Kelpiet ja bortsu

Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Kesälomailun merkeissä

Merja on nyt viettänyt pari aktiivista lomaviikkoa. Kaikenlainen siivoan-järjestän-tyyppinen toiminta on loistanut poissaolollaan ja kesästä on nautittu koirien kanssa treenaillessa.

Heti loman aluksi käytiin vielä kerran katsomassa pentusia Somerolla. Kovasti olivat kaikki kasvaneet ja vauhtia oli tullut vieläkin lisää. Tätä kirjoitellessa lähes kaikki ovat jo muuttaneet uusiin koteihin - onnea kaikille uusille pennun omistajille!

Jälkivaljaat on kaivettu naftaliinista, kesän ensimmäiset jäljet on tehty. Taitaa olla edellisistä jälkitreeneistä yli vuosi aikaa. Viime kesänä ei tehty jälkeä muutamaa kertaa enempää. Harmille vielä laitettiin nameja jäljelle muistuttamaan siitä, mitä on tultu tekemään. Hyvin nenä toimii, mutta tuota vauhtia pitää saada vähemmäksi. Kahden treenikerran jälkeen ohjaaja seisoi jälkipellolla rikkinäinen jälkiliina kädessään ja koira painatti mennä jälkeä eteenpäin. Nyt se on sitten nähty, että kyllä sen jälkiliinankin saa rikottua, kun tarpeeksi vetää. Harkinnassa on metalliketju jälkiliinaksi - joskohan se kestäisi?!? Hakutreenejä on jatkettu aikaisempaan tapaan. Nyt yritetään myös saada hallintaa metsässä kuntoon. Tottistreenejä on jatkettu kevään BH-kurssilta saatujen ohjeiden mukaan. Lisäksi on panostettu estenoutoihin. Maalaispoikaa pitää vielä viedä kaupunkiin treenamaan ennen mahdollista ilmoittautumista BH-kokeeseen. Me on aivan liian vähän liikuttu kahdestaan (suom.huom. ei juuri lainkaan) ja siihen pitäisi nyt panostaa. Kokeessa ei kuitenkaan tytöt ole tukemassa koiran egoa.

Brixi on loman kunniaksi kasvattanut itselleen keskisormen, joka sojottaa pystyssä joka treenissä ainakin kerran tai kaksi. Jälkitreenit on toistaiseksi sujuneet parhaiten. Pitkän tauon jälkeen keppiprosentti on nyt 75%. Kulmia täytyy taas hioa parempaan kuntoon, nyt menee vähän pyörähtelyksi ennen kuin varmistaa, mihin ollaan menossa. Estenoutoja on tehty. Koira osaa ja pystyy, mutta tekee jos sattuu siltä tuntumaan. Eilen treenattiin A-este noutoa. Kapulan heitossa koira pysyy hyvin paikoillaan. Ensimmäinen "Kiipeä"-käsky. Koira katsoo vieressä: "Ai, minulleko puhut". Toinen käsky ja koira ylittää esteen. Ensimmäinen "Tuo"-käsky koiran kadotessa esteen taakse johti pitkään odotteluun. Toinen käsky: mitään ei tapahdu. Ohjaaja kiertää esteen nähdäkseen, mitä siellä oikein tapahtuu. Koira makaa nurmikolla noutokapulan vieressä, eikä kiirettä mihinkään!!! Seuraavalla yrityksellä koira istuu noutokapulan vieressä! Kolmannella yrityksellä koira seisoo esteen takana noutokapula suussa! Sitkeällä jatkamisella päästiin kuitenkin yhden käskyn taktiikkaan ja kapula palautui ohjaajalle oikeaoppisesti. Hakutreeneissä samanlainen keskisormen näyttäminen jatkuu. Koira irtoaa reippaasti maalimiehelle ja ilmaisee hyvin siihen asti, että ohjaaja on 8-10 metrin päässä, jolloin päättää tulla vastaan - ei ole aikaisemmin tähän syyllistynyt. Uusi lähetys keskilinjalta ja sama juttu. Nyt kuitenkin koira koki parhaaksi palata takaisin maalimiehelle ja jatkaa ilmaisua. Seuraavat ukot nousivatkin sitten oikeaoppisesti.

Binkan kanssa on harrasteltu kevyttä tokoilua/rallya sekä tottiskentällä piilonkiertoja. Mummo-koira on pysynyt nyt hyvässä kunnossa hieronnan jälkeen.

Juhannuksena ihana pieni tyttären tytär, Viena, oli yökylässä. Koirista pieni ihmislapsi oli aivan ihana. Yöksi piti kaikki koirat heittää ulos makuuhuoneesta, koska lapsen vahtimisesta ei tullut loppua. Päivisin koirat hauskuuttivat lasta ja olivat kaikki uskomattoman kilttejä ja lempeitä. Vaikka lapsi kiskoi viiksistä ja korvista sekä työnsi nyrkkejään koirien suuhun, kaikki vain hakeutuivat lähemmäksi. Koska kelpie-laumaa ei ole opetettu kulkemaan vaunujen vieressä, ulkoilut tehtiin lapsi rinkassa. Muuten sujui vallan mainiosti, koirat ja lapsi viihtyivät. Kuormakamelin roolissa selkä alkoi parin pidemmän ulkoilun jälkeen huutaa hoosiannaa. Ei voi kun ihailla niitä vanhempia, jotka harrastavat sitä aktiivisesti.


Riihimäen alaosasto on yrittänyt aktivoitua treenaamisen suhteen. Tokoa on nyt enemmän päästy lähikentille treenailemaan. Keitan kanssa ohjelmistossa on voittaja-luokan likkeet. Ihan kivasti on tauon jälkeen sujunutkin. Aapo saa hömppäillä niitä liikkeitä, mistä tykkää. Ja Aapohan tykkää kaikesta, joten ollaan päästy onneksi varioimaan treenejä aika paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti