Katsaus kuluneeseen vuoteen

Taas on se aika vuodesta, että on hyvä luoda hetkeksi katse menneeseen.

Binka on viettänyt rauhallista eläkeläiskoiran elämää. Edellisen syksyn haimatulehduksen jälkeen Binkalle tuli krooninen suolistoinfektio. Lääkitystä yritettiin kolmeen otteeseen purkaa kevään aikana - aina yhtä huonolla menestyksellä. Eläinlääkärin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä päädyttiin siihen, että lääkitys saa jatkua. Pääasia, että koira voi hyvin. Vähärasvainen ruokavalio on valitettavasti vaikuttanut turkiin laatuun ja sen irtoamiseen. Viimeisen puoli vuotta Binkalla on ollut jatkuva karvanlähtö. Onneksi ulkoloimet on keksitty, Binka tarvitsee takin päälleen jo vähän pienemmilläkin pakkasilla. Treenailtu on ihan mielen virkistykseksi. Binkalla on edelleen luottotehtävä hakuradan tallauksessa ennen muiden koirien treenejä. Marraskuussa Binka saavutti kunnioitettavan 12 vuoden iän. Ikääntyminen näkyy lisääntyneenä unen määränä ja vähentyneenä liikunnan määränä. Vielä Binka on kuitenkin jaksanut olla joukon jatkona.

Binka heinäkuussa Somerolla. Kuvan (c) Anton Satamo

Pikku-musta prinsessa 12 vuotta joulukuussa

Brixi kävi vuoden ainoassa näyttelyssä toukokuussa tuloksena AVO-H (= hyvä harrastuskoira, ei niin nätti näyttelyssä). Hakukokeessa startattiin heti toukokuussa vain huomataksemme, että Brixi oli talven aikana kehittänyt ilmaisuongelman. Sitä sitten työstettiin ja jatkettiin kokeilua. Heinäkuussa sitten palaset osuivat paikoilleen melkein kaikilta osin ja vihdoin saatiin käyttötulos HK1. Samalla Brixistä tuli Suomen Muotovalio. Hakutreenit on olleet melko harvakseltaan syksyllä treeniporukan muiden menojen takia ja avoimen luokan koulutustunnusta ei lähdetty vähäisellä treenimäärällä edes yrittämään. Heinäkuussa kokeiltiin noseworkiä Somerolla. Aika ei ole riittänyt syksyllä jatkaa noseworkin kanssa pidemmälle, katsotaan sitä sitten tulevaisuudessa. Syksyn mittaan kaivettiin jälkivarusteet esille ja käytiin omatoimisesti treenailemassa pääasiassa pellolla. Peltojälkikokeisiin meillä ei ole asiaa, mutta katsotaan miten aika ja into riittää metsäjäljellä.

FI MVA HK1 BH Brixi

Brixi seuraa

Harmin kanssa on jatkettu hakutreenejä mahdollisuuksien mukaan. Keväällä käytiin peltojälkikurssilla - ihan heti ei olla menossa kokeisiin. Sieltä tarttui mukaan kuitenkin käyttökelpoisia vinkkejä ihan arkeen. Toukokuussa Harmi kävi käyttäytymiskokeessa ja ovet aukenivat palveluskoirakokeisiin. Tottiksen treenaamista jatkettiin koko kesän. Heinäkuussa käytiin sitten testaamassa taitoja mölli-tokokokeessa, missä ohjaajan yllätykseksi Harmi sai 3-tuloksen. . . . se osaa sittenkin! Harmi sai ensikosketuksen noseworkiin heinäkuussa ja ymmärsi nopeasti homman idean. Syksyllä tehtiin peltojälkeä ja yritettiin saada aikaan rauhallista jäljestämistä vaihtelevalla menestyksellä. Vuoden ainoa näyttelykäynti oli toukokuussa tuloksena AVO-EH. Harmin kehäkäytöksen takia uusia näyttelyilmoja ei ole tehty. Suunnitelmissa on treenailla kehäkäytöstä ennen seuraavia näytelmiä - yleisesti ottaen ei mikään huono ajatus. Lastenvedoissa oltiin sekä keväällä että syksyllä. Harmi on oivaltanut vetämisen hauskuuden ja on todella helppo ohjattava jopa väenpaljoudessa. Koska syksyyn ei oltu mitään koetavoitteita asetettu, tuntui ajankohta luonnetestille sopivalta. Marraskuussa Harmi luonnetestattiin hyväksytysti tuloksena +80 pistettä, laukauskokematon. Luonnetestissä esiin tullut Harmin impulsiivisuus on pohdituttanut testin jälkeen. Arjessa se tulee esiin lähinnä impulsiivisena toimintana silloin kun koira on villi ja vapaa eli siis mitään käskyä ei ole annettu. . . ah, niin kelpiemäistä toimintaa. Ohjauksessa ja käskyn alla Harmin keskittymiskyky paranee koko ajan kun ikää tulee lisää. Oma näkemys jo muutaman kelpien omistajana on se, että kelpie on kuin hyvä viini: paranee vanhetessaan koko ajan. Ensimmäiset kolme vuotta on kaikkien omien koirien kanssa olleet enemmän tai vähemmän tuskallisia. 

Talviset hakutreenit Harmin kanssa

Lastenvetoja

Harmin nosework-treeni

Harmi metsässä

Keita kävi vuoden ainoassa näyttelyssään toukokuun erkkarissa tuloksella KÄY-ERI1. Sittemmin hammastodistus ja sitä myöten suunnitelmat muista näyttelyistä katosivat. Marraskuussa startattiin meidän rally-toko -ura Riihimäellä. Alla oli luvattoman vähän treeniä, mutta tulos saatiin silti pistein 92/100. Joulukuussa kuvattiin ruoto kontrollimielessä, kun oli pieni etiäinen, ettei kaikki ole spondyloosin suhteen ennallaan. Kuvista näkyi selvästi, että Keitan spondari on lähtenyt etenemään oltuaan pitkään stabiili. Muutokset eivät vielä hurjan suuria olleet, mutta muuttuneen käytöksen vuoksi Keitalle aloitettiin tulehduskipulääkekuuri, josta on tarkoitus jatkaa ainakin toistaiseksi jatkuvaan Neurontin-lääkitykseen. Lääkityksen aloittamisen myötä Keita on ollut iloisempi ja jaksaa arjessa vallan mainiosti.

Lokakuussa lenkillä

Keita lokakuussa

Toukokuussa lauma sai vahvistusta, kun Lysti muutti taloon. Lysti osoittautui nopeasti todella reippaaksi ja vauhdikkaaksi pennuksi. Kuluneen vuoden Lysti on keskittynyt kasvamaan yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei ole meidän vuodesta puuttunut, ja eläinlääkäreiden työllisyystilanne on pidetty hyvänä. Lystillä on kuluneen vuoden aikana hoidettu lääkärin vastaanotolla katkennutta maitokulmuria ja sen vuoksi vaurioitunutta pysyvää hammasta, oksennettu tupakantumppeja, operoitu kynsivauriota (kahdesti) ja tietty käyty hakemassa ihan vaan normaalit rokotukset. Kesällä jäljesteltiin ja Lystistä kuoriutui varsin mainio jäljestäjä. Hakutreeneissä on käyty vaihtelevasti ja hyvin kelpiemäiseen tyyliin Lystillä ei ole ollut ongelmaa maalimiesmotivaation kanssa. Tottista on opiskeltu pikkuhiljaa leikin varjolla ja nyt Lysti seuraa jo varsin pitkiäkin pätkiä. Oikeisiin näyttelyihin ei ehditty, mutta joulun alla käytiin harjoittelemassa mätsärissä. Pikkukoiran show-debyytti meni paremmin kuin osasi odottaa ja paikalta poistuttiin ruokasäkki kainalossa sijoituksella SIN3. Hiljalleen kuitenkin edetään ja katsellaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Lysti ekana päivänä uudessa kodissa

Lysti 10,5vko

Lysti lokakuussa lenkillä

Kisoja, Messaria ja kuulumisia

Keitan kanssa on ollut pitkään jo suunnitelmissa korkata rally-toko -kisat. Nyt vihdoin saatiin aikaiseksi tehdä ilmo, joten Focuksen nokka suunnattiin 11.11. Riihimäelle. Treenaaminen oli jäänyt todella minimiin erinäisistä syistä, mutta ei se meitä estänyt. Paikalla oltiin hyvissä ajoin. Ohjaaja yritti vielä tavata netistä kylttien merkityksiä (juu niiden opetteleminen kannattaa ehdottomasti jättää kisapäivään..). Lysti oli mukana turistina. Se käyttäytyi kuin maalaistollo suurkaupungissa, vaikka oltiin siis keskellä teollisuusaluetta viikonloppuna. Ihmiset ja toiset koirat oli sen mielestä siisteintä maailmassa. Pikkuhiljaa alkoi neidillä keskittyminen parantumaan ja saatiin ihan hyviäkin seuruu-pätkiä hallin pihalla.

Meidän kisa alkoi mittauksella ja siruntarkastuksella, kun piti kilpailukirjaan saada tuomarin varmennus. Keitahan on pelännyt sirunlukijaa kuin ruttoa, joten ohjaaja pelkäsi vuorostaan koiran reaktiota. Onneksi oli ymmärtäväinen tuomari. Ohjaajan yllätykseksi Keita ei ollut moksiskaan, kun se keskitti kaiken huomionsa namien mussuttamiseen. Pahin rasti oli saatu ylitettyä ja kisakirja varmennettua. Omaa vuoroa saatiin odotella jonkin aikaa. Tehtiin lämmittelyksi seuruuta ja käännöksiä hallin pihalla. Keita oli kivasti kuulolla, joten omaan suoritukseen mentiin luottavaisella fiiliksellä. Arvostelupaperi on hukkunut jo aikoja sitten, mutta pisteitä kertyi 92/100 ja hyväksytty tulos. :) Jossain vaiheessa yritetään saada kasaan ne puuttuvat kaksi tulosta, että saadaan koulari.

Etelä-Suomen vaihteleva ilmasto on tuonut omat haasteensa treenaamiseen. Talvi tulee suunnilleen kolmen päivän jaksoissa, jolloin on märkää lunta joka paikassa ennenkuin se taas sulaa. Sitten alkaa parin viikon kaatosade ja pimeys, jolloin mitään ei näe tehdä. Sitten tulee taas lumet, jotka säilyvät kolme päivää ja taas sama ralli alusta... Vaihtelevasti on saatu treenattua. Lystillä on seuraaminen parantunut todella paljon, kun se vain jaksaa keskittyä. Sille on kyllä vahingossa kehittynyt  mitä erikoisin seuraamisasento. Se nimittäin seuraa siten, että se painaa aivan hulluna ja yrittää ulkokautta katsoa oman olkansa yli ohjaajaa. No ehkä se siitä jossain vaiheessa oikenee :D

Viime viikonloppuna oli Messari. Omista koirista ei ollut tänä vuonna ilmoitettu ketään. Lauantaina käytiin Pohjoismaiden Voittajassa shoppailemassa ja katsomassa kelpie-kehä. Jotenkin mieleen hiipi se edellinen kerta on, kun on oltu kyseisessä näyttelyssä. Silloin oli omista mukana Aapo ja Brixi. Brixihän pärjäsi ihan hienosti, mutta Aapon arvostelussa luki aika lailla näin: "liian lihava, huonosti kulmautunut lättäjalka, joka on ahdas takaa". No mutta asiaan. Kaikille koirille löytyi uudet valopannat, jotka on kyllä mitä mainioin keksintö näihin Etelä-Suomen pimeisiin talviin. Kelpie-kehässä mieltä lämmitti nähdä koirien hyvä taso. Kaikki koirat oli tunnistettavissa kelpieiksi ja varsin näteiksi sellaisiksi. Ehkä jonain vuonna sitä raaskii taas ilmoittaa oman koiran niihin geimeihin. Toistaiseksi Lystin kanssa katsellaan hieman pienempiä kinkereitä ;)

Meillä on vielä ennen joulua tulossa Keitan verikoe- ja selkäkontrollit. Hieronnassa neiti kävi viime viikolla ja oli aivan umpi jumissa erityisesti lannerangasta, missä sillä on todettu spondyloosimuutoksia. Hieman sillä on ollut takajalkojen kalvaamista ja se on ollut ajoittain aika kärttyinen erityisesti Lystille. Katsellaan nyt kuvat, mutta toivotaan, ettei muutokset ole edenneet.