Terveyskuulumisia ja sydämen särkymisiä

Elokuun puolessa välissä käytiin Keitan kanssa Finnoon Evidensiassa selän magneettikuvauksessa. Keitan selkä on oireillut viime aikoina enemmän ja esim. useamman kilometrin lenkit aiheuttavat koirassa selkeää kipua. Finnoossa Keitan tutki ell Anne Muhle.

Suora lainaus eläinlääkärin tekstistä: "Tehtiin magnettikuvausta ristiselästä: rappeutunut välilevy L7/S1 joka sagitaalileikkeissä pullistuu spinaalikanavaan (muut välilevyt olivat normaalit) transversaali eli poikittaisleikkeissä välilevy pullistuu vetralisesti sekä kaventaa molemmat hermojuurikanavat, mahdollisesti enemmän vasen puoli, vasen hermojuuri on paksuuntunut. Cauda equina dorsaaali puolella rasva näkysissä spinaalikanavassa, lievä cauda equina kompressio, ristiluunkatto kaventaa spinaalikanava dorsaali puoleta."
Diagnoosit: Cauda equina, välilevyprotruusio L7-S1 ventral vasen sekä molemmat hermojuurikanavat kaventuneet, vasen hermojuuri tulehdus.

Tuo oli aika pysäyttävä diagnoosi. Keitasta on kuitenkin huomannut selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Suunnitelmana on konservatiivinen hoito.

Syyskuun alussa Lysti alkoi taas ripuloida ja oksentaa, joten tiemme vei eläinlääkäriin. Tuolloin Lystiltä kontrolloitiin TLI, folaatti ja B12. Näistä TLI oli koholla, muut normaalit. Eläinlääkärin mukaan se ei kuitenkaan ole juurisyy Lystin oireilulle. Kotiuduttiin sitten kaoliini-pektiini -valmisteen tuella. Hetken menikin paremmin, kunnes pari viikkoa myöhemmin Lysti alkoi sunnuntai-iltana ripuloimaan ja oksentamaan niin rajusti, että meille tuli lähtö Tammiston päivystykseen. Siellä pieni kelpie päätyi tippapiuhan jatkoksi, jotta alkaneet shokkioireet saatiin taltutettua. Kotiuduttiin sieltä sitten aamuyön pimeinä tunteina (taas) antibioottikuurin kanssa ja lompakko melkoisen paljon kevyempänä (eläköön päivystysmaksut!). Lystille aloitettiin hypoallergenic-ruoka, jotta voitaisiin poissulkea allergisoivia tekijöitä.

Lystillä oli mahan ja ohutsuolen tähystys lokakuun alussa Finnoon Evidensiassa. Tuolloin Lystiltä kontrolloitiin kortisoliarvot Addisonin taudin poissulkemiseksi. Ne olivat onneksi normaalit. Tähystyksessä ei silmämääräisesti näkynyt mitään, mutta varmuuden vuoksi otettiin koepalat. Patologin vastaukset tulivat viikossa. Lystiltä löytyi näytteistä erilaisia tulehdussoluja, mahanportin alueella oli pientä sidekudostumaa ja suolistossa oli lievää turvotusta. Tarkoituksena on jatkaa allergiaruualla ja mikäli se ei yksin riitä, voidaan tulehdusta yrittää hoitaa kortisonikuurilla. Diagnoosina: Lievä lymfo-plasmasytäärinen ja eosinofiilinen enteriitti.

Tällä hetkellä molemmat koirat voivat kohtuullisesti. Keitalla selkä selvästi ajoittain vaivaa. Paljolti on menty Keitan ehdoilla ja esim. pitkiä lenkkejä ei sen kanssa olla enää tehty. Pääasiassa saa liikkua ihan omaan tahtiinsa ja sen verran kuin haluaa. Lystillä on maha pysynyt toistaiseksi kunnossa, mutta välissä poisjäänyt tuhoaminen on näyttänyt tekevän paluuta. Se on vaikuttanut olevan yhteydessä mahan kuntoon, mutta tiedä sitten näistä.

Viime viikolla jätimme hyvästit lauman pikku-mustalle prinsessalle. Pikku hiljaa viimeisen puolen vuoden aikana Binka alkoi hiljalleen hiipua. Pari viikkoa sitten Binka alkoi juoda runsaasti ja jonkin ajan kuluttua alkoi myös tulla vuotovahinkoja lattialle. Eläinlääkärissä todettiin pissatulehdus - ehdittiin jo huokaista helpotuksesta, kyseessä on kuitenkin hoidettava vaiva. Otettiin samalla myös laajasti verikokeita. Antibioottien kera kotiuduttiin odottamaan verikoevastauksia. Samantien törmättiin uuteen ongelmaan: Binka ei enää syönyt, joten lääkkeitäkään ei saada menemään. Torstaina Binka ei enää halunnut lähteä aamulla ulos. Päädyin ottamaan sen mukaan töihin - onneksi työkaverit ovat ymmärtäväisiä. Aamupäivällä eläinlääkäri soittikin hätääntyneenä: munuaisarvot aivan pielessä. Koira oli jo tosi väsynyt. Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä: yksin hotelli Tammistoon iv-antibiooteille - hoidon vaste vähintäänkin epäselvä - tai päästetään Binka taivaallisille tottiskentille kiertämään piiloja. Päätös oli helppo, vaikka luopuminen oli vaikeaa. Työt jäivät siltä päivältä kesken, mutta onni on esimies, jolla on sydän paikallaan. Binka ei enää työpäivän jälkeen palannut kotiin. Vielä viimeinen kielen lipaisu kertoi minulle vastaanotolla, että päätös oli oikea. Binka nukkui rauhallisesti pois. 

Viimeisellä yhteisellä matkalla.

Kiitos yhteisistä vuosista. 

Erkkari 26.8.18

Brixin ja Lystin kanssa käytiin elokuun lopulla Riihimäellä erkkarissa. Harmi oli myös ilmoitettu bileisiin, mutta joutui jäämään kotimieheksi äkillisen vatsataudin takia.

Tuomarina oli ruotsalainen Martin Johansson. Kelpieitä oli ilmoitettu huikeat 78. Ensimmäistä kertaa törmättiin pöytään kelpiekehässä, mutta oppia ikä kaikkia. Onneksi siihen oli laitettu ramppi eikä koiria tarvinnut alkaa nostelemaan ja onneksi tuomarin ruokatauon aikana sai käydä tutustumassa pöytään.

Lysti esiintyi junnunartuissa. Lystin arvostelut ovat jo tähän mennessä hukkuneet, mutta tulokset on sentään muistissa.  Se esiintyi oikein kauniisti ja tuloksena oli ERI. Se oli todella rimpula muihin verrattuna, joten ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, että se jäi ilman sijoitusta. Lysti pääsi vielä esiintymään Yacatiksen kasvattajaluokkaan, joka sijoittui kovassa kilpailussa sijalle 3 KP:n kera.

Brixi esiintyi käyttöluokassa. Brixi esiintyi nätisti tuloksen ERI1 SA VSP-käyttökoira arvoisesti. "Välskuret hund. Lite ljusa ögon. Lite rak i fronten. Tillraäckligt bröstkorg. Korrekt vinklad bak. Rör sig utmärkt. Trevlig temperament."

Kotona väsynyt pieni näyttelijä.

Kesä ja kärpäset... paitsi että nekin taisi saada lämpöhalvauksen

Vähän on päivitystauko venähtänyt pitkäksi, mutta täällä ollaan taas. Edellisen päivityksen jälkeen vuodenaikakin on ehtinyt vaihtua jo kahdesti.

Toukokuussa Brixi ja Lysti oli ilmoitettu Palveluskoiratapahtumaan näyttelyyn. Lysti esiintyi ensimmäisen kerran junnu-luokassa. Hieman jännitti, miten esiintyminen menee, koska valmistautuminen oli luvalla sanoen huonoa. Pikku-kelpie esiintyi kuitenkin tosi kauniisti. Tuomarina oli Harri Lehkonen. Lystin tuloksena oli JUN ERI1 SA VASERT. "Vielä hieman kesken kehityksen oleva nuori narttu. Kaunis pää, hyvät korvat, tasapainoiset kulmaukset vielä kevyessä rungossa. Oikeanlaatuinen kevyt turkki. Erinomaiset liikkeet. Esiintyy reippaasti". Brixi korkkasi käyttöluokassa nätisti tuloksen KÄY ERI1 SA PN4. " Hyvän kokoinen, rauhallisesti esiintyvä narttu. Oikean muotoinen pää, hyvät korvat. Hyvät mittasuhteet. Hyvät kulmaukset. Kaunis ylälinja. Oikean laatuinen turkki. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta hieman ahdas takaa." Tytöt esiintyivät vielä Yacatiksen kasvattajaluokassa, joka olikin ROP-kasvattaja.

Lysti heinäkuussa.

Kesäkuun alussa Brixi korkkasi hakukokeen avoimen luokan. Huonosta ohjaamisesta johtuen maastopisteet kokeen ensimmäisenä osa-alueena eivät olisi riittäneet tulokseen, joten jätettiin leikki kesken helteisen päivän takia. Brixi nosti kaksi ukkoa, mutta teki yhden "virheilmaisun" ts. lopetti ilmaisun ja jätti maalimiehen metsään. Parin viikon päästä mentiin yrittämään uudelleen. Päivä oli taas tosi kuuma. Koe alkoi taas maastolla. Brixin maalimiesmotivaatio oli olematon, etsintä oli vähän metsässä hengailua. Siihen lopetettiin sekin koe, eikä uutta nyt ole katsottuna.

Brixi

Kesäkuun alussa Lysti sairasti ärhäkän sorttisen suolistotulehduksen, joka onneksi taittui antibiooteilla. Lysti myös vietti kuukauden "mummolassa" kasvattajan luona Somerolla itsenäistymässä. Kotiin heinäkuun alussa tulikin varsin aikuistuneen oloinen nuori neiti. Lystin kotiinhaku-reissulla kaikki meidän koirat luovuttivat verta aineenvaihduntatutkimukseen.

Heinäkuu toi tullessaan aivan karmeat helteet, jotka ei tätä kirjoittaessa osoita mitään loppumisen merkkejä. Helteiden myötä meni myös kaikki treenisuunnitelmat ja ollaankin vaan keskitytty hengittämiseen (joka sekin näillä keleillä käy ihan työstä). Päivällä ulkoillaan vain pakolliset ja illalla lähdetään ulos vasta yhdeksän jälkeen.

Binka, joka ennen on nauttinut lämpimistä kesistä, kärsii eniten helteistä. Krooniset suolisto-oireet pahenivat helteiden myötä ja mummo-koira on nauttinut päivittäin kipulääkkeitä. Ruokahalukin mummo-koiralla vaihtelee päivittäin. Kuitenkin vielä joka päivä on jossakin vaiheessa ruoka maistunut. Koska koiraa on mahdotonta viilentää työpäivän aikana, niin onneksi näiden työvuosien jälkeen on vihdoin työpaikka, mihin voi tarvittaessa ottaa koiran mukaan. Binka onkin nyt ollut "terapeuttisena toimistokoirana" ja nauttinut tehtävästään.

Binka iltaulkoilee.

Keita on voinut ihan kohtuullisen hyvin. Alkukesästä (kun vielä kelit salli) treenailtiin tottista ja hakua. Lystin viettäessä kesää Somerolla, Keita pääsi pitkästä aikaa oikeasti hakuilemaan. Jotain on Keitan korvien välissä tapahtunut, kun se uskalsi peräti haukkua maalimiehet. Aikaisemmin Keitan ilmaisu oli tarkoitus rakentaa rullailmaisuksi, koska se väisti maalimiehiä niin paljon, että pelkkä etsiminen oli sille kova vaatimus. Nyt kun se tauon jälkeen pääsi hakuilemaan, se olisi viihtynyt pidempäänkin maalimiesten luona.

Keita ja keppi

Heinäkuussa Lysti sai uudelleen suolistotulehduksen, jota nujerretaan jälleen antibioottikuurilla. Ei ainakaan tarvitse miettiä ilmoittautumisia mihinkään, kun ollaan taas dopingissa. :/

Harmin kanssa käytiin eilen Porvoon näyttelyssä. Tuomarina oli Elena Ruskovaara. Päivä oli kohtuuttoman kuuma ja hiki tuli jo näyttelyalueelle kävellessä. Tällä kertaa hikoileminen kannatti. Tuloksena AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP "Hyvin maskuliininen. Sopiva luusto. Hyvät mittasuhteet. Maskuliininen, oikeailmeinen pää. Hyvin asettuneet kookkaat korvat. Hyvät silmät. Korreksti kaula. Tilava runko. Tarpeeksi kulmauksia. Ponnekkaat, hyvät liikkeet. Hyvä käytös." Edeltävästi oltiin käyty treenaamassa "uros-treeniä" ja kehässä ravaamista. Harmilla kun tahtoo olla noissa liikkeissä vain on/off-nappi. Näyttelytreeniä jatketaan vielä ja jossakin vaiheessa käydään yrittämässä sitä viimeistä sertiä.

Ufoja Vantaalla

Vuosi vaihtui meidän laumalla eläinsairaala Tammistossa. Koirat vietiin ajoissa ennen uuden vuoden pamahteluja ulos - kivaa oli. Ja kun vauhtia on tarpeeksi, niin vahinkoja sattuu. Brixi sai kasvoihin haavan, mikä sijainnista johtuen tarvitsi eläinlääkärin arviota. Lopputulema oli, että Brixi otti sen hintaisen uuden vuoden humalan, että muut oltiinkin sitten selvin päin. Muutamalla tikillä selvittiin, mutta päivystyslisineen tuli tuettua taas eläinlääkäreiden "kahvikassaa". Onneksi koirilla on vakuutukset.

Lysti oli jo muutama päivä aikaisemmin alkanut köhiä - vaikutti siltä, että mätsäristä tuli kotiin tuliaisia. Vaikka yskivää koiraa pidettiin erillään, niin eihän tuon taudin etenemistä voinut estää ja uuden vuoden jälkeen Harmi aloitti yskimisen. Tauti oli jo kääntynyt parempaan suuntaan, kun Harmin voinnissa tuli takapakkia ja taas lähdettiin eläinlääkäriin. Tuomiona oli molemminpuolinen keuhkokuume. Onneksi tauti on hoidettavissa ja antibioottien kanssa suunnattiin kotiin. Keita sai oman osansa köhimispöpöjä, joten vuosi alkoi kaikkineen rauhallisilla hihnalenkeillä.

Sitten kun päästiin taas normaalin elämän makuun, etelä-Suomeen iski paukkupakkaset. Ulkoilua on toki tehty sään sallimissa rajoissa. Binkalle riittää enintään puolen tunnin ulkoilu, jolloin koira ilmoittaa, että voidaan mennä jo kotiin. Siinä ei enää takkikaan auta. Seuraavalla kerralla mummo on kyllä yhtä innoissaan lähdössä takaisin ulos kuin muukin lauma. Binkahan ei ole koskaan kylmästä pitänyt ja vanhan koiran vointia seurataakin huolella.

Treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Vähän on tehty ulkona ilmaisuharjoituksia. Brixi ja Harmi ovat käyneet yhdistyksen hallitreeneissä tottistelemassa. Brixihän on tottunut halleissa kävijä, mutta Harmille kokemus on ollut kasvattava. Harmi ei mikään maailman rohkein koira ole, joten paukkuvat ovet ja halli täynnä isoja palveluskoiria on vaatinut vähän siedättämistä. Hyvin on kuitenkin päästy alkuun ja tottistelukin jo onnistuu täydessä hallissa. Lastenvedot ovat täydessä vauhdissa. Laskiaisviikonloppu oli kiireinen ja Harmi olikin molempina päivinä vetämässä. Ensimmäisen kerran Harmi veti myös ahkiota ja suhtautui siihen alusta asti kuin vanha tekijä.

Niin ja niihin UFOihin. Valopannat ovat olleet tarpeen tänä talvena. Päivittäin kuljemme lähimetsikön rinteissä varsinkin aamu- ja iltalenkeillä. Kaverin keittiön ikkuna on rinteeseen päin ja hän onkin todistanut useana päivänä eriväristen valojen liikkumista ylös-alas puiden keskellä. . . .