Aapo alkoi ontumaan vajaa pari viikkoa sitten toista takajalkaa. Se meni kuitenkin ohi, kun sai parina päivänä Rimadyliä. Vaiva kuitenkin uusi viime viikon lopulla. Koko ajan jalka taipui normaalisti joka suuntaan eikä mitään turvotuksia tuntunut. Myöskään mitään kohtaa Aapo ei kokeiltaessa aristanut. Ontuminen on ollut huomattavasti lievempää kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään käytiin kuitenkin hakemassa asiantuntijan arviota tilanteesta ja suunnattiin Aapon kanssa EHELille tutkimuksiin. Tässä täytyy kyllä mainostaa, miten hyvä paikka tuo on ja miten mukavaa henkilökunta siellä on.
Aapo tutkittiin päästä varpaisiin. Kaikki jalat taivuteltiin ja kokeiltiin tosi tarkasti. Myöskään eläinlääkäri ei löytänyt mitään kipukohtaa tai tuntenut turvotusta. Liikkeessä havaittiin pientä epäpuhtautta, mutta homma ei ollut mitenkään helppo, koska Aapon mielestä eläinlääkäriasema oli siisti paikka ja ihmiset ihan mahtavia. Henkilökunta nauroikin Aapon touhotukselle ja hännän heilutukselle.
Eläinlääkäri epäili, että eturistisiteestä olisi jokunen säie poikki. Päädyttiin sitten kuvaamaan koira, jotta olisi ainakin jatkoa varten vertailukuvia. Selkä oli puhdas, samoin myös lonkat edelleen kunnossa. Terveen jalan polvessa ei siinäkään ollut mitään huomautettavaa. Kipeän jalan polvessa näkyi pieni tummentuma, mikä viittaa juurikin siihen, että muutama säie on ristisiteestä poikki. Hoitamattomanahan ristisiteen ongelmat aiheuttavat nivelrikkoa. Nyt Aapo on viikon tulehduskipulääkekuurilla ja säännellyllä liikunnalla alkaen kahden päivän täyslevolla ja jatkuen kolmeen viikkoon saakka pelkästään remmilenkkeilyllä. Tämä siksi, että elimistö saa rauhassa korjata ristisiteen vaurioita.
Vähän harmillisempi juttu oli se, että kipeän jalan nuljuluusta löytyi myös pieni luupiikki. Sen kehittymistä seurataan tulevaisuudessa, mutta tuskimpa tuo on tämän ontumisen syynä. Luupiikki ei kuitenkaan parissa viikossa kehity, vaan vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Eläinlääkäri kertoi, että nuljuluun ongelmat ovat hyvin tavallisia nimenomaan agilitykoirilla, koska siihen kohdistuva rasitus on niin kova. Päätös Aapon agilityuran lopettamisestahan tehtiin jo viime vuonna, mutta tämän tiedon jälkeen täytyy miettiä vakavasti tuleeko omista koirista yksikään jatkossa enää kyseistä lajia tavoitteellisesti harrastamaan.
Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi
tiistai 8. joulukuuta 2015
tiistai 24. marraskuuta 2015
Binka 10 vuotta 22.11.2015
Nyt on ensimmäinen 10 kelpie-vuotta takana. Pikku-musta prinsessa vietti vuosipäivää sunnuntaina. Vuosiin on mahtunut iloa ja surua. Paljon on pikku-neiti opettanut kelpien ajatuksen kulusta näinä vuosina. Tässä pieni kuvakollaasi vuosien takaa tähän päivään. Valitettavasti ihan pentuaikojen kuvia ei ole saatavilla - siinä vaiheessa perheessä ei ollut toimivaa kameraa ja älypuhelimetkin olivat vielä tulevaisuutta.
Retku ja Binka toukokuussa 2008. Binka oli muuttanut meille 2,5 vuotta aikaisemmin järkyttämään Retkun tasaista elämää. Saimme pitää Retkun vielä muutaman kuukauden.
Nuori koira sitä nukkuu missä vaan (ei enää tänä päivänä taivu).
Syyskuussa 2008 meille muutti nuori pieni kelpien alku Aapo.
Binka otti leikki- ja hoitotädin roolin vakavissaan.
4/2009 Luukissa metsälenkillä.
Aaposta kasvoi kiva leikkikaveri.
Näytteluissäkin käytiin: tuore muotovalio.
Rauniotreeneissä 2009.
Syksyllä 2009 Brixi liittyi laumaan.
Välillä prinsessa sai niin tarpeekseen pentukoirista...
... helpotti, kun pääsi välillä treenaamaan ja leikkimään. Tottistelemassa 2010.
Toukokuussa 2010.
Paimennustakin käytiin kokeilemassa. . . ei kaupunkilaistyttö kokenut puuhassa mitään mieltä, mutta wau mitä namiautomaatteja!!!
Joskus sitä pärjättiin näyttelyissä vieläkin.
Mamma se päätti, että noissa kasvattilapsissa on tarpeeksi puuhaa ja sterilointi tehtiin tulevia terveitä päiviä ajatellen.
Ja niinhän meidän lauma kasvoi taas yhdellä koiralla: Keita muutti taloon kesällä 2011.
Edelleen kaunotar
Uiminen ei vaan ole Binkan juttu (turkki kastuu...yäk)
Metsäleikit sopivat paremmin
Hoitotäti tehtäviensä tasalla. Binka ja Keita joulukuussa 2012.
Toko-kokeissakin käytiin ja joskus sijoituttiinkin.
Hakuakin harrastettiin, metsässä 2013.
Agility-radallakin on hömpätty.
Talvella 2013-14
Keväällä 2014 Binka sai taas uuden hoidettavan. Harmi muutti laumaan.
Kesällä 2014
Binka erkkarissa 2014.
Kesällä 2015.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Uusi aluevaltaus
Taas on blogin päivitys polkenut paikallaan. Tässä kooste viimeaikaisista tapahtumista.
Harmi kävi terveystarkastuksissa lokakuun alussa. Poika osoittautui rakenteellisesti terveeksi. Harmittavin tulos oli C/C lonkat (neljän A-lonkkaisen koiran jälkeen tämä oli kai jo tilastollisesti odotettavissa). Hyvä uutinen on, ettei lonkissa ole nivelrikkoa. Molemmat lonkat ovat kuitenkin hieman löysät, siitä tulos. Koko koira oli löysä ensimmäisen elinvuotensa ja liikkui kuin ameeba, lonkat sitten jäivätkin sellaisiksi. Harrastamiseen lonkkalausunto ei vaikuta, joten näillä nyt sitten mennään. Selkä oli kaikin puolin kunnossa: LTV0. Selkätulosta eniten jännitettiinkin ennen kuvausta, koska Harmin isältähän löytyi LTV4. Nyt sitten peukutetaan, että pentuesisaruksetkin kävisivät kaikki virallisissa terveystarkastuksissa lonkkien ja selän osalta.
Binka on käynyt pari kertaa syksyn aikana hierottavana. Ensimmäisellä käyntikerralla hieroja kyseli koiran ikää ja totesi sitten, että tämän ikäisellä koiralla näkee harvoin yhtä hyviä reisilihaksia. Tämä tietenkin lämmitti omistajan mieltä, vaikka hävettikin tunnustaa, että koira liikkuu kyllä ihan oman halunsa mukaan ja aniharvoin erehtyy juoksemaan. Kaikki liikkuminen kyllä tapahtuu pääasiassa pehmeällä pohjalla, sillä aikoja sitten jo huomattiin, että asfaltilla kävely ei sovi etenkään lyhytlanteiselle, sipsuttavalle koiralle (ei kovin joustava alusta kyllä kenellekään). Binkaa ei tahdo saada pitkälle askeleelle millään: selän ja reisien jumien kanssa jatketaan vielä työstämistä. Portaissa kävely sujuu kyllä mitä mainioimmin.
Aapo suoritti viikonloppuna uuden aluevaltauksen, Milla ja Aapo osallistuivat ensimmäisiin rally-toko kisoihinsa. Saavutuksena oli 97p HYV. Aapo tosin taisin ensin luulla, että tulossa on agilityä, kun koe oli hallissa ja sisälsi samaan tapaan rataan tutustumisen. Videokamerakin kaivettiin pitkästä aikaa esiin tapahtuman kunniaksi (ja kiireesti ladattiin sitä hallissa, että saadaan pieni pätkä kuvattua).
Harmi kävi terveystarkastuksissa lokakuun alussa. Poika osoittautui rakenteellisesti terveeksi. Harmittavin tulos oli C/C lonkat (neljän A-lonkkaisen koiran jälkeen tämä oli kai jo tilastollisesti odotettavissa). Hyvä uutinen on, ettei lonkissa ole nivelrikkoa. Molemmat lonkat ovat kuitenkin hieman löysät, siitä tulos. Koko koira oli löysä ensimmäisen elinvuotensa ja liikkui kuin ameeba, lonkat sitten jäivätkin sellaisiksi. Harrastamiseen lonkkalausunto ei vaikuta, joten näillä nyt sitten mennään. Selkä oli kaikin puolin kunnossa: LTV0. Selkätulosta eniten jännitettiinkin ennen kuvausta, koska Harmin isältähän löytyi LTV4. Nyt sitten peukutetaan, että pentuesisaruksetkin kävisivät kaikki virallisissa terveystarkastuksissa lonkkien ja selän osalta.
Binka on käynyt pari kertaa syksyn aikana hierottavana. Ensimmäisellä käyntikerralla hieroja kyseli koiran ikää ja totesi sitten, että tämän ikäisellä koiralla näkee harvoin yhtä hyviä reisilihaksia. Tämä tietenkin lämmitti omistajan mieltä, vaikka hävettikin tunnustaa, että koira liikkuu kyllä ihan oman halunsa mukaan ja aniharvoin erehtyy juoksemaan. Kaikki liikkuminen kyllä tapahtuu pääasiassa pehmeällä pohjalla, sillä aikoja sitten jo huomattiin, että asfaltilla kävely ei sovi etenkään lyhytlanteiselle, sipsuttavalle koiralle (ei kovin joustava alusta kyllä kenellekään). Binkaa ei tahdo saada pitkälle askeleelle millään: selän ja reisien jumien kanssa jatketaan vielä työstämistä. Portaissa kävely sujuu kyllä mitä mainioimmin.
Aapo suoritti viikonloppuna uuden aluevaltauksen, Milla ja Aapo osallistuivat ensimmäisiin rally-toko kisoihinsa. Saavutuksena oli 97p HYV. Aapo tosin taisin ensin luulla, että tulossa on agilityä, kun koe oli hallissa ja sisälsi samaan tapaan rataan tutustumisen. Videokamerakin kaivettiin pitkästä aikaa esiin tapahtuman kunniaksi (ja kiireesti ladattiin sitä hallissa, että saadaan pieni pätkä kuvattua).
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Dreamoor-maastoleiri, Yacatis-kennelpäivä ja Porvoon näyttely
Blogin päivitys on ollut vaisua, mutta ollaan me jotakin tehtykin.
Viikko sitten Milla oli Keitan ja Aapon kanssa Dreamoorin maastoleirillä Jämillä. Perjantaina saavuttiin alkuillasta. Sanna H:n kanssa sumplittiin majoitusjärjestelyjä aavistuksen uuteen uskoon, kun huomattiin, että toisen mökin huoneet olikin luultua pienemmät. Saatiin myös alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen järjestettyä molemmille kouluttajille omat huoneet. Me päädyttiin Martinan ja Näbbenin huonekavereiksi. Tai ehkä mökkikavereiksi olisi oikeampi ilmaisu, koska meidän majotus oli erillisessä pikkumökissä. Kiitos ja anteeksi, koska Aapohan ei aina pysynyt siellä kevythäkissä, mihin se kesäkuussa treeneissä teki reiän. Kaiken säätämisen jälkeen lähdettiin käymään paikallisessa kaupassa, että saatiin koutsit ruokittua viikonlopun ajan. Illalla Milla sitten muutaman muun avustuksella (kiitos siitä!) kokkaili viikonlopuksi jauhelihasoppaa.
Lauantaina autot starttasi vähän ennen yhdeksää kohti maastoja. Me luumuiltiin Sanna J:n kyydillä metsään, koska muuten olisi ollut hirveää säätöä häkkien laittamisessa autoon ja sieltä pois. Keitan kanssa oltiin jälkiporukassa, jota oli kouluttamassa Toivasen Hanna. Maastot oli super-hyvät, kaunista mäntykangasta silmänkantamattomiin. Vilja-bortsun omistaja Jonna tallasi Keitan jäljen, joka oli n. 800m pitkä muistaakseni neljällä kepillä. Ei menny niinku strömsössä! Vissiin jotain suorituspaineita tuli sekä koiralle että ohjaajalle, kun kumpikaan ei esiintynyt tasonsa mukaan (ainakaan koira, ohjaajahan on muutenkin siellä vaan sähläämässä) :/ Kaikki kepit kuitenkin löytyi, joten jotain hyvää kumminkin.
Leiri-kuvien (c)Sanna Jääskeläinen
Iltapäivällä käytiin mökeillä syömässä ja sen jälkeen palattiin metsään. Jonna tallasi Keitalle toisen jäljen, jolle pituutta n. 350m. Pientä lipsumista tuli yhdessä kohtaa, mutta kokonaisuutena mun mielestä onnistunut suoritus ja kaikki kepit taskussa tultiin pois. Jäätiin vielä Sanna J:n kanssa juoksuttamaan Fionaa ja Aapoa, joka oli joutunut olemaan koko päivän autossa.
Illalla perinteisesti saunottiin ja vietettiin aikaa porukalla. Virtain-leireiltä tuttua leiriperinnettä eli tietovisaa ei tällä kertaa (onneksi!) ollut ohjelmassa.
Sunnuntai-aamuna lopetettiin leikki kesken, pakattiin auto ja klo 7.15 startattiin kohti Someroa ja Yacatis-kennelpäivää. Alkumatka meni mukavasti unihiekkoja silmistä kaivellessa ja arpoessa, mihin suuntaan tie mahtaa mennä, koska oli aivan jäätävä hernerokkasumu. Ajoaika välillä Jämi-Somero on todistetusti sitten 2,5h. Onneksi aamulla ei ollut liikennettä, mutta kyllä tuntui välillä, ettei matka lopu ollenkaan.
Meidän jengistä oli mukana kaikki viisi. Koiria oli paljon paikalla, mutta valitettavan vähän kelpieitä. Onneksi oli aivan mahtava pentu-kelpie tullut joukon jatkoksi, niin ei oltu ainoita kelpiekansan-edustajia isäntäväen lisäksi. Keita oli mukana pitämässä huolta siitä, että bordecolliekin näkyy tapahtumassa kuin tapahtumassa. Mia oli järjestänyt paikalle geenitutkimuksen verinäytteiden oton, joten samalla reissulla otettiin näytteet koko laumasta. Saatiin myös ensikosketus rallytokoon. Ohjaajille kyltit tuottivat vaikeuksia, mutta Aapo todisti olevansa hieno rallytoko-koira ja saikin kouluttajalta ohjeen ilmoittautua kokeeseen. Harmi oli unohtanut kasvaneensa hevosten kanssa ja aluksi piti moisia kummajaisia puffaamisen arvoisina. Hevoset olivat onneksi tottuneet kaistapäisiin koiriin, eivätkä suuremmin välittäneet Harmin kommenteista. Päivän mittaan Harmi uskaltautuikin tekemään lähempää tuttavuutta hevosten kanssa ja haastoipa tuo yhtä leikkimäänkin.
Eilen suunnattiin Porvoon näyttelyyn. Mukaan mahtuivat Harmi, Keita ja Aapo. Brixi ja Binka jäivät kotia vahtimaan. Harmin kanssa oli käyty pari viikkoa aikaisemmin match showssa harjoittelemassa. Harjoitukset eivät luvanneet hyvää. Reissussa oltiin Heidin ja Verena-Bernin kanssa. . . mitä tekee Harmi?!? Nostaa jalkaa keskellä nurmikenttää ja jättää merkit Vertsun kylkeen!!! Porvoossa sitten tarkkailtiinkin silmä kovana Harmin takajalan asentoa ja tapahtumasta selvittiin ilman vuotovahinkoja.
Molemmilla roduilla tuomarina oli Charlotte Höier Tanskasta.
Keita KÄY EH2
Nice type, but she's a bit narrow in chest and body. Very typical head and expression. Perfect temperament. Nice forechest but chest and body could be boarder. Moves nice from side but turning her hind paws out when moving.
Tuomari kommentoi, että koira on kauttaaltaan niin kapea ja kevyt, ettei tänään eriä, mutta luonne on erinomainen. Hän sanoi, että koira taitaa olla sen tyyppinen, ettei massaa tahdo millään saada, kun on koko ajan liikkeessä. Ei kehdattu sanoa, että vastahan se oli niin lihava, että hyvä kun kehtasi ulos viedä.
Harmi NUO ERI1
Very happy kelpie of nice type. Very typical head with perfect expression. Correct mouth. Good ears. Nice length of neck and strong topline. I would prefer slightly better angulations front and rear. I would prefer stronger upper???. Nice paws moves paraller accatable tail lenght. Very nice coat texture.
Tuomari halusi vielä sanoa, ettei myöntänyt SA:ta, koska olisi toivonut koiralle parempia kulmauksia.
Aapo VAL ERI2 SA PU2
Very nice size and substance. I would like a bit more masculin expression but his very extrawirth. Very nice type of head. Good earplacement. Perfect skull. Good neck and topline. Shoulder placement could be slightly better. Good long ribcage. Very nice side movement. But moves a bit close behind. Tends to turn front legs out. Shows himself well.
Harmi oli jo melko väsynyt kehään mennessä, joten ravi jo lähes onnistui. Sen verran poika kuitenkin piristyi, että liikkeet olivat vähän turhan vauhdikkaat. Esitys oli kuitenkin parempi verrattuna mätsäriin, missä koira kauhoi kaikin voimin kehää ympäri.
Sitten on käyty tottiskentällä harjoittelemassa esteitä ja noutoa Harmin ja Brixin kanssa. Binka tekee omaan tyyliinsä piilonkiertoja pallopalkalla :) Keita ja Aapo on päässeet treenailemaan rally-tokoa kennelpäivän innoittamana.
Viikko sitten Milla oli Keitan ja Aapon kanssa Dreamoorin maastoleirillä Jämillä. Perjantaina saavuttiin alkuillasta. Sanna H:n kanssa sumplittiin majoitusjärjestelyjä aavistuksen uuteen uskoon, kun huomattiin, että toisen mökin huoneet olikin luultua pienemmät. Saatiin myös alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen järjestettyä molemmille kouluttajille omat huoneet. Me päädyttiin Martinan ja Näbbenin huonekavereiksi. Tai ehkä mökkikavereiksi olisi oikeampi ilmaisu, koska meidän majotus oli erillisessä pikkumökissä. Kiitos ja anteeksi, koska Aapohan ei aina pysynyt siellä kevythäkissä, mihin se kesäkuussa treeneissä teki reiän. Kaiken säätämisen jälkeen lähdettiin käymään paikallisessa kaupassa, että saatiin koutsit ruokittua viikonlopun ajan. Illalla Milla sitten muutaman muun avustuksella (kiitos siitä!) kokkaili viikonlopuksi jauhelihasoppaa.
Lauantaina autot starttasi vähän ennen yhdeksää kohti maastoja. Me luumuiltiin Sanna J:n kyydillä metsään, koska muuten olisi ollut hirveää säätöä häkkien laittamisessa autoon ja sieltä pois. Keitan kanssa oltiin jälkiporukassa, jota oli kouluttamassa Toivasen Hanna. Maastot oli super-hyvät, kaunista mäntykangasta silmänkantamattomiin. Vilja-bortsun omistaja Jonna tallasi Keitan jäljen, joka oli n. 800m pitkä muistaakseni neljällä kepillä. Ei menny niinku strömsössä! Vissiin jotain suorituspaineita tuli sekä koiralle että ohjaajalle, kun kumpikaan ei esiintynyt tasonsa mukaan (ainakaan koira, ohjaajahan on muutenkin siellä vaan sähläämässä) :/ Kaikki kepit kuitenkin löytyi, joten jotain hyvää kumminkin.
Leiri-kuvien (c)Sanna Jääskeläinen
Iltapäivällä käytiin mökeillä syömässä ja sen jälkeen palattiin metsään. Jonna tallasi Keitalle toisen jäljen, jolle pituutta n. 350m. Pientä lipsumista tuli yhdessä kohtaa, mutta kokonaisuutena mun mielestä onnistunut suoritus ja kaikki kepit taskussa tultiin pois. Jäätiin vielä Sanna J:n kanssa juoksuttamaan Fionaa ja Aapoa, joka oli joutunut olemaan koko päivän autossa.
Illalla perinteisesti saunottiin ja vietettiin aikaa porukalla. Virtain-leireiltä tuttua leiriperinnettä eli tietovisaa ei tällä kertaa (onneksi!) ollut ohjelmassa.
Sunnuntai-aamuna lopetettiin leikki kesken, pakattiin auto ja klo 7.15 startattiin kohti Someroa ja Yacatis-kennelpäivää. Alkumatka meni mukavasti unihiekkoja silmistä kaivellessa ja arpoessa, mihin suuntaan tie mahtaa mennä, koska oli aivan jäätävä hernerokkasumu. Ajoaika välillä Jämi-Somero on todistetusti sitten 2,5h. Onneksi aamulla ei ollut liikennettä, mutta kyllä tuntui välillä, ettei matka lopu ollenkaan.
Meidän jengistä oli mukana kaikki viisi. Koiria oli paljon paikalla, mutta valitettavan vähän kelpieitä. Onneksi oli aivan mahtava pentu-kelpie tullut joukon jatkoksi, niin ei oltu ainoita kelpiekansan-edustajia isäntäväen lisäksi. Keita oli mukana pitämässä huolta siitä, että bordecolliekin näkyy tapahtumassa kuin tapahtumassa. Mia oli järjestänyt paikalle geenitutkimuksen verinäytteiden oton, joten samalla reissulla otettiin näytteet koko laumasta. Saatiin myös ensikosketus rallytokoon. Ohjaajille kyltit tuottivat vaikeuksia, mutta Aapo todisti olevansa hieno rallytoko-koira ja saikin kouluttajalta ohjeen ilmoittautua kokeeseen. Harmi oli unohtanut kasvaneensa hevosten kanssa ja aluksi piti moisia kummajaisia puffaamisen arvoisina. Hevoset olivat onneksi tottuneet kaistapäisiin koiriin, eivätkä suuremmin välittäneet Harmin kommenteista. Päivän mittaan Harmi uskaltautuikin tekemään lähempää tuttavuutta hevosten kanssa ja haastoipa tuo yhtä leikkimäänkin.
Eilen suunnattiin Porvoon näyttelyyn. Mukaan mahtuivat Harmi, Keita ja Aapo. Brixi ja Binka jäivät kotia vahtimaan. Harmin kanssa oli käyty pari viikkoa aikaisemmin match showssa harjoittelemassa. Harjoitukset eivät luvanneet hyvää. Reissussa oltiin Heidin ja Verena-Bernin kanssa. . . mitä tekee Harmi?!? Nostaa jalkaa keskellä nurmikenttää ja jättää merkit Vertsun kylkeen!!! Porvoossa sitten tarkkailtiinkin silmä kovana Harmin takajalan asentoa ja tapahtumasta selvittiin ilman vuotovahinkoja.
Molemmilla roduilla tuomarina oli Charlotte Höier Tanskasta.
Keita KÄY EH2
Nice type, but she's a bit narrow in chest and body. Very typical head and expression. Perfect temperament. Nice forechest but chest and body could be boarder. Moves nice from side but turning her hind paws out when moving.
Tuomari kommentoi, että koira on kauttaaltaan niin kapea ja kevyt, ettei tänään eriä, mutta luonne on erinomainen. Hän sanoi, että koira taitaa olla sen tyyppinen, ettei massaa tahdo millään saada, kun on koko ajan liikkeessä. Ei kehdattu sanoa, että vastahan se oli niin lihava, että hyvä kun kehtasi ulos viedä.
Harmi NUO ERI1
Very happy kelpie of nice type. Very typical head with perfect expression. Correct mouth. Good ears. Nice length of neck and strong topline. I would prefer slightly better angulations front and rear. I would prefer stronger upper???. Nice paws moves paraller accatable tail lenght. Very nice coat texture.
Tuomari halusi vielä sanoa, ettei myöntänyt SA:ta, koska olisi toivonut koiralle parempia kulmauksia.
Aapo VAL ERI2 SA PU2
Very nice size and substance. I would like a bit more masculin expression but his very extrawirth. Very nice type of head. Good earplacement. Perfect skull. Good neck and topline. Shoulder placement could be slightly better. Good long ribcage. Very nice side movement. But moves a bit close behind. Tends to turn front legs out. Shows himself well.
Harmi oli jo melko väsynyt kehään mennessä, joten ravi jo lähes onnistui. Sen verran poika kuitenkin piristyi, että liikkeet olivat vähän turhan vauhdikkaat. Esitys oli kuitenkin parempi verrattuna mätsäriin, missä koira kauhoi kaikin voimin kehää ympäri.
 |
| Kuva mätsäristä |
 |
| Binka, Brixi ja Harmi |
maanantai 17. elokuuta 2015
Pitkästä aikaa Riihimäen alaosaston kuulumisia
Koirien kanssa treenailut on jääneet kesällä luvattoman vähälle, mutta on me jotain kuitenkin tehty :)
Aapon kanssa meillä on tällä hetkellä vähän hakusessa, että mitähän lajia tavoitteellisesti treenattaisiin. Tokoa on tehty jonkin verran, mutta näin kesäaikaan jokaiselle kentälle pesiytyneet pallonpotkijat luovat siihen omat haasteensa. Uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ei olla vielä Aapon kanssa katseltu, mutta eiköhän me niitäkin jossain välissä ruveta treenaamaan.
Kesäkuun alussa käytiin Aapon kanssa täällä Riihimäellä agility-epiksissä. Ei oltu treenattu, mutta ei se menoa haitannut. Koira oli mahtavasti kuulolla ja nollaradan esteenä taisikin olla vain ohjaaja, joka ei saanut radan lopusta minkäänlaista otetta, vaikka kuinka sitä mielessään pyöritteli. Aapolla oli kuitenkin super-kivaa, mikä lienee se pääasia.
Tärkeimpänä merkkipaaluna näin kesäaikaan pidettäköön Aapon 7-vuotis synttäreitä, joita "juhlittiin" heinäkuun lopulla.
Keitan kanssa on hinkattu pitkin kesää pk-tottista. Muuten se onkin oikein kivalla mallilla, mutta estehyppy on meillä vielä aika lailla kesken; tosin on senkin suhteen ollut jo valonpilkahduksia nähtävissä. Harmittavan vähän on vain päästy sitä treenaamaan tänä kesänä.
Keitan kanssa käytiin heinä-elokuun -vaihteessa kahdesti jälkikokeessa. Ensimmäinen oli 28.7. iltakoe Lahdessa. Näihin karkeloihin Aapo pääsi mukaan turistiksi, kun muuten olisi tullut turhan pitkä päivä yksin kotosalla. Vaikka meidän tottis on treenatessa pelittänyt todella kivasti, niin auta armias, kun kokeeseen mennään! Arvoin meille onnekkaasti suoritusnumeroksi ykkösen. Tuloksena oli tottiksesta 52p... Maastoon lähdettiin kuitenkin, kun oltiin sinne asti ajettu. Jana ei ollut parasta Keitaa, mutta jäljelle päästiin; tästä pisteitä 32. Alkuun jäljesteltiin oikein kivasti ja keppejä nousi tasaisesti. Sitten kuitenkin tapahtui jotain, ja Keita alkoi pyöriä ympäriinsä. Jälki hukkui ja aikamme siellä pyörittyämme ohjaaja vihelsi pelin poikki. Keppejä oli tässä vaiheessa neljä, joten jäljeltä yhteensä 112p. Vikana suunnattiin esineruutuun. Maasto oli tasainen ja avoin, joten sen olisi pitänyt olla piece of cake, mutta kuinkas sitten kävikään... Keita kävi hengailemassa kaikkien kolmen esineen luona, mutta yhtään se ei sieltä ruudusta pois tuonut. Tästä siis pyöreä nolla. No mahdollisuudet tulokseenhan olivat menneet jo tottiksessa, mutta kyllähän se vähän harmitti, kun esineitä on treenattu varmaan eniten tänä kesänä.
Uutta koetta pukkasi jo 2.8. akselilla Inkoo-Espoo. Päivä alkoi jäljellä Västankvarn Gårdin mailla. Janalla Keita lähti hyvin ja sitten singahti iloisesti takajäljelle. Jotain muutakin häröilyä siinä esiintyi, mutta saatiin pisteitä 32. Alkuun jäljesti hyvin ja eka keppi nousikin melkein heti. Sitten pyörittiin vähän ympyrää ja Keita johdatti meidän joukkueen hirveän jyrkkään, juurakkoiseen ja heiniä kasvavaan alamäkeen (tässä kohtaa ohjaajalle meinasi käydä hassusti). Toinen keppi löytyi uskonsa menettäneen ohjaajan iloksi melkein heti mäen juurelta. Tässä vaiheessa meinasi tuskanhikeä pukata, kun kello näytti, että oltiin oltu reissussa jo noin vartti. Loppumatka Keita juoksuttikin meidän tiimiä sellaista laukkaa, että jäljentekijäkin ihmetteli, miten tultiin niin nopeasti takaisin. Tällä kertaa mukana oli kaikki kepit ja pisteitä saaliiksi 162. Vähän odottelua ja vuorossa esineruutu, josta ei taaskaan noussut yhtään esinettä! No pisteitä oli kuitenkin maaston osalta kasassa tarpeeksi, joten ei muuta kuin kohti tottiskenttää, joka sijaitsi 51km päässä Espoossa... Varsinaisia liikevirheitä meille ei tullut kuin hypyssä (kiersi molempiin suuntiin) ja tasamaanoudossa Keita räkäisi kapulan ohjaajan jaloille. Pisteitä kuitenkin kasaan vain 67, joten tuloksen metsästys jatkunee ensi keväänä.
Elokuun tokana viikonloppuna järjestettiin palveluskoirien SM-kisat Vantaalla. Edeltävällä viikolla oivallettiin, että kisakeskushan on ihan kävelymatkan päässä, joten perjantaina kamat kasaan ja viikonlopuksi muun lauman luo Vantaalle. Perjantaina käytiin katsomassa IPO:n nollakoiran suoritus ja avajaiset. Lauantai-aamuna oltiin jo kahdeksalta paikalla katsomassa hakukoirien tottiksia. Koko viikonloppu meni mukavasti huipputaitavia palveluskoiria katsellessa. Onneksi tajuttiin ajoissa kisakeskuksen sijainti, että päästiin paikalle. Pakolliset shoppailut piti tietenkin suorittaa, mutta tällä kertaa ei tullut tyhjennettyä ihan joka kojua :)
Viime perjantaina Aapo ja Keita pääsivät molemmat hierojalle Koirien Hyvinvointikeskukseen Järvenpäähän. Aapolla oli jumeja ihan odotetusti lavoissa ja etureisissä, joten herra pääseekin tässä lähitulevaisuudessa hierojalle uudemman kerran. Keitsyllä oli muutama pienempi jumi, jotka saatiin niin hyvin auki, että neidin seuraava tapaaminen hierojalle sovittiin vasta talveksi.
Aapon kanssa meillä on tällä hetkellä vähän hakusessa, että mitähän lajia tavoitteellisesti treenattaisiin. Tokoa on tehty jonkin verran, mutta näin kesäaikaan jokaiselle kentälle pesiytyneet pallonpotkijat luovat siihen omat haasteensa. Uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä ei olla vielä Aapon kanssa katseltu, mutta eiköhän me niitäkin jossain välissä ruveta treenaamaan.
Kesäkuun alussa käytiin Aapon kanssa täällä Riihimäellä agility-epiksissä. Ei oltu treenattu, mutta ei se menoa haitannut. Koira oli mahtavasti kuulolla ja nollaradan esteenä taisikin olla vain ohjaaja, joka ei saanut radan lopusta minkäänlaista otetta, vaikka kuinka sitä mielessään pyöritteli. Aapolla oli kuitenkin super-kivaa, mikä lienee se pääasia.
Tärkeimpänä merkkipaaluna näin kesäaikaan pidettäköön Aapon 7-vuotis synttäreitä, joita "juhlittiin" heinäkuun lopulla.
 |
| Synttärisankari |
Keitan kanssa on hinkattu pitkin kesää pk-tottista. Muuten se onkin oikein kivalla mallilla, mutta estehyppy on meillä vielä aika lailla kesken; tosin on senkin suhteen ollut jo valonpilkahduksia nähtävissä. Harmittavan vähän on vain päästy sitä treenaamaan tänä kesänä.
Keitan kanssa käytiin heinä-elokuun -vaihteessa kahdesti jälkikokeessa. Ensimmäinen oli 28.7. iltakoe Lahdessa. Näihin karkeloihin Aapo pääsi mukaan turistiksi, kun muuten olisi tullut turhan pitkä päivä yksin kotosalla. Vaikka meidän tottis on treenatessa pelittänyt todella kivasti, niin auta armias, kun kokeeseen mennään! Arvoin meille onnekkaasti suoritusnumeroksi ykkösen. Tuloksena oli tottiksesta 52p... Maastoon lähdettiin kuitenkin, kun oltiin sinne asti ajettu. Jana ei ollut parasta Keitaa, mutta jäljelle päästiin; tästä pisteitä 32. Alkuun jäljesteltiin oikein kivasti ja keppejä nousi tasaisesti. Sitten kuitenkin tapahtui jotain, ja Keita alkoi pyöriä ympäriinsä. Jälki hukkui ja aikamme siellä pyörittyämme ohjaaja vihelsi pelin poikki. Keppejä oli tässä vaiheessa neljä, joten jäljeltä yhteensä 112p. Vikana suunnattiin esineruutuun. Maasto oli tasainen ja avoin, joten sen olisi pitänyt olla piece of cake, mutta kuinkas sitten kävikään... Keita kävi hengailemassa kaikkien kolmen esineen luona, mutta yhtään se ei sieltä ruudusta pois tuonut. Tästä siis pyöreä nolla. No mahdollisuudet tulokseenhan olivat menneet jo tottiksessa, mutta kyllähän se vähän harmitti, kun esineitä on treenattu varmaan eniten tänä kesänä.
Uutta koetta pukkasi jo 2.8. akselilla Inkoo-Espoo. Päivä alkoi jäljellä Västankvarn Gårdin mailla. Janalla Keita lähti hyvin ja sitten singahti iloisesti takajäljelle. Jotain muutakin häröilyä siinä esiintyi, mutta saatiin pisteitä 32. Alkuun jäljesti hyvin ja eka keppi nousikin melkein heti. Sitten pyörittiin vähän ympyrää ja Keita johdatti meidän joukkueen hirveän jyrkkään, juurakkoiseen ja heiniä kasvavaan alamäkeen (tässä kohtaa ohjaajalle meinasi käydä hassusti). Toinen keppi löytyi uskonsa menettäneen ohjaajan iloksi melkein heti mäen juurelta. Tässä vaiheessa meinasi tuskanhikeä pukata, kun kello näytti, että oltiin oltu reissussa jo noin vartti. Loppumatka Keita juoksuttikin meidän tiimiä sellaista laukkaa, että jäljentekijäkin ihmetteli, miten tultiin niin nopeasti takaisin. Tällä kertaa mukana oli kaikki kepit ja pisteitä saaliiksi 162. Vähän odottelua ja vuorossa esineruutu, josta ei taaskaan noussut yhtään esinettä! No pisteitä oli kuitenkin maaston osalta kasassa tarpeeksi, joten ei muuta kuin kohti tottiskenttää, joka sijaitsi 51km päässä Espoossa... Varsinaisia liikevirheitä meille ei tullut kuin hypyssä (kiersi molempiin suuntiin) ja tasamaanoudossa Keita räkäisi kapulan ohjaajan jaloille. Pisteitä kuitenkin kasaan vain 67, joten tuloksen metsästys jatkunee ensi keväänä.
 |
| "Aapontie" |
Elokuun tokana viikonloppuna järjestettiin palveluskoirien SM-kisat Vantaalla. Edeltävällä viikolla oivallettiin, että kisakeskushan on ihan kävelymatkan päässä, joten perjantaina kamat kasaan ja viikonlopuksi muun lauman luo Vantaalle. Perjantaina käytiin katsomassa IPO:n nollakoiran suoritus ja avajaiset. Lauantai-aamuna oltiin jo kahdeksalta paikalla katsomassa hakukoirien tottiksia. Koko viikonloppu meni mukavasti huipputaitavia palveluskoiria katsellessa. Onneksi tajuttiin ajoissa kisakeskuksen sijainti, että päästiin paikalle. Pakolliset shoppailut piti tietenkin suorittaa, mutta tällä kertaa ei tullut tyhjennettyä ihan joka kojua :)
 |
| PK SM 2015, avajaiset |
Viime perjantaina Aapo ja Keita pääsivät molemmat hierojalle Koirien Hyvinvointikeskukseen Järvenpäähän. Aapolla oli jumeja ihan odotetusti lavoissa ja etureisissä, joten herra pääseekin tässä lähitulevaisuudessa hierojalle uudemman kerran. Keitsyllä oli muutama pienempi jumi, jotka saatiin niin hyvin auki, että neidin seuraava tapaaminen hierojalle sovittiin vasta talveksi.
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
Kaksi pistoa - kaksi ukkoa
Eilen otettiin Brixin kanssa uusintakierros Raaseporissa. Päivä alkoi lupaavasti takaraivon tykytyksellä, mitä sitten jo edellisenä iltana ja vielä ennen lähtöä lääkittiin. Navigaattori päätti, että kun Raaseporiin asti lähdetään, niin samalla katsellaan vähän paikallisia maisemia. Ajatti siis erinäisen määrän kilometrejä ennen koepaikalle menoa. Matkaan oli varattu riittävästi aikaa, mutta sekään ei meinannut riittää. Koetoimitsija soitteli jo perään, kun oltiin jo melkein perillä. Äkkiä koiran tarkastus ja *prkle* spkl:n liivit olikin sitten kotona siististi komerossa. Onneksi järjestäjillä oli muutamia myynnissä olevia liivejä ja taskurahaakin sattui poikkeuksellisesti olemaan rahapussissa, joten liivi saatiin ostettua paikan päällä. Vaati kuitenkin hieman tuunausta, että sen sai istuvaksi pienelle koiralle (tuli aika karmea viritys, jonka tuomari kuitenkin onneksi hyväksyi). Kutsussa oli mainittu, että koe alkaa tottiksella. Takaraivon tykytyksen takia pelisuunnitelma oli tehdä tottis ja lähteä kotiin, mutta järjestelyt olivatkin sitten muuttuneet ja ensimmäisenä olikin henkilöetsintä.
Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten metsään mentiin taas viimeisenä. Rata oli merkitty oman hakuryhmän tyylisesti (siis eturajat tuolla ja tuolla puitten välissä, keskilinja menee tossa polkua pitkin jne...). Maasto oli muutenkin kuin omista treeneistä, joten oli heti kotoinen tunnelma ;) Brixi merkkasi vasemman puolen radan alkuun mentäessä, joten sinne ensimmäinen lähetys. Ja sitten odoteltiin hetki. . . ja toinen, kunnes haukku alkoi kuulua jostakin metsän uumenista. Sinne sitten juostiin ja juostiin - missä prkeleessä se koira oikein on?!? Löytyihän se sieltä 100m piikistä hienosti maaten haukkumasta. Pieni ruskea käyttäytyikin ihan kohtalaisen korrektisti. Maalimies totesi, että täältä tulikin ystävällinen koira. Siitä sitten palaten takaisin lähtöön ja lähetys toiselle puolelle. Koira lähti etenemään hienosti, joten ohjaaja pisti töppöstä toisen eteen ja sitten alkoikin jo haukku. Metsässä mentiin sitten haukkumisen tahtiin - katkoja tuli, joten pysähdyttiin välillä lepäämään. Perille kuitenkin päästiin ja koira oli taas hienosti piilon vieressä ilmaisemassa. Ohjaaja totesi etsinnän jälkeen, että "luulin, että siellä on umppari, kun koira on vähän epävarma niiden kanssa". Mihin sitten tuomari sanoi, että tuo on meidän demostroima umppari (*nolo*). Piilo oli itseasiassa aika hieno! Kolmelta sivulta umpinainen koppi. Neljäs sivu oli peitelty havunoksilla. Tämmöinen täytyy saada omiinkin treeneihin :D
Arvostelussa tuomari totesi lyhytsanaisesti: 153p.
Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Brixi haki koko alueen läpi, mutta kun ei sieltä löytynyt mamman tavaroita, niin mitä niitä suotta kotiin kantamaan. 0p. Niitä vieraita esineitä siis pitää nyt alkaa oikeasti treenaamaan!!!
Tottis alkoi puolen päivän tienoilla ja ilma oli painostavan hiostava. Kentälle lähtiessä Brixi yritti kaivautua auton alle pari kertaa (tekee sen siis aina, kun sen mielestä on liian kuuma), Tottiskenttä oli kuivaa savimaata, missä kasvoi joitakin rikkaruohoja siellä täällä. Takaosassa oli sitten pidempää heinikkoa. Brixi suoritti taas avoimen koiran parina, joten ensin paikalla oloon. PAM-PAM ja tuomari sanoo ohjaajalle, että saat seuraa sinne seisomiseen. Paikallaolo oli ihan hiekkatien vieressä ja tien toisella puolella olivatkin sitten autot parkissa. Brixi tuli ensin ohjaajan viereen ja oli sitten sitä mieltä, että tässä kun on autot niin sopivasti, niin eiköhän mennä takaisin autolle. Siitä sitten vähän neuvoteltiin. Suorittamisosuuteen mentäessä Brixi oli selvästi haluton, mutta lähdettiin kuitenkin tekemään. Seuraaminen ihan kamalaa, joutui käskyttämään tosi tiukkaan, ettei koira tee omia ratkaisujaan siitä, missä tottis tehdään. Liikkeestä istuminen erinomainen. Liikkeestä maahanmeno oli vähän hidas, samoin luoksetulo. Tasamaan nouto OK. Estehyppyä koira vilkaisi sen näköisenä, että "hmph! luuletko tosiaan, että aion hypätä." Ja nouti sitten kapulan esteen kiertäen. A-este oli ihan metsän reunassa (max. 2m) ja Brixi kääntyi esteen edessä kohti metsän laitaa "tuolla sitä on viileämpi makoilla". Tiukalla käskyllä takaisin kentälle, mutta liike oli sitten siinä. Eteenlähetyksessä kääntyi taas 5m päässä ohjaajaa kohti, mutta jatkoi sitten matkaa kentän päätyyn asti. Hidas maahan meno. Ohjaajan ollessa puolivälissä matkalla kohti koiraa rontti nousee ylös ja lähtee menemään syvemmälle heinikkoon. Käskyllä putosi uudelleen maahan ja saatiin tottelevaisuusosuus ohi. 48p. Kokeessa käytetty ase oli melkoisen kovaääninen - maastokin oli sellainen, mikä vahvisti ääntä. Brixi otti ampumisesta vähän itseensä, mutta vaikka tulosta ei tullutkaan, niin oli oikea ratkaisu tehdä tottis loppuun asti. . . . kun pirulle antaa pikkusormen niin . . . Nyt sitten treenaamaan ampumista paikallaoloon.
Koe oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty ja paikalla oli leppoisa tunnelma. Maastotkin olivat niin lähellä, ettei autoa tarvinnut siirtää mihinkään koko päivänä.
Binka ja Harmi olivat mukana turisteina, koska koe oli yhden tuomarin koe ja piti varautua siihen, että siellä ollaan sitten iltaan asti. Kokeen jälkeen käytiin vielä koko lauman kanssa metsälenkillä. Kotiin lähtiessä alkoikin sitten jyrähdellä ja taivas repesi. Ajo kotiin sujuikin ilman ylimääräisiä nähtävyyksiä vesisateessa.
Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten metsään mentiin taas viimeisenä. Rata oli merkitty oman hakuryhmän tyylisesti (siis eturajat tuolla ja tuolla puitten välissä, keskilinja menee tossa polkua pitkin jne...). Maasto oli muutenkin kuin omista treeneistä, joten oli heti kotoinen tunnelma ;) Brixi merkkasi vasemman puolen radan alkuun mentäessä, joten sinne ensimmäinen lähetys. Ja sitten odoteltiin hetki. . . ja toinen, kunnes haukku alkoi kuulua jostakin metsän uumenista. Sinne sitten juostiin ja juostiin - missä prkeleessä se koira oikein on?!? Löytyihän se sieltä 100m piikistä hienosti maaten haukkumasta. Pieni ruskea käyttäytyikin ihan kohtalaisen korrektisti. Maalimies totesi, että täältä tulikin ystävällinen koira. Siitä sitten palaten takaisin lähtöön ja lähetys toiselle puolelle. Koira lähti etenemään hienosti, joten ohjaaja pisti töppöstä toisen eteen ja sitten alkoikin jo haukku. Metsässä mentiin sitten haukkumisen tahtiin - katkoja tuli, joten pysähdyttiin välillä lepäämään. Perille kuitenkin päästiin ja koira oli taas hienosti piilon vieressä ilmaisemassa. Ohjaaja totesi etsinnän jälkeen, että "luulin, että siellä on umppari, kun koira on vähän epävarma niiden kanssa". Mihin sitten tuomari sanoi, että tuo on meidän demostroima umppari (*nolo*). Piilo oli itseasiassa aika hieno! Kolmelta sivulta umpinainen koppi. Neljäs sivu oli peitelty havunoksilla. Tämmöinen täytyy saada omiinkin treeneihin :D
Arvostelussa tuomari totesi lyhytsanaisesti: 153p.
Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Brixi haki koko alueen läpi, mutta kun ei sieltä löytynyt mamman tavaroita, niin mitä niitä suotta kotiin kantamaan. 0p. Niitä vieraita esineitä siis pitää nyt alkaa oikeasti treenaamaan!!!
Tottis alkoi puolen päivän tienoilla ja ilma oli painostavan hiostava. Kentälle lähtiessä Brixi yritti kaivautua auton alle pari kertaa (tekee sen siis aina, kun sen mielestä on liian kuuma), Tottiskenttä oli kuivaa savimaata, missä kasvoi joitakin rikkaruohoja siellä täällä. Takaosassa oli sitten pidempää heinikkoa. Brixi suoritti taas avoimen koiran parina, joten ensin paikalla oloon. PAM-PAM ja tuomari sanoo ohjaajalle, että saat seuraa sinne seisomiseen. Paikallaolo oli ihan hiekkatien vieressä ja tien toisella puolella olivatkin sitten autot parkissa. Brixi tuli ensin ohjaajan viereen ja oli sitten sitä mieltä, että tässä kun on autot niin sopivasti, niin eiköhän mennä takaisin autolle. Siitä sitten vähän neuvoteltiin. Suorittamisosuuteen mentäessä Brixi oli selvästi haluton, mutta lähdettiin kuitenkin tekemään. Seuraaminen ihan kamalaa, joutui käskyttämään tosi tiukkaan, ettei koira tee omia ratkaisujaan siitä, missä tottis tehdään. Liikkeestä istuminen erinomainen. Liikkeestä maahanmeno oli vähän hidas, samoin luoksetulo. Tasamaan nouto OK. Estehyppyä koira vilkaisi sen näköisenä, että "hmph! luuletko tosiaan, että aion hypätä." Ja nouti sitten kapulan esteen kiertäen. A-este oli ihan metsän reunassa (max. 2m) ja Brixi kääntyi esteen edessä kohti metsän laitaa "tuolla sitä on viileämpi makoilla". Tiukalla käskyllä takaisin kentälle, mutta liike oli sitten siinä. Eteenlähetyksessä kääntyi taas 5m päässä ohjaajaa kohti, mutta jatkoi sitten matkaa kentän päätyyn asti. Hidas maahan meno. Ohjaajan ollessa puolivälissä matkalla kohti koiraa rontti nousee ylös ja lähtee menemään syvemmälle heinikkoon. Käskyllä putosi uudelleen maahan ja saatiin tottelevaisuusosuus ohi. 48p. Kokeessa käytetty ase oli melkoisen kovaääninen - maastokin oli sellainen, mikä vahvisti ääntä. Brixi otti ampumisesta vähän itseensä, mutta vaikka tulosta ei tullutkaan, niin oli oikea ratkaisu tehdä tottis loppuun asti. . . . kun pirulle antaa pikkusormen niin . . . Nyt sitten treenaamaan ampumista paikallaoloon.
Koe oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty ja paikalla oli leppoisa tunnelma. Maastotkin olivat niin lähellä, ettei autoa tarvinnut siirtää mihinkään koko päivänä.
Binka ja Harmi olivat mukana turisteina, koska koe oli yhden tuomarin koe ja piti varautua siihen, että siellä ollaan sitten iltaan asti. Kokeen jälkeen käytiin vielä koko lauman kanssa metsälenkillä. Kotiin lähtiessä alkoikin sitten jyrähdellä ja taivas repesi. Ajo kotiin sujuikin ilman ylimääräisiä nähtävyyksiä vesisateessa.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Brixin halipula
Doping-karenssi on ohi ja tapauksen kunniaksi käytiin viikonloppuna Brixin kanssa hakukokeessa. Sairasloman jälkeen Brixistä on tullut todella hellyydenkipeä, ihmiset - tutut ja vieraat - on maailman ihanimpia, eikä pieni koira meinaa pysyä nahoissaan ihmisten lähellä. Aina voi kritisoida sitä, kannattaako halipulaa potevan koiran kanssa lähteä kokeisiin näinkin pian sairasloman jälkeen, mutta jos ei kisaa veren maku suussa, niin miksi ei?!? Koe sitten meni enemmäkin maksettujen treenien puolelle, mutta suorittamassa oli iloinen, eikä yhtään paineistunut koira.
Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten tottis tehtiin avoimen luokan koiran parina. Päivän ensimmäisen suorittavan parin jälkeen tuli ylimääräistä taukoa, koska valitettavasti kentällä oli aggressiivisuusilmoituksen aiheuttava tapaus, mikä vei tuomarin vähäksi aikaa paperitöihin. Onneksi uhrille ei käynyt pahemmin ja pystyivat jatkamaan omaa suoritustaan. Näitä tapauksia on aina ikävä kohdata ja suorittavan parin kanssa rauhoittelimmekin sitten toisiamme ennen omaa suoritusta.
Brixi meni ensimmäiseksi paikalla oloon. Tätä ei juurikaan ole päästy treenaamaan, joten ohjaaja odotti koko ajan tuomarin käskyä kytkeä koira. Sitä käskyä ei tullut ja tuomari totesi arvioinnissaan, ettei ollut kirjannut paikalla olosta mitään omiin papereihinsa, joten siellä ei ollut tapahtunut mitään kirjaamisen arvoista. Arvosana erinomainen. Suorittamisosuudessa sitten tapahtuikin jo kaikenlaista. Kautta linja arvosanat jäivät tyydyttäväksi tai puutteelliseksi. Ensimmäisestä laukauksesta Brixi hyppäsi metrin sivulle, käskyllä palasi seuraamaan, eikä toiseen laukaukseen reagoinut mitenkään. Seuraamisessa vilkuili ympärilleen ja varsinkin nopeuden vaihteuissa alkoi keulia pahasti. Ohjaaja jo vähän huolestui siitä, että koira pyrkii pois kentältä, mutta syynä olivatkiin ne IIIHAANAT ihmiset kentän laidalla. Ihmisryhmässä yksi henkilö piti tutkia todella tarkkaan. Liikkeestä istumisessa koira meni maahan. Liikkeestä maahanmenon ennakoi - mitä sitä ohjaajan käskyjä odottamaan, kun pieni koira tietää mitä pitää tehdä. Maahanmeno oli nopea sekä käskyn kanssa että ilman. Sitten oli ohjaajan vuoro töpeksiä ja unohtaa kokonaan se, että PK-tottiksessa tehdään luoksetulo, eikä - siis ehdottomasti ei - palata koiran luokse. Ilmeestä päätellen tuomari alkoi jo saada harmaita hiuksia ohjaajan suhteen. Lohdutukseksi voidaan todeta, että ikääntyessä harmaantuneet miehet näyttävät ihan komeilta. Tasamaan nouto meni ihan hyvin siihen asti, että koira räkäisi kapulan ohjaajan varpaille. . . Tätä Brixi ei ole aikaisemmin harrastanut, on ollut enemmänkin Binkan heiniä. Hyppyeste oli pressu, mitä Brixin kanssa ei ole koskaan treenattu, joten odotettavissa oli, ettei koira sitä hyppää. Esteen kiertäen toi kapulan. Estenoudossa koira lähti reippaasti käskystä kiipeämään esteen yli . . . ja jäi sille tielleen. Hetken kuluttua esteen takaa näkyi pienen koiran pieni pää. Esteen alla oli myös joitakin hajuja, mitkä oli ehdottoman tärkeää selvittää samantien. Eteenlähetyksessä koira istui perusasennossa, käänsi yhtäkkiä niskansa nurin ja kiireellä painatti mennä istumassa olevan henkilöryhmän luokse halipulassaan. Ohjaajalle iski jo paniikki - onneksi tuomari pysäytti panikoivan ohjaajan ja koira saatiin käskyllä takaisin suorittamaan. Eteenlähetyksessä koira lähti eteenpäin n. 5m, minkä jälkeen kääntyi ympäri naama näkkärillä: "Mitä piti tehdä? Ei me ole vielä viety lelua? Tuonneko päin? Vai tuonne?" Tuomari totesi arvioinnissaan, että näkee, että koira on koulutettu, mutta ei suorittanut tänään osaamisensa mukaisesti. Se, mikä ohjaajan mieltä lämmitti oli, että tuomari totesi koiralla ja ohjaajalla olevan hyvän suhteen esityksestä huolimatta.
Koska paikalle oli tultu, niin maastoon mentiin vaikka tieto siitä, ettei tällä reissulla saada koulutustunnusta oli jo varma. Henkilöetsinnässä koira lähdössä merkkasi selvästi vasemman puolen, joten sinne ensimmäinen lähetys. Koira eteni 5 metriä ja pysähtyi. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähetys, mikä jo onnistui paremmin. Ohjaaja vilkuili kelloa, koska koira viipyi ja viipyi (kävi jo mielessä, että liekö lähtenyt takaisin autolle). Kutsu - mitään ei tapahdu. Uusi kutsu - mitään ei tapahdu, kunnes metsästä alkaa kuulua Brixin haukku. Ensimmäinen maalimies umpipiilossa ehkä 20-30m etulinjasta. Neljän haukun jälkeen ilmaisu keskeytyi, mutta koira aloitti uudelleen ja ohjaaja pääsi perille asti. Umpipiilo oli "muovikanisteri", mitä Brixillä ei ole koskaan ollut treeneissä. Pieni koira oli niin iloinen haastavan piilon selvittämisestä, että ohjaajan kiellosta huolimatta maalimiehen avattua umpipiilon oven Brixi syöksyi maalimiehen syliin häntä heiluen. Päästiin sieltä kuitenkin keskilinjalle takaisin ja lähetys oikeaan etukulmaan. Brixi teki hienon tyhjän. Ohjaaja eteni tässä vaiheessa jo aika reippaasti keskilinjaa eteenpäin. Lähetys vasemmalle, koira eteni parikymmentä metriä ja selvästi merkkasi, ettei siellä hajua ole, joten kutsu takaisin keskilinjalle. Lähetys oikealle, pieni koira eteni 5 metriä, kääntyi ympäri ja heittäytyi mustikkamättäälle makaamaan takajalat taaksepäin potkaisten. WTF!!! Hellelukemat alkoivat kyllä olla kohtalaiset, Brixihän ei siedä kuumuutta. Koira takaisin keskilinjalle, juotto ja uusi lähetys. Nyt koira jo eteni reippaasti ja sieltä se toinen maalimies löytyi kuusen juurelta makaamasta. Maalimies ei asiaa kommentoinut eikä tuomari kysynyt, mutta koiraa katsoessa heräsi vahva epäily siitä, että maalimies on saanut tuhat suudelmaa ennen ilmaisua. Tuomari rokotti työskentelypisteitä aika reippaasti. Huomautti koiran ilmaisevan kimeällä haukulla, mutta totesi siihen, että kun haukun sävyä ei ole määritelty, niin hän ei voi siitä rokottaa. Koira säilytti saman kimeän ilmaisun kautta linjan.
Päivän päätteeksi oli vielä esineruutu. Olisi ehkä pitänyt hetsata koiraa ennen ruutua, mutta se jäi nyt tekemättä. Lyhyesti: koira ei edennyt 10 metriä syvemmälle ruutuun missään vaiheessa. Pyrki koko ajan kohti oikeaa etukulmaa (muutkin koirat olivat tehneet samaa). Kolmen lähetyksen jälkeen ohjaaja keskeytti suorituksen, minkä tuomari hyväksyi.
Pieni koira oli omasta mielestään ollut maaliman paras ja - yllättävää kyllä - ohjaajakin oli hyvällä mielellä kokeen päätyttyä. Tulos jäi ala-arvoiseksi t34 m145, mutta kevään tapahtumien jälkeen se ei edes harmita.
Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten tottis tehtiin avoimen luokan koiran parina. Päivän ensimmäisen suorittavan parin jälkeen tuli ylimääräistä taukoa, koska valitettavasti kentällä oli aggressiivisuusilmoituksen aiheuttava tapaus, mikä vei tuomarin vähäksi aikaa paperitöihin. Onneksi uhrille ei käynyt pahemmin ja pystyivat jatkamaan omaa suoritustaan. Näitä tapauksia on aina ikävä kohdata ja suorittavan parin kanssa rauhoittelimmekin sitten toisiamme ennen omaa suoritusta.
Brixi meni ensimmäiseksi paikalla oloon. Tätä ei juurikaan ole päästy treenaamaan, joten ohjaaja odotti koko ajan tuomarin käskyä kytkeä koira. Sitä käskyä ei tullut ja tuomari totesi arvioinnissaan, ettei ollut kirjannut paikalla olosta mitään omiin papereihinsa, joten siellä ei ollut tapahtunut mitään kirjaamisen arvoista. Arvosana erinomainen. Suorittamisosuudessa sitten tapahtuikin jo kaikenlaista. Kautta linja arvosanat jäivät tyydyttäväksi tai puutteelliseksi. Ensimmäisestä laukauksesta Brixi hyppäsi metrin sivulle, käskyllä palasi seuraamaan, eikä toiseen laukaukseen reagoinut mitenkään. Seuraamisessa vilkuili ympärilleen ja varsinkin nopeuden vaihteuissa alkoi keulia pahasti. Ohjaaja jo vähän huolestui siitä, että koira pyrkii pois kentältä, mutta syynä olivatkiin ne IIIHAANAT ihmiset kentän laidalla. Ihmisryhmässä yksi henkilö piti tutkia todella tarkkaan. Liikkeestä istumisessa koira meni maahan. Liikkeestä maahanmenon ennakoi - mitä sitä ohjaajan käskyjä odottamaan, kun pieni koira tietää mitä pitää tehdä. Maahanmeno oli nopea sekä käskyn kanssa että ilman. Sitten oli ohjaajan vuoro töpeksiä ja unohtaa kokonaan se, että PK-tottiksessa tehdään luoksetulo, eikä - siis ehdottomasti ei - palata koiran luokse. Ilmeestä päätellen tuomari alkoi jo saada harmaita hiuksia ohjaajan suhteen. Lohdutukseksi voidaan todeta, että ikääntyessä harmaantuneet miehet näyttävät ihan komeilta. Tasamaan nouto meni ihan hyvin siihen asti, että koira räkäisi kapulan ohjaajan varpaille. . . Tätä Brixi ei ole aikaisemmin harrastanut, on ollut enemmänkin Binkan heiniä. Hyppyeste oli pressu, mitä Brixin kanssa ei ole koskaan treenattu, joten odotettavissa oli, ettei koira sitä hyppää. Esteen kiertäen toi kapulan. Estenoudossa koira lähti reippaasti käskystä kiipeämään esteen yli . . . ja jäi sille tielleen. Hetken kuluttua esteen takaa näkyi pienen koiran pieni pää. Esteen alla oli myös joitakin hajuja, mitkä oli ehdottoman tärkeää selvittää samantien. Eteenlähetyksessä koira istui perusasennossa, käänsi yhtäkkiä niskansa nurin ja kiireellä painatti mennä istumassa olevan henkilöryhmän luokse halipulassaan. Ohjaajalle iski jo paniikki - onneksi tuomari pysäytti panikoivan ohjaajan ja koira saatiin käskyllä takaisin suorittamaan. Eteenlähetyksessä koira lähti eteenpäin n. 5m, minkä jälkeen kääntyi ympäri naama näkkärillä: "Mitä piti tehdä? Ei me ole vielä viety lelua? Tuonneko päin? Vai tuonne?" Tuomari totesi arvioinnissaan, että näkee, että koira on koulutettu, mutta ei suorittanut tänään osaamisensa mukaisesti. Se, mikä ohjaajan mieltä lämmitti oli, että tuomari totesi koiralla ja ohjaajalla olevan hyvän suhteen esityksestä huolimatta.
Koska paikalle oli tultu, niin maastoon mentiin vaikka tieto siitä, ettei tällä reissulla saada koulutustunnusta oli jo varma. Henkilöetsinnässä koira lähdössä merkkasi selvästi vasemman puolen, joten sinne ensimmäinen lähetys. Koira eteni 5 metriä ja pysähtyi. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähetys, mikä jo onnistui paremmin. Ohjaaja vilkuili kelloa, koska koira viipyi ja viipyi (kävi jo mielessä, että liekö lähtenyt takaisin autolle). Kutsu - mitään ei tapahdu. Uusi kutsu - mitään ei tapahdu, kunnes metsästä alkaa kuulua Brixin haukku. Ensimmäinen maalimies umpipiilossa ehkä 20-30m etulinjasta. Neljän haukun jälkeen ilmaisu keskeytyi, mutta koira aloitti uudelleen ja ohjaaja pääsi perille asti. Umpipiilo oli "muovikanisteri", mitä Brixillä ei ole koskaan ollut treeneissä. Pieni koira oli niin iloinen haastavan piilon selvittämisestä, että ohjaajan kiellosta huolimatta maalimiehen avattua umpipiilon oven Brixi syöksyi maalimiehen syliin häntä heiluen. Päästiin sieltä kuitenkin keskilinjalle takaisin ja lähetys oikeaan etukulmaan. Brixi teki hienon tyhjän. Ohjaaja eteni tässä vaiheessa jo aika reippaasti keskilinjaa eteenpäin. Lähetys vasemmalle, koira eteni parikymmentä metriä ja selvästi merkkasi, ettei siellä hajua ole, joten kutsu takaisin keskilinjalle. Lähetys oikealle, pieni koira eteni 5 metriä, kääntyi ympäri ja heittäytyi mustikkamättäälle makaamaan takajalat taaksepäin potkaisten. WTF!!! Hellelukemat alkoivat kyllä olla kohtalaiset, Brixihän ei siedä kuumuutta. Koira takaisin keskilinjalle, juotto ja uusi lähetys. Nyt koira jo eteni reippaasti ja sieltä se toinen maalimies löytyi kuusen juurelta makaamasta. Maalimies ei asiaa kommentoinut eikä tuomari kysynyt, mutta koiraa katsoessa heräsi vahva epäily siitä, että maalimies on saanut tuhat suudelmaa ennen ilmaisua. Tuomari rokotti työskentelypisteitä aika reippaasti. Huomautti koiran ilmaisevan kimeällä haukulla, mutta totesi siihen, että kun haukun sävyä ei ole määritelty, niin hän ei voi siitä rokottaa. Koira säilytti saman kimeän ilmaisun kautta linjan.
Päivän päätteeksi oli vielä esineruutu. Olisi ehkä pitänyt hetsata koiraa ennen ruutua, mutta se jäi nyt tekemättä. Lyhyesti: koira ei edennyt 10 metriä syvemmälle ruutuun missään vaiheessa. Pyrki koko ajan kohti oikeaa etukulmaa (muutkin koirat olivat tehneet samaa). Kolmen lähetyksen jälkeen ohjaaja keskeytti suorituksen, minkä tuomari hyväksyi.
Pieni koira oli omasta mielestään ollut maaliman paras ja - yllättävää kyllä - ohjaajakin oli hyvällä mielellä kokeen päätyttyä. Tulos jäi ala-arvoiseksi t34 m145, mutta kevään tapahtumien jälkeen se ei edes harmita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)