)Tuija Leisti)

Brixin tokoa (kuvan (c)Tuija Leisti)

Lauantai-iltana oli vielä mahdollisuus saunoa. Saunan jälkeen oli perinteinen leiri-visa.

Sunnuntaina porukka jakautui osa jäljelle ja osa hakuun. Meille järjestyi vierekkäiset hyvät maastot kohtuumatkan päästä, kiitokset Mari Pirttiniemelle. Koko Sipikarin lauma lähti hakuilemaan. Päivä oli melko lämmin, eikä tuulikaan meitä "haitannut". Keitalla ja Brixillä oli ensimmäisen kerran vuoteen vieraita maalimiehiä. Aluksi Keita oli sitä mieltä, etteivät nuo ole hänen maalimiehiään, eikä niitä tarvitse "löytää". Pienen rohkaisun jälkeen ilmaisu alkoi sujua. Brixi tarvitsi vähän tukea alkuun, mutta sitten oli sitä mieltä, että ukko kuin ukko voidaan pussata ja ilmaista. Binkalla alkoi radan loppua kohden motivaatio laskea, mutta nousi ne ukot sieltä lopulta. Ja Aapo juoksi tyylilleen uskollisena sata lasissa pitkin metsää :D Meillä olisi ollut vielä mielenkiintoinen mahdollisuus käydä tutustumassa robottinavettaan, mutta pitkä viikonloppu ja pitkä kotimatka vaati veronsa ja päätimme jättää sen tällä kertaa väliin.

Binka lähdössä (kuvan (c)Tuija Leisti)

Tässä koko porukka:

(kuvan (c)Dreamoor)

Maanantai pyhitettiin sitten kotona lepäämiseen, mutta tiistaina otettiin jo nokka kohti Hirsjärveä kelpie-pentuja katsomaan (kennel Yacatis). Pennut olivat tosi reippaita ja uskomatonta mutta totta: pentulaatikossa oli miniatyyri-Aapo :D. Käytettiin samalla hyväksi Mian ja Pasin vieraanvaraisuutta vieraiden maastojen suhteen ja tehtiin vähän jälkeäkin.

Aapo metsäjäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Keita peltojäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Sieltä löytyi keppi (kuvan (c)Sipikarit)

Brixi jäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Keppi löytyi (kuvan (c)Sipikarit)

Binka käytti aikansa paikkojen tutkimiseen ja löysi kuin löysikin tiensä tallin ylisille - poispääsyn pikku-musta meinasi ensin ratkaista hyppäämällä :-O, mutta onneksi se saatiin estettyä. Keitan piti ensin vähän puffata hevoselle, mutta kun tuo ei edes ymmärtänyt pelätä, niin bc-tyttö antoi mokoman olla.

Keskiviikkona oli omat hakutreenit ja torstai-aamuna suunnattiin sitten Anitalle (kennel Briskness) bc-pentuja katsomaan. Valitettavasti pentujen kanssa leikkiminen on hauskempaa kuin valokuvien ottaminen pennuista, joten tästä postauksesta jäivät kaikki pentukuvat pois ;)

Hakureenlöitä

Kun viikot tuntuvat olevan tapahtumaköyhiä, eikä mitään kerrottavaa tunnu olevan, niin päivitetään sitten blogia kuvilla. Ollaan me treenattu, mutta ei niissä treeneissä mitään kovin kummallista kerrotavaa ole. . . viikonloppuun mennessä on jo melkein unohtanut mitä siellä tehtiin. Torstain hakutreeneihin otettiin kamera mukaan - saatiin ainakin todistusaineistoa siitä, että kyllä me treenataakin ;)

Brixin viime kesäinen "ujous" on saatu korjattua. Nyt maalimiehet ovat pienen koiran mielestä parasta mitä metsästä löytyy :) Ohjelmistossa on nyt ilmaisun parantaminen - keepie on niin häiriöherkkä, että ohjaajan rymistellessä metsässä haukku tahtoo unohtua. Edistystä siihenkin on jo tullut.

Keita jatkaa rullailmaisun harjoittelua. Nopeasti pieni bc on päässyt jyvälle asioista.

Aapon hakutreenit on harrastepohjaisia ilman koetavoitteita - vauhtia pojalla kyllä metsässä riittää :D

Vaikka Binkan "koeura" jäi lyhyeksi, niin ei me silti treenaamista ole lopetettu. Meistä vaan on niin kivaa reenata :D

Onneksi meillä on kiva hakuporukka ja saadaan noita harrastelijoitakin ottaa mukaan.

Lauantai-illan huumaa

Eilinen ilta meni agi-hömpsötellessä. Kaikki koirat pääsivät osallistumaan, joillakin se meno oli vaan vähän vakavampaa kuin toisilla ;)

Ensin Aapon suorituksia:

Binka pääsi pitämään hauskaa :)

Siinä siis daami, jonka mielestä metrinen hyppy on "hui-korkeudella" :p

Meillä taisi jäädä nuo kontakti-treenit joskus välistä :D

Keitan tyylisuorituksia:

"ai, sinnepäinkö seuraavaksi?" miettii Keita.

Huomaa etutassut ;)

Brixin "agility-huumaa":

"Orava"-tyylillä ;)

Ja illan ehdoton voittaja oli omaperäisimmillä suorituksillaan "The Grand Old Lady" Binka:

Täyden kympin tottis ;)

Binkan kanssa oltiin tänään hakukokeessa Hyvinkäällä. Tottiksen ja esineet tuomaroi Vesa Häkkinen ja henkilöetsinnän Eeva Hiltunen. Odotukset tottiksen suhteen eivät olleet korkealla, eipä sitten pudotuskaan tuntunut niin pahalta. Binka aloitti tottiksen paikkamakuulla. Tästä arvosana erinomainen 10/100p . . . ja siihen ne pisteet sitten jäivätkin. Pikku-musta, jota ei ampuminen häirinnyt yhtään paikallaan makaamisessa, teki ihan törkeän huonoa seuraamista. Kehtasi vielä pysähtyä kesken seuraamisen odottelemaan, että ohjaaja käy kääntymässä kaavion päässä >:( Ihan aiheesta tuomari keskeytti tottelevaisuuden (koira paineistunut) ja saadut pisteet jäivät voimaan. Valitettavasti vain olisi tarvittu vielä 60 lisää, että olisi ollut edes teoriassa mahdollisuus koulutustunnukseen.

Maastopisteitä sieltä kuitenkin lähdettiin hakemaan, joten urheiluhenkisinä jatkettiin esineruutuun. Ensimmäisellä lähetyksellä koira kaartoi vähän ulos ruudusta. Kutsuin takaisin ja lähetin uudelleen. Pieni koira katosi ruutuun (Ohjaajalla ei mitään näköyhteyttä koiraan eikä mitään käryä siitä missä se on menossa). Hetken kuluttua koira juoksee takaisin sormikas suussaan, aikaa oli kulunut 2,5min. :) 27/30p

Matkaa jatkettiin henkilöetsintään. Hakurata oli rakennettu jyrkän rinteen päälle ja matka sinne oli ohjaajalle pitkä ja kivinen. Hellelukemat lähemmäs 30 astetta eikä tuulenvirettä missään. Heti, kun ohjaajan pulssi ja hengitys olivat tasaantuneet kutakuinkin normaalille tasolle, ilmottautuminen otettiin vastaan. Maastosta johtuen rata oli kallellaan. Pienen pohtimisen jälkeen ensimmäinen lähetys rinnettä ylös vasempaan etukulmaan ja sieltä löytyi ensimmäinen maalihenkilö. Ilmaisu pätki ja ohjaaja muutaman pysähdyksen taktiikalla pääsi perille. Oikean etukulman tarkastus pikaisesti. Nyt ohjaaja muisti laskea omat askeleensa lähetysten välillä: tyhjää, tyhjää. . . vasemmalla puolella rata jatkui hakkuualueena sivurajalla. Pikku-musta seisoi hakkuualueen reunalla nenä ilmavainulla - ohjaaja uskoi koiraa, ettei siellä ketään ole ja jatkettiin matkaa. Sadan metrin merkki oli jo näkyvissä, eikä koira ole ilmaissut ketään ensimmäisen noston jälkeen. Lähetys oikealle ja sieltä alkoi kuulua haukku . . . pätkittäin. Muutaman pysähdyksen taktiikalla edettiin koiraa kohti ja kuka sieltä tulee vastaan!!! Ohjaaja päätti omistautua puiden latvojen tutkimiseen selin koiraan ja se auttoi, koira palasi maalimiehelle ja jatkoi ilmaisua. Kaksi nostettua maalimiestä ja aikaa vielä jäljellä :) Tuomarin arviossa pisteiden menetykset puutteellisesta työskentelystä (Binka on sitä mieltä, ettei ohjaajaa oikeastaan tarvitse) ja ilmaisusta. Ohjaaja sai kuitenkin kiitosta siitä, että oma-aloitteisesti reagoi koiran ilmaisun keskeytymiseen (tuomari ei kertaakaan ehtinyt käskeä pysähtymään). Kotiin viemisinä 145/170p.

Yhteensä 182p T10 M172

Tähän Binka päättää hakukoiran uransa. Koulutustunnus jäi saamatta ohjaajan tekemien koulutusvirheiden vuoksi (ja siksi että pikku-musta on tosi narttu). Maastotyöskentelyyn olin kuitenkin tyytyväinen ilmaisun pätkimisestä huolimatta. Koska Binka kuitenkin lähestyy veteraani-ikää (marraskuussa 8 vuotta) en enää pidä mielekkäänä lähteä noita meidän akilleen kantapäitä korjaamaan. Ei Binka mihinkään katoa, jatkossa meitä tullaan edelleen näkemään tokon parissa.

Kokeen jälkeen ajettiin vielä Sannalle pentuja katsomaan. Alli-mamma oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että vieraat olivat häntä varten ja aika menikin sitten Allia rapsutellessa. Binka teki vielä tuttavuutta kissan kanssa ja sitten lähdettiin kotiin.