Tänään oltiin Binkan kanssa mölli-hakukokeessa Ihanaa, että joku jaksaa sellaiset järjestää :) Ongelmat tiedettiin ja saatiin kyllä kaikki esille päivän aikana. Päivä alkoi tottiksella, missä oli kolme suorittavaa koiraa. Binka meni ensin paikallaoloon. Siinä ei ollut ongelmia: koira pysyi ampumisesta huolimatta. Kai ne laukaukset olivat sitten niin kovaäänisiä, että pienellä koiralla meni korvat lukkoon ja tarvitsi kaksi käskyä istumaan nousemiseen. Suorituspuolella ne meidän ongelmat eivät jääneet kyllä kenellekään paikalla olijoista epäselviksi: Seuraaminen oli HIRVEÄÄ!!! Koira laahasi ja jätätti. Liikkeelle lähdöissä joka kerta vähintään kaksoiskäsky ("en kuuntele, en osaa"). Kun oma otsasuoni alkoi pullistua puhkeamisen rajalle, niin koira alkoi vielä väistelemäänkin >:( Jättävissä huomautusta valmistelevasta osuudesta (yllätys, yllätys). Istumaan jätettäessä putosi maahan makaamaan - käännyin sitten reilusti ympäri ja käsiavun kanssa koira istumaan. Maahanmeno oli (valmistelevaa lukuunottamatta) bueno. Tasamaan noudon ohjaaja yritti pilata sanomalla koiralle "nouda" ?!? Meillä ei yhdelläkään koiralla ole käskysanana "nouda", joten mikä lie ohjaajan aivopieru tuokin sitten oli. Hyppynoudossa piti sotkea koiraa lisää: Käskin sen tuomaan suoraan, kun tuo metrinen ei taas viime treeneissä millään onnistunut. Koira oli vähän kysymysmerkkinä, mutta toi kapulan ilman hyppyjä (siis ei pisteitä tästä). Estenouto oli tosi hyvä, tuomari huomautti, että pito voisi olla parempi. Sitten sokerina pohjalla eteenlähetys: koira laahaa piestyn näköisenä metrin ohjaajan takana. Käsimerkillä juoksee suoraan ja etenee kuin ohjus kentän päähän asti, missä käskystä makaamaan. Tuomari totesi, että koirasta näkee selvästi, että se osaa liikkeet, mutta mieliala ja vire oli HUONOT! Pisteitä saatiin 62.
Seuraavaksi suunnattiin esineruutuun. Ruudun maasto oli polveileva, joten lähetyksen jälkeen katsekontakti koiraan hävisi. Siinä sitten mietin, että mihin asti tuo mahtoi mennä. Aikani odoteltuani huusin koiran takaisin. Takalinjaa Binka juoksenteli edestakaisin ja nosti lopulta esineen. Porsasteli tuodessa sen verran, että pudotti sen kaksi kertaa lähetyslinjalle. 26p.
Maastoon pääsyä jouduttiin sitten jonkin verran odottelemaan. Lähetys vasempaan etukulmaan: koira tarkasti alueen. Oikea etukulma oli melkoisessa ryteikössä. Koira upposi sinne hyvin, mutta ei ilmaissut maalimiestä. Oli juossut ohi 3 metrin päästä. Lähetys toiselle puolelle oli edestakaisin juoksemista eikä koira oikein uponnut syvälle. Sitten se selkeästi otti hajun ja lähti keskilinjan yli (omaehtoisesti, mikä ei siis kokeessa ole suotavaa) ja nosti ensimmäisen maalimiehen oikeasta takakulmasta. Paluu takaisiin lähetyspisteeseen ja uudestaan sivujen tarkistus johti siihen, että koira palasi takaisin ryteikköön, työskenteli taaksepäin ja nosti jo kerran ohittamansa ukon. Tuomarin mielestä koira teki työtä liian oma-aloitteisesti. Toivoi myös energisempää haukkua. Omasta mielestäni haukku oli ihan bueno: yhtäjaksoista hakkumista siihen asti, että pääsin paikalle. Pisteitä meille suotiin 152.
Koska kyseessä oli möllikisa, niin kaikki kokeilijat eivät halunneet kaikkia osioita tehdä. Järjestäjien pistelaskusysteemi jäi minulle epäselväksi, mutta kotiin palatessa sijoitus oli 3:s ja palkinnot oli kassissa :)
Kotona tuntuu tosi hiljaiselta kun Aapo on joukosta poissa. Milla vei eilen Aapon Sannalle ja on tänään koko päivän potenut eroahdistusta ;D
Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kauneus on katsojan silmissä :)
Kesäkauden kauneuskilpailut ovat käynnistyneet. KEITA oli ensimmäisen kerran avoimessa luokassa Palveluskoiratapahtumassa 9.5. Tuomarina oli Elena Ruskovaara: AVO ERI2 SA VA-SERT.
"Oikea tyyppi. Solakka ja jäntevä olemus. Rintakehä voisi olla pidempi ja lanne tiiviimpi. Hyvän mallinen nartun pää, pyöreät silmät. Sopivat kulmaukset. Hyvä kaula. Hyväksyttävä hännän asento. Vetävä, ulottuva sivuliike ja oikea askelpituus."
18.5. koko lauma oli ilmoitettu rodun erikoisnäyttelyyn Jämsään. Koska paikka oli kohtuullisen kaukana, matkaan lähdettiin "kukonlaulun aikaan". Sään haltijat eivät suosineet meitä näyttelypaikalla: sadetta tuli ihan riittävästi. Tämä tuntuu olevan jo sääntö silloin kun erkkari on jossakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla - Vantaalla oli ollut tosi kaunis ilma koko päivän ;) Näyttelytuloksilla ei paljon juhlittu. Päivän paras saavutus olikin Mian kelpie-kasvattien kasvattajaluokan voitto. ONNEA!
Kelpiet tuomaroi Gwen Fleming Australiasta.
AAPO: VAL EH4
"5 years old male. Nice head properties. Enough neck. Good topline. Nice body. Good ears and eyes. Steady on the move."
Niinkuin kuvassa on nähtävissä: sadesää pörrötti Aapon runsasta turkkia entisestään ja koira näytti vähemmän kelpieltä ja enemmän pulloharjalta ;)
BRIXI: AVO ERI2
"3,5 years old bitch. Good head. Good eyes and ears. Nice neck. Good topline and tailset. Good angulations. Good workmanlike movement. Nice type."
BINKA: VAL EH
"7,5 years old black bitch. Nice head. Nice eyes and ears. Good neck and topline. Nice tailset. A little weak behind. Good angulations. Good movement."
7,5 vuotta siihen meni, mutta ensimmäisen kerran ikinä Binka liikkui kehässä hyvin :D
Bordercolliet tuomaroi Wayne Fleming Australiasta.
KEITA: AVO EH
"2 years old bitch. Slightly longer in body. Correct earset, dark eyes. Correct scissor bite. Good reach of neck. Good front & rear angulation. Lacking in coat. Would like more body & substance."
Ja niinkuin aluksi jo tulikin todettua että kauneus on katsojan silmissä, niin sama varmaan pätee tuohon turkin määrään. Keita oli hyvässä turkissa, mutta ei kyllä koskaan tule kasvattamaan sellaista turkkia, että sitä olisi riittävästi näyttelyyn.
Päivän parasta antia olikin tavata muita kelpie- ja bortsuihmisiä ja varsinkin nähdä Kapo (Binkan ja Aapon isä) pitkästä aikaa. Kiitokset kuvaajille (Veera Kiuru, Miira Itkonen, Essi Rahikainen ja Tiina Karvonen) erkkarikuvista.
Kotimatkalla kuunneltiin Suomen lätkäpeli radiosta - taisi olla ainoa peli, joka jäi näkemättä.
Paljon muita näytelmäkuulumisia ei meiltä varmaankaan tänä kesänä enää tule. Blogin päivitys on jäänyt harrastamisen jalkoihin (Totuus blogeista: kun ei ole mitään kerrottavaa, on aikaa päivitellä blogia. Kun olisi kerrottavaa, ei ole aikaa istua tietokoneella.) Ollaan käyty jäljellä ja tekemässä esineruutua. Hakutreenitkin on korkattu. Koirat selvisivät ekoista treeneistä hienosti, vaikka ohjaajat tekivät parhaansa pilatakseen koiran suorituksen. PK-tottista on käynnistelty ja niiltä tiimoilta osallistuttiin viime viikolla Pekka Korrin kurssille. Saatiin tosi hyviä vinkkejä ongelmakohtien hiomiseen. Toukokuun aikana ollaan oltu myös parilla toko-kurssilla, mistä lähdettiin myös hyvät ohjeet takataskussa kotiin.
Keitan juoksut alkoivat vihdoin viime viikolla, edellisen kerran Keita juoksi 11 kk sitten. Aapo lähtee tänään Sanna J:n hellään hoivaan juoksujen ajaksi. . . pysyy sillä tavoin kotitilanne vähän rauhallisempana.
"Oikea tyyppi. Solakka ja jäntevä olemus. Rintakehä voisi olla pidempi ja lanne tiiviimpi. Hyvän mallinen nartun pää, pyöreät silmät. Sopivat kulmaukset. Hyvä kaula. Hyväksyttävä hännän asento. Vetävä, ulottuva sivuliike ja oikea askelpituus."
18.5. koko lauma oli ilmoitettu rodun erikoisnäyttelyyn Jämsään. Koska paikka oli kohtuullisen kaukana, matkaan lähdettiin "kukonlaulun aikaan". Sään haltijat eivät suosineet meitä näyttelypaikalla: sadetta tuli ihan riittävästi. Tämä tuntuu olevan jo sääntö silloin kun erkkari on jossakin muualla kuin pääkaupunkiseudulla - Vantaalla oli ollut tosi kaunis ilma koko päivän ;) Näyttelytuloksilla ei paljon juhlittu. Päivän paras saavutus olikin Mian kelpie-kasvattien kasvattajaluokan voitto. ONNEA!
Kelpiet tuomaroi Gwen Fleming Australiasta.
AAPO: VAL EH4
"5 years old male. Nice head properties. Enough neck. Good topline. Nice body. Good ears and eyes. Steady on the move."
Niinkuin kuvassa on nähtävissä: sadesää pörrötti Aapon runsasta turkkia entisestään ja koira näytti vähemmän kelpieltä ja enemmän pulloharjalta ;)
BRIXI: AVO ERI2
"3,5 years old bitch. Good head. Good eyes and ears. Nice neck. Good topline and tailset. Good angulations. Good workmanlike movement. Nice type."
BINKA: VAL EH
"7,5 years old black bitch. Nice head. Nice eyes and ears. Good neck and topline. Nice tailset. A little weak behind. Good angulations. Good movement."
7,5 vuotta siihen meni, mutta ensimmäisen kerran ikinä Binka liikkui kehässä hyvin :D
Bordercolliet tuomaroi Wayne Fleming Australiasta.
KEITA: AVO EH
"2 years old bitch. Slightly longer in body. Correct earset, dark eyes. Correct scissor bite. Good reach of neck. Good front & rear angulation. Lacking in coat. Would like more body & substance."
Ja niinkuin aluksi jo tulikin todettua että kauneus on katsojan silmissä, niin sama varmaan pätee tuohon turkin määrään. Keita oli hyvässä turkissa, mutta ei kyllä koskaan tule kasvattamaan sellaista turkkia, että sitä olisi riittävästi näyttelyyn.
Päivän parasta antia olikin tavata muita kelpie- ja bortsuihmisiä ja varsinkin nähdä Kapo (Binkan ja Aapon isä) pitkästä aikaa. Kiitokset kuvaajille (Veera Kiuru, Miira Itkonen, Essi Rahikainen ja Tiina Karvonen) erkkarikuvista.
Kotimatkalla kuunneltiin Suomen lätkäpeli radiosta - taisi olla ainoa peli, joka jäi näkemättä.
Paljon muita näytelmäkuulumisia ei meiltä varmaankaan tänä kesänä enää tule. Blogin päivitys on jäänyt harrastamisen jalkoihin (Totuus blogeista: kun ei ole mitään kerrottavaa, on aikaa päivitellä blogia. Kun olisi kerrottavaa, ei ole aikaa istua tietokoneella.) Ollaan käyty jäljellä ja tekemässä esineruutua. Hakutreenitkin on korkattu. Koirat selvisivät ekoista treeneistä hienosti, vaikka ohjaajat tekivät parhaansa pilatakseen koiran suorituksen. PK-tottista on käynnistelty ja niiltä tiimoilta osallistuttiin viime viikolla Pekka Korrin kurssille. Saatiin tosi hyviä vinkkejä ongelmakohtien hiomiseen. Toukokuun aikana ollaan oltu myös parilla toko-kurssilla, mistä lähdettiin myös hyvät ohjeet takataskussa kotiin.
Keitan juoksut alkoivat vihdoin viime viikolla, edellisen kerran Keita juoksi 11 kk sitten. Aapo lähtee tänään Sanna J:n hellään hoivaan juoksujen ajaksi. . . pysyy sillä tavoin kotitilanne vähän rauhallisempana.
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Treenikausi alkakoon
Huhtikuu meni ilman blogipäivityksiä - eipä ole paljon ollut kerrottavaa. Toko-treenit ovat jatkuneet vielä huhtikuussa, nyt jäänevät vähemmälle maastojen viimeikin paljastuttua lumen alta. Pitkään tuo lumen sulaminen kestikin. Kevään ensimmäinen esineruutu käytiin tekemässä vielä lumen aikaan. Pientä muistuttelua koirat vaativat siitä, että mitä nyt ollaan oikein tekemässä. Meidän lauma kun on vakaasti sitä mieltä, että metsään mennään etsimään niitä kadonneita ukkoja ;)
Milla ja Aapo kävivät yhdistyksen agimestiksissä Lempäälässä ja palasivat kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloksilla ei tänä vuonna meidän perheessä juhlittu.
Tottistreenit ovat palanneet ohjelmistoon. Kevään ensimmäinen ampumisharjoitus on tehty. Keita on sen perusteella täysin laukausvarma :) Aapolle ei enää edes ampumista kokeiltu. Ampumisen jälkeen sillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa kentälle tulemisessa. Brixin kanssa pitää taas ottaa keskittymisharjoitukset käyttöön. Pää pyörii ulkotreeneissä ihan mahdottomasti: tuolla lintu, tuolla auto, tuolla mopo . . . Milla meni metsän reunaan ampumaan Brixille, mutta sehän oli pienen koiran mielestä ihan omituista käytöstä. Keskittyminen meni siihen, että pieni koira pohti pienillä aivoillaan sitä, mitä se Milla siellä oikein puuhaa. Saatiin me kuitenkin ammuttuakin. Binkan kanssa tehdään nyt töitä, koska prinsessa on taas talven jälkeen alkanut pasifistiksi: "Ei aseille! Love, peace, flowers" on Binkan periaate. Kysymys ei pikku-mustan kohdalla ole kuitenkaan laukausalttiudesta vaan pelkästään väärästä asenteesta, jota ohjaaja on typeryydessään erehtynyt palkkaamaan. Joskus aikaisemminkin on tullut todettua, että pikku-musta vie ohjaajaa kuin pässiä narussa.
Toko-kokeisiin ei olla ilmottauduttu. Sen sijaan aikomus on/oli osallistua toko-tehis-cupiin kolmen koiran voimin. Tehis-cup kestää kolme kertaa, mutta ensimmäinen kerta meiltä meni ohi rakkaan Renaultimme valutettua bensat auton alle. Onneksi vika oli vain suodattimessa ja saatiin se seuraavana päivänä kuntoon.
Vapun kunniaksi tänään oli vuorossa kevään ensimmäinen jälki. Milla vietti aamun työmaalla, joten vain kelpo-neidot lähtivät metsään. Brixi ajoi jälken tosi rauhallisesti ja maltilla - tuli ihan hyvä mieli koiran työskentelyä katsoessa. Sitten Binkalle esineruutu. Autolla pikku-musta oli sitä mieltä, että kyseessä on hakutreenit. Toimintaa piti vähän selventää metsään mennessä. Pientä apua ensimmäisellä esineellä ja koira haki esineen innolla. Esine suussaan juostessaan kohti ohjaajaa tapahtui sitten SE-KATASTROFI!!! Metsästä juoksee kolme irtokoiraa SUORAAN KOIRAN PÄÄLLE >:( Siinä ei auttanut muu kuin juosta itse väliin manalan henkiä manaten. Irtokoirien omistaja kutsuu vinkuen koiriaan, jotka eivät millään tapaa osoittaneet kuuntelevansa. Lauman malikka yritti vielä Binkan päälle uudelleen, mutta kääntyi ympäri ison PERKELEEN saattamana (kyseinen artikulointi ei siis missään vaiheessa tullut koirien omistajan suusta). Saatuaan lopulta koirat hihnaan - kyseinen toimintahan tapahtui keskellä esineruutua, jonka reunat oli liputettu - kyseinen daami lähtee mitään sanomatta jatkamaan matkaa. Kun huusin perään, että hänen koiransa kävivät omani päälle, vastaus oli: "Ei nää ole koskaan ennen." Pätkääkään kyseistä daamia ei kiinnostanut se, tuliko koiraani reikiä, eikä se että hänen koiransa varasti ruudusta esineen. Yleensä en koe olevani roturasisti koirien suhteen, mutta nyt alkaa olla toleranssi täyttynyt malikoiden suhteen. Jos se oma pikku-koira tai se vähän isompi sekarotuinen ei ole käsissä, niin pitääkö jokaisen pikku "nöpönenän" saada siihen jatkoksi vielä se malikka?!?
Milla ja Aapo kävivät yhdistyksen agimestiksissä Lempäälässä ja palasivat kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Tuloksilla ei tänä vuonna meidän perheessä juhlittu.
Tottistreenit ovat palanneet ohjelmistoon. Kevään ensimmäinen ampumisharjoitus on tehty. Keita on sen perusteella täysin laukausvarma :) Aapolle ei enää edes ampumista kokeiltu. Ampumisen jälkeen sillä ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa kentälle tulemisessa. Brixin kanssa pitää taas ottaa keskittymisharjoitukset käyttöön. Pää pyörii ulkotreeneissä ihan mahdottomasti: tuolla lintu, tuolla auto, tuolla mopo . . . Milla meni metsän reunaan ampumaan Brixille, mutta sehän oli pienen koiran mielestä ihan omituista käytöstä. Keskittyminen meni siihen, että pieni koira pohti pienillä aivoillaan sitä, mitä se Milla siellä oikein puuhaa. Saatiin me kuitenkin ammuttuakin. Binkan kanssa tehdään nyt töitä, koska prinsessa on taas talven jälkeen alkanut pasifistiksi: "Ei aseille! Love, peace, flowers" on Binkan periaate. Kysymys ei pikku-mustan kohdalla ole kuitenkaan laukausalttiudesta vaan pelkästään väärästä asenteesta, jota ohjaaja on typeryydessään erehtynyt palkkaamaan. Joskus aikaisemminkin on tullut todettua, että pikku-musta vie ohjaajaa kuin pässiä narussa.
Toko-kokeisiin ei olla ilmottauduttu. Sen sijaan aikomus on/oli osallistua toko-tehis-cupiin kolmen koiran voimin. Tehis-cup kestää kolme kertaa, mutta ensimmäinen kerta meiltä meni ohi rakkaan Renaultimme valutettua bensat auton alle. Onneksi vika oli vain suodattimessa ja saatiin se seuraavana päivänä kuntoon.
Vapun kunniaksi tänään oli vuorossa kevään ensimmäinen jälki. Milla vietti aamun työmaalla, joten vain kelpo-neidot lähtivät metsään. Brixi ajoi jälken tosi rauhallisesti ja maltilla - tuli ihan hyvä mieli koiran työskentelyä katsoessa. Sitten Binkalle esineruutu. Autolla pikku-musta oli sitä mieltä, että kyseessä on hakutreenit. Toimintaa piti vähän selventää metsään mennessä. Pientä apua ensimmäisellä esineellä ja koira haki esineen innolla. Esine suussaan juostessaan kohti ohjaajaa tapahtui sitten SE-KATASTROFI!!! Metsästä juoksee kolme irtokoiraa SUORAAN KOIRAN PÄÄLLE >:( Siinä ei auttanut muu kuin juosta itse väliin manalan henkiä manaten. Irtokoirien omistaja kutsuu vinkuen koiriaan, jotka eivät millään tapaa osoittaneet kuuntelevansa. Lauman malikka yritti vielä Binkan päälle uudelleen, mutta kääntyi ympäri ison PERKELEEN saattamana (kyseinen artikulointi ei siis missään vaiheessa tullut koirien omistajan suusta). Saatuaan lopulta koirat hihnaan - kyseinen toimintahan tapahtui keskellä esineruutua, jonka reunat oli liputettu - kyseinen daami lähtee mitään sanomatta jatkamaan matkaa. Kun huusin perään, että hänen koiransa kävivät omani päälle, vastaus oli: "Ei nää ole koskaan ennen." Pätkääkään kyseistä daamia ei kiinnostanut se, tuliko koiraani reikiä, eikä se että hänen koiransa varasti ruudusta esineen. Yleensä en koe olevani roturasisti koirien suhteen, mutta nyt alkaa olla toleranssi täyttynyt malikoiden suhteen. Jos se oma pikku-koira tai se vähän isompi sekarotuinen ei ole käsissä, niin pitääkö jokaisen pikku "nöpönenän" saada siihen jatkoksi vielä se malikka?!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)