Eilen aamulla Brixi kohtasi ensimmäisen suuren järkytyksen: Ei aamuruokaa!!! Pieni koira ei voinut ymmärtää mokomaa laiminlyöntiä. Se vähän lohdutti, että pääsi ainoana koirana reissuun. Omasta mielestään pieni koira olisi voinut päivän käyttää paremminkin. Leikkaukseen valmisteltaessa pieni koira päätti, ettei yhtään nukuta: Ihan sama mitä tavaraa sinne suoniin työnnetään, pieni koira on päättänyt valvoa!!! Eläinlääkäriltä ei onneksi keinot loppuneet kesken ja tilanne päättyi 1-0 eläinlääkärin hyväksi. Leikkaus sujui hyvin. Eläinlääkäriltä tuli palautetta, että koira on hyvässä kunnossa: Missään ei ole mitään ylimääräistä: Kysyi jopa, että onko tämä urheilukoira? Kaiken lääkitsemisen jälkeen pienen koiran jalkojen kantavuus oli melko heikkoa, joten kantamalla autoon ja autosta kotiin. Automatkalla vähän olo oli kurja ja piti hieman itkeä. Pieni koira koki itsensä niin kaltoin kohdelluksi, ettei mammaa voinut päästää silmistä koko loppupäivänä. Siinä sitä sitten istuttiin koiran vieressä lattialla, että tuo malttoi levätä pöhnän pois päästään. Illalla jo ruokakin maistui ja käytiin vähän kävelemässä.
Tänään vointi on jo ollut virkeämpi. Takin käyttö ulkona on nyt arkipäivää siihen asti, että saadaan uudet karvat mahan alle. Takin käyttämisestä Brixi ei pidä lainkaan, pienen koiran mielestä mokomat vaatekappaleet estävät koiran normaalin liikkumisen. Onpa ainakin yksi keino yrittää pitää kelpie rauhallisena ;) Jatkossa meidän ei enää tarvitse elää juoksujen aikataulujen mukaan: koeilmot voi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Helpottaa tuo Aaponkin elämää, kun on taas yksi juokseva narttu vähemmän kotona.
Pikaista paranemista B:lle, ja rauhaisaa joulunaikaa teidän poppoolle!
VastaaPoistaHanna