Vuosi pähkinänkuoressa

Vuoden viimeisenä päivänä on taas aika luoda katsaus menneeseen.

BINKA

Tammikuussa käytiin Porvoossa toko-kokeessa pari kertaa peräkkäisinä päivinä, tuloksena VOI3 198p ja VOI0 153p. Keväällä iltaisin treenailtiin tokoa sään salliessa. Tokon SM-joukkuekisoihin Pieksämäellä osallistuttiin heinäkuussa. Tuloksilla ei juhlittu VOI0 148,5p. Marraskuussa osallistuttiin tokon yhdistysmestikseen tuloksena VOI2 229,5p melko tiukilta tuomareilta, joten tulokseen oltiin erittäin tyytyväisiä.

Lumien sulaessa aloitettiin taas maastolajit. Toukokuussa käytiin mölli-hakukokeessa. Ohjaaja sai lisää näkemystä maastossa toimimiseen. Tottis osoittautui taas kompastuskiveksi, kun pikku-musta on päättänyt olla 60-luvun rakkauslapsi ajatuksella "make love not war" tai kotimaisittain "jäähyväiset aseille". Kesäkuussa rotuyhdistyksen PK-mestiksissä kokeiltiin onneamme, mutta maasto meni niin huonosti, ettei jatkettu koetta loppuun. Elokuussa käytiin vielä kerran hakukokeessa, jolloin tehtiin täyden kympin tottis. Paikallaanolo erinomainen, mutta siihen se sitten jäikin. Maastopisteisiin oltiin ihan tyytyväisiä 172p. Koulutustunnus Binkalta jäi nyt sitten saamatta, sillä hakua jatketaan edelleen, mutta ilman tulevaisuuden koetavoitteita.

Toukokuussa Binka kävi Jämsässä rodun erikoisnäyttelyssä tuloksena VAL EH. Tämä jäikin Binkan osalta vuoden ainoaksi näytelmäksi. Marraskuussa Binka ylitti kahdeksan vuoden maagisen rajan ja siirtyy sen myötä veteraaniluokkaan.

Sairaskertomusosioon Binkan osalta voidaan liittää maininta anturan haavasta lokakuussa, joka teki parin viikon treenitauon.

AAPO

Aapo aloitti vuoden tekemällä kahtena peräkkäisenä päivänä toko-kokeessa avoimen luokan 1-tuloksen ja heti tammikuussa oli ansaittu koulutustunnus TK2. VOI-luokan liikkeitä on treenailtu vuoden mittaan valmiiksi tulevaisuuden varalle.

Agilityssä Aapo teki tammikuussa 0-radan ja sen jälkeen keräili paljon HYLlytilaa. Syyskuussa Helsingin kisoista oli tuomisina pari 0-rataa. Kisastartteja ei kuitenkaan tänä vuonna ole kovin monta tehty, joten tuloksiin ollaan tyytyväisiä.

Maaliskuussa Aapon kannuskynsi sojotti 45-asteen kulmassa, mikä vaati eläinlääkärissä käyntiä ja aiheutti doping-karenssin ja kisojen peruuttamisen. Kynsiongelmien takia Aapo joutui myös heinäkuussa treenitauolle. Tällä kertaa selvittiin kuitenkin ilman eläinlääkärin vastaanottoa.

Toukokuussa Aapo vietti lomaa Sanna J:n, Nopan ja Taran luona opetellen kelpielle niin tärkeitä puutarhurin taitoja. Kotiin palatessa hengitys tuoksui kirvelille ja muille maustekasveille.

Näyttelyssä käyntejä kertyi kaksi vuoden aikana. Toukokuussa erikoisnäyttelyssä tulos VAL EH4. Joulukuussa Pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä VAL EH.

BRIXI

Brixi oli tammikuussa parissa tokokokeessa, mistä tuloksina AVO3 113p ja AVO3 117p. Tokon treenaaminen jäi vähemmälle sekä ohjaajan että koiran matalan treenimotivaation takia. Brixin hormoonit ja valeraskaus vaikeutti kaikkea toimintaa kentällä, joten ohjaajan vire tokoon oli matala. Syksyllä keskityttiin enemmän siihen, että treenit olisivat kivat molemmille kuin tekniseen suorittamiseen. Marraskuussa osallistuttiin yhdistysmestikseen, mistä ei sitten tullut tulosta AVO0 82p, mutta koiran avoin ja ihaileva suhtautuminen miehiin tuli selväksi. Käytiin vielä Riihimäellä möllitokoissa, missä hauskuus oli koiralla huipussaan.

Kesäkausi keskityttiin maastossa treenaamiseen, sekä jälki että haku olivat mukana listassa. Edistystä tapahtui molemmissa lajeissa.

Agilityä on harrastettu lähinnä mielen virkistykseksi. Helmikuussa pari kisastarttia, joista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

Näyttelyissä käytiin toukokuussa rodun erikoisnäyttelyssä, mistä tuloksena AVO ERI2 ja joulukuussa Pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä, mistä tuloksena AVO ERI1 SA PN2 CACIB.

Joulukuussa sitten tehtiin toimenpide hormooneista eroon pääsemiseksi. Pikku koira on toipunut hyvin ja ompeleet saatin pois juuri ennen vuoden päättymistä.

KEITA

Keita kävi tammikuussa toko-kokeessa, mistä tuloksena ALO2 151,5p. Ykköstulos jäi epäonnistuneen paikallaan olon päähän. Sitä sitten yritettiin työstää ja maaliskuussa uudella yrityksellä 147p ALO2. Paikallaolo harjoituksia tehtiin ja treeneissä saatiin hienoja onnistumisia, jotka kokeissa muuttuivat epäonnistumisiksi. Marraskuussa käytiin Riihimäellä möllitoko-kokeissa sekä yhdistysmestiksissä avoimessa luokassa, mistä 3-tulos. Paikallaolo-ongelmaa ratkotaan edelleen.

Vuoden alussa Keitan terveystulokset vahvistettiin kennelliitosta ja tyttö on parasta A-ryhmää.

Kesällä on treenattu maastolajeja hakua ja jälkeä, minkä lisäksi Keita on käynyt paimentamassa. Lupaava pieni paimenkoiran alku meillä asuukin. Valitettavasti vain paimennuksen treenaaminen jää pääkaupunkiseudulla harvakseltaan tehtäväksi.

Heinäkuussa Keita kävi agilityn möllikisoissa, mistä voitto kotiin. Syyskuussa tehtiin pari virallista kisastarttia, joista saatiin vain kisakokemusta.

Näyttelyissä Keita on käynyt koko joukosta eniten vuoden aikana. Tammikuussa Lahdessa NUO ERI2. Palveluskoiratapahtumassa toukokuussa AVO ERI2 SA VA-SERT. Erikoisnäyttelyssä toukokuussa AVO EH. Syyskuussa Helsingissä AVO ERI2.

Sairaskertomusosioon tulee maininta hankalasta anturahaavasta lokakuussa. Keita astui ilmeisesti lasiin, minkä seurauksena polkuantura jouduttiin ompelemaan.

Sitten on koko joukolla harrastettu leirielämää. Heinäkuussa SBCAK:n yleisleirillä ja elokuussa Dreamoor-leirillä, missä kelpiet olivat mukana varmistamassa, ettei touhu mene liian mustavalkoiseksi ;D

Sairastuvalla

Brixin sterilointisuunnitelmat siirtyivät joulun alle viime viikonlopun näytelmien takia. Ajankohta osui kuitenkin nappiin, koska Merjalla on nyt parin viikon loma, joten koiran valvominen kaulureineen kaikkineen ei aiheuta ongelmia.

Eilen aamulla Brixi kohtasi ensimmäisen suuren järkytyksen: Ei aamuruokaa!!! Pieni koira ei voinut ymmärtää mokomaa laiminlyöntiä. Se vähän lohdutti, että pääsi ainoana koirana reissuun. Omasta mielestään pieni koira olisi voinut päivän käyttää paremminkin. Leikkaukseen valmisteltaessa pieni koira päätti, ettei yhtään nukuta: Ihan sama mitä tavaraa sinne suoniin työnnetään, pieni koira on päättänyt valvoa!!! Eläinlääkäriltä ei onneksi keinot loppuneet kesken ja tilanne päättyi 1-0 eläinlääkärin hyväksi. Leikkaus sujui hyvin. Eläinlääkäriltä tuli palautetta, että koira on hyvässä kunnossa: Missään ei ole mitään ylimääräistä: Kysyi jopa, että onko tämä urheilukoira? Kaiken lääkitsemisen jälkeen pienen koiran jalkojen kantavuus oli melko heikkoa, joten kantamalla autoon ja autosta kotiin. Automatkalla vähän olo oli kurja ja piti hieman itkeä. Pieni koira koki itsensä niin kaltoin kohdelluksi, ettei mammaa voinut päästää silmistä koko loppupäivänä. Siinä sitä sitten istuttiin koiran vieressä lattialla, että tuo malttoi levätä pöhnän pois päästään. Illalla jo ruokakin maistui ja käytiin vähän kävelemässä.

Tänään vointi on jo ollut virkeämpi. Takin käyttö ulkona on nyt arkipäivää siihen asti, että saadaan uudet karvat mahan alle. Takin käyttämisestä Brixi ei pidä lainkaan, pienen koiran mielestä mokomat vaatekappaleet estävät koiran normaalin liikkumisen. Onpa ainakin yksi keino yrittää pitää kelpie rauhallisena ;) Jatkossa meidän ei enää tarvitse elää juoksujen aikataulujen mukaan: koeilmot voi tehdä silloin kun siltä tuntuu. Helpottaa tuo Aaponkin elämää, kun on taas yksi juokseva narttu vähemmän kotona.

Näyttelykuulumisia

Eilen oltiin Brixin ja Aapon kanssa messukeskuksessa Pohjoismaiden voittaja-näyttelyssä. Aikaisemmista vuosista viisastuneena - ja koska molemmilla oli vain yksi koira mukana - päätettiin tehdä viikon ekoteko ja mennä näyttelyyn julkisilla liikennevälineillä (okei, ajettiin juna-asemalle omalla autolla). Junassa tuli taas todettua, että omaa autoa käyttäessä unohtuu tuo koirien opettaminen matkustamaan julkisilla. Edellisestä reissusta julkisilla taitaa olla pari vuotta ja hyvin sosiaalistetuille koirille ihmisten liikkuminen junassa joka aseman kohdalla on koittelemus: Ne olisi kaikki pitänyt ehtiä tervehtiä kunnolla! Junamatka kesti n. 20 minuuttia ja koirat olivat jo syöneet näytelmiin varatuista nameista ison osan.

Kelpieitä oli näyttelyyn ilmoitettu 32, joista yksi ei ilmaantunut paikalle. Tuomarina oli australalainen Noreen Harris.

AAPO: VAL EH
"Good out..(?), carring little too much weight, well shaped head, alert expression, strong bone, feet are little flat, chest is well ribbed, topline could be fermer, a little weak in hind quarters, moves very well with good side-gate, but close behind".

Lyhyesti suomennettuna: meillä asuu yksi vähän ylipainoinen, huonosti kulmautunut, lättäjalka-kelpie. Milla alkoikin näyttelyn jälkeen suunnittelemaan tukipohjallisten hankintaa koiralle ;)

BRIXI: AVO ERI1 SA PN2 CACIB
"Good type, correct propotions, feminine head, very good expression, well built front & rear, carries topline well, graund covering movement, close behind".

Brixi jaksoi esiintyä hienosti, vaikka odotteluaika olikin vähän raskasta. Odoteltiin kehään pääsyä käytävän puolella. Ohikulkevat ihmiset piristivät Brixin ja Aapon odottelua - moni jäikin juttelemaan ja kyselemään kelpieistä. Ne ohikulkevat koirat eivät taas olleet niin ihania, varsinkin kun yllättävän moni näyttelyssä kävijä laskee koiransa suvereenisti toisen koiran luokse.

Kiitos Veeralle valokuvista :)

Näytelmien jälkeen käytiin vielä vaateostoksilla: Merja sai uuden liivillisen talvitakin (vasta toista vuotta sitä halunnut) ja Milla sai uuden treeniliivin - niitähän ei tosinaisella voi koskaan olla liikaa :D

Paluumatka junalla sujui vähän kivuttomammin, koska molemmat koirat olivat melko väsyneitä päivän jälkeen. Loppuilta menikin sitten pääasiassa nukkuessa.

Tänään Milla jäi koirien kanssa toipumaan edellisen päivän rasituksista Merjan suunnatessa takasin messukeskukseen. Ajoitus oli suunniteltu niin, että ensin vähän shoppailua (tietenkin) ja sitten kelpie-kehän laidalle seuraamaan tapahtumia. Eilen ei paljon ehtinyt oman suorituksen lisäksi katsoa mitä kehässä tapahtui. Binkan Riia-sisko tänään VET ERI2. Onnea!

Näytelyjärjestelyissä huomattiin viikonloppuna iso puute sisäänmenossa: Koirat oli ohjattu eri ovista kuin yleisö (oli siis kertakaikkisen kiellettyä kulkea samasta tai edes vierekkäisistä sisäänkäynneistä). Tulikohan kukaan järjestäjistä edes ajatelleeksi, että samasta perheestä saattoi olla tulossa yksi aikuinen koiran ja lapsien kanssa - siitä vain lapset kiertämään keskenään rakennuksen toiselle puolelle ilman sitä vanhempaa. Sisälläkään ei ollut järin väljää alkaa etsiä sitä kadonnutta perheen päätä >:o

Möllitokoa Riihimäellä 30.11.13

Eilen ajettiin Riihimäelle mölli-tokoilemaan Brixin ja Keitan kanssa. Näitä tapahtumia voisi olla enemmänkin, suuret kiitokset järjestäjille vaivannäöstä. Molemmat tytöt mölleilivät avoimessa luokassa. Brixi loi omalla suorituksellaan uuden merkityksen käsitteelle "show-kelpie" ;) Yleisöllä oli hauskaa. Tämä tietenkin lisäsi pienen koiran motivaatiota yleisön hauskuuttamiseen. Ohjaajalle tilanne ei kuitenkaan ollut ihan optimaalinen, mutta tavoitteeseen päästiin niiltä osin, että koetilanne oli koiralle kiva :p Kiitokset Sannalle taas kerran kuvaamisesta.

Brixin mielestä paikallaan makaaminen on TOSI TYLSÄÄ!

Seuraamisessa piti antaa yksi lisäkäsky - hallissa oli tosi hyviä hajuja.

"Mennään jo tekemään lisää!!"

Estehyppy - ei olla juurikaan avoimen luokan estehyppyä harjoiteltu, joten yhden lisäkäskyn vaati istumiseen.

Kokonaisvaikutelmaksi tuomari antoi 9: Koira oli iloinen :D

Keitan tassun haava on parantunut hyvin, mutta iho on edelleen haavan kohdalta ohut ja ärtyy helposti, mikä heikensi suoritusta loppua kohti. Tassu oli hyvin suojattu sidoksella ja kipsivanulla, mutta paraneminen ennalleen tuntuu kestävän.

Onnistunut reissu niiltä osin, että päästiin puuttumaan paikallaolo-ongelmaan koetilanteessa.

Virettä ja virtaa riitti parin viikon lepäilyn jälkeen.

Binka ja Aapo olivat mukana kannustusjoukoissa. Kokeen jälkeen treenattiin vielä ulkona kannustusjoukon kanssa. Kotiin päästyä oltiin kaikki valmiita päikkäreille.

Forever young, Binka 8 years

Vaikea uskoa, että siitä on jo 8 vuotta, kun pieni musta turkkisankari näki päivänvalon. Meille muutti pikku tyttö, joka kasvattajan luona vain söi ja nukkui - kotona ei sitten syönyt, eikä nukkunut, malttamaton pieni pentu <3 Binkan kanssa tuli sekin nähtyä, että koiranpentu voi nukahtaa kesken juoksun ja kaatua suoraan kyljelleen;)

Kuvassa pieni pörröinen tyttö lempipuuhassaan.

Binkasta kuoriutui kielellisesti lahjakas pikku-musta prinsessa, joka on kuin hyvä viini - paranee jatkuvasti vanhetessaan <3 Virallisesti Binka siirtyy tänään veteraaniluokkaan, vaikka ei sitä äkkiä uskoisi. Käytös on kuin pikku pennulla. Ikääntyminen näkyy lähinnä siinä, että pikku-musta on yleensä sitä mieltä, että koiralaumalle annetut komennot eivät koske grand-old-ladyä. Saattaa kyllä tossahtaa toisille: "Hei nuijat, käsky kävi, ettekö ymmärrä!?!" Prinsessa on tietenkin kaikkien komentojen yläpuolella.

Meillä on myös ollut onnea, sillä Binka on pysynyt terveenä ja aktiiviharrastaminen meillä jatkuu toivottavasti vielä kauan.

Auts, lasia!

Nyt sitten on taas aika kirota kaikki lasien rikkojat: tuntekoot he kaikki joka askeleella kipua kävellessään!!! Loppuviikolla päivälenkin jälkeen Keita palasi kotiin jättäen verisiä tassun jälkiä peräänsä. Polkuanturassa oli pari senttiä pitkä kohtuullisen syvä haava, joka vaati käyntiä eläinlääkärissä. Käynnin tulos oli tokkurainen bordercollie, jolla oli tikit anturassa, kipulääke- ja antibioottikuuri päällä ja pakollinen treenitauko edessä. Kukkaro keveni taas kohtuullisesti - onneksi kaikilla koirilla on vakuutus.

Nyt pitäisi vielä estää koiraa pääsemästä tikkeihin käsiksi. Kaulurista huolimatta se on aika haastavaa, koska Keitan ulottuvuus on kirahvin kanssa samaa luokkaa. Riehuminen toisten koirien kanssa on kiellettyä tikkien poistoon asti ja elämän tulisi muutenkin olla melko rauhallista (siinä todellinen haaste). Viikko sitten Keitan hakutreenit meni tosi nappiin ja lähdettiin hyvällä mielellä kotiin, edistystä on tapahtunut. Nyt ei sitten vähään aikaan treenata >:(

Milla oli eilen Aapon kanssa Hyvinkäällä agi-liitämässä. Kotiin tuomisina oli 1 x HYL ja 1 x 0-rata :) Niinhän se on, että lahjattomat treenaa ja Aapo vain kisaa ;) Kisan jälkeen Aapo sai palkaksi narulelun - BIG MISTAKE!!! Hetken päästä lelu oli puolimatkassa kohti mahalaukkua, onneksi Milla sai lelun toisesta päästä kiinni ja lelu saatiin vedettyä takaisin.

Kelpo-tyttöjen kanssa on parina iltana käyty treenaamassa tokoa. Molemmilla intoa riittää, mutta malttia puuttuu. Tänään käytiin Brixin kanssa pitkästä aikaa jäljellä. Vettä tuli taivaan täydeltä ja jälki oli jokseenkin haasteellinen. Hienosti pikku-ruskea teki kuitenkin töitä. Jäljen loppupää oli tosi kovassa kosteikossa ja vähän matkan päässä oli vielä hakuporukka, mikä aiheutti pienelle koiralle hieman pään vaivaa: mennäkkö ukkoja etsimään vai tekisikö jäljen loppuun?!?

Nyt on vihdoin onnistuttu valokuvaamaan meidän talon kerrostalokyttääjä: Vaviskaa naapurit!

Paimennusta, kokeita ja iiihana soomalainen mies

Edellisestä blogipäivityksestä on päässyt vierähtämään taas vähän aikaa. Team-Dreamoor järjesti paimennuspäivän 20.10. Somerolla. Keita ja Milla kävivät näyttämässä kyntensä lampaiden kanssa. Päivän saldona oli, että koira on hyvä, mutta ei mitenkään helppo (what else is new?).

Sitten käytiin ohjatuissa agility-treeneissä Veikkolassa. Merjakin joutui 25-vuoden agility-tauon jälkeen perehtymään ohjauksen uusiin tuuliin. Paljon on asiat muuttuneet vuosien aikana.

Eilen oltiin tokon yhdistysmestiksissä Ojagossa kolmen koiran voimin. Mestareita meillä ei asu mutta kokemusta saatiin taas senkin edestä.

BINKA
1. Paikalla makaaminen 10: taattua Binkaa :)
2. Seuraaminen taluttimetta 6: meidän ikuinen kompastuskivi. "I'm sailing, I'm sailing. . . "
3. Istuminen seuraamisen yhteydessä 7: vanha ei ole mikään vauhtipyörä, hitaasti mutta varmasti.
4. Luoksetulo 7: pysähdysten kanssa edelleen ongelmaa. Keepie ei pysähdy, ei.
5. Lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetulo 7: meni ruutuun sivusta ja varasti luoksetulossa.
6. Noutaminen esteen yli hypäten 8,5: ihan bueno, mutta tuomarille ei riittävään hyvä.
7. Metalliesineen noutaminen 0: Ohjaajan käskettiin heittää kapula sivu-tötterölle asti. . . no meni sitten sinne asti - ihan vinoon ja jäi pystyyn. Binka tassulla kaatoi kapulan. Onnistui ilman murahduksia nostamaan sen, mutta "hyi, tämä on ollut jonkun suussa. YÄK!" Pitihän sitä tietenkin sitten sylkeä. Taas oli kolme ihmistä seisomassa toistensa lähellä, pieni keepie ei voi tietää kenelle niistä kannattaisi kapula antaa, joten ei sitten tuonut sitä kenellekään. Tuomari oli vähän sitä mieltä, että koira koitti kalastella häneltä pisteitä ;)
8. Tunnistusnouto 7,5: huolellisella haistamisella pikku-musta nosti oman ja toi sen ohjaajalle. Tuomari olisi toivonut enemmän vauhtia liikkeeseen.
9. Kauko-ohjaus 8,5: koira vähän liikkui eteen-taakse-akselilla. Yksi kaksoiskäsky taisi olla ensimäisessä liikkeessä.
10. Kokonaisvaikutus 7,5: Toiselta tuomarilta 8 ja toiselta 7.

Yhteensä 229,5p VOI2
Meidän paras tulos ikinä :)

BRIXI
1. Paikalla makaaminen 7: Kaksoiskäsky maahan menoon. Koira venytteli takajalat suorina, paikkakin siinä siirtyi aamujumpan aikana.
2. Seuraaminen taluttimetta 6,5: huonoa, huonoa. . . Kehään mennessä pikku-ruskea tajusi, että liikkurina toimii iihana soomalainen mies. Siihen sitten kosahti koko koe. Koira pyrki ihanan liikkurin luokse jokaisessa mahdollisessa välissä. Ohjaajan piti jo vähän hermostua ja ärähtää koiralle, mikä sitten vaikutti kaikkeen tekemiseen niin, ettei mikään ollut enää kivaa.
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8: muistaakseni tähänkin tarvittiin kaksoiskäsky.
4. Luoksetulo 5: pieni keepie pysähdy ei.
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: ei siinä tietenkään voinut pysyä loppuun asti, kun ohjaaja paineisti ja tuo ihana liikkurikin puheellaan häiritsee pienen koiran keskittymistä. . . on kovaa olla miehiä rakastava pieni keepie.
6. Noutaminen 5: Pikku koira malttoi odottaa käskyä ennen kapulan perään singahtamista. Yhden kerran taisi kapula pudota suusta. Pienellä koiralla oli vaikea valinta: viedäkö kapula iihanalle soomalaiselle miehelle vai ohjaajalle, mikä teki kapulan tuomisesta jokseenkin mutkittelevaa.
7. Kauko-ohjaus 0: nousi istumaan ja heti putosi uudelleen makaamaan. Brixi sulki tehokkaasti kaikki häiriötekijät - mukaan luettuna ohjaajan - mielestään ja makasi "hienosti" kaikki vaihdot samassa asennossa.
8. Estehyppy 0: alkoi hienosti, mutta nyt oli jo henkistä väkivaltaa käytetty pieneen koiraan niin monta kertaa (kun ei saanut mennä liikkurin luokse), että koira kiersi esteen takaisin.
9. Kokonaisvaikutus 7: tuomari huomautti, että koira on vähän kuriton, mutta tuntuu pitävän miehistä ;)

Yhteensä 82p AVO0

Kokeen jälkeen soitto kasvattajalle, jolta sai taas maailman parhaat treeniohjeet häiriötreeniä varten: Koska koira pitää niin paljon miehistä, tilaa kentän laidalle HUNKSit (jos pikku-ruskea sen häiriön kestää, niin luulisi liikkurin olevan sen jälkeen "piece of cake").

KEITA
1. Paikalla makaaminen 0: koira lähti taas ennenkuin ohjaaja ehti kentän toiselle laidalle :(
2. Seuraaminen taluttimetta 8,5: ei ihan parasta Keitaa.
3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5: kaksoiskäsky (ei olekaan pitkään aikaan tarvinnut). Pisteitä ropisi niin roimasti, että voinemme olettaa perusasennon olleen vino ;)
4. Luoksetulo 8: vähän valui...
5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: ei tietoa, mistä puolikas pois
6. Noutaminen 8: tuomarin mukaan koira saisi käsitellä kapulaa kauniimmin... No Keita heitteli päätään taakse ja muklasi kapulaa.
7. Kauko-ohjaus 10: LOISTO-TYTTÖ <3 8. Estehyppy 0: Innokkaasti karkasi esteelle ilman lupaa, teknisesti muuten ihan hyvä suoritus.
9. Kokonaisvaikutus 9: Tuomari kehui, että kiva koira, joka tekee todella hienosti, kunhan vaan malttaa :)

Yhteensä 125p AVO3

Jotenkin taas tuo kokeisiin treenaaminen jäi vähän viime tippaan, mikä sitten näkyi suorituksissa. Aapo oli mukana turistina. Pääsi kuitenkin aamupäivän aikana agility-kentälle treenaamaan. Kokeen jälkeen myös muu lauma pääsi vähän irrottelemaan aksan muodossa. Illalla käytiin vielä Petikossa lenkillä: kotiin palatessa meillä oli neljä "Savimaan sankaria". Koirat olivat yltä päältä savessa, Aapolla oli savea jopa korvien välissä ;)

Äiti, laita laastari!

Tätä mieltä on Binka, pikku prinsessa, ollut nyt pari päivää. Toissa-aamuna aamulenkin jälkeen huomattiin pieniä veritippoja lattialla. Jäljet johtivat Binkan vasempaan etutassuun, missä oli n. 1cm viilto anturassa (ei syvä). Binka muuttui kolmijalkaiseksi koiraksi, joka yritti kannattaa itseään Millalla päivälenkillä :o Tassuun laitettiin sidos asianmukaisesti - sen jälkeen tassua ei todellakaan voinut laittaa maahan!!! Ja kun etutassussa on side, niin tietenkään pieni koira ei voi istua hississä (asia mikä meillä vaaditaan koirilta aina, kun hississä matkustetaan). Nyt, kun tassua on sairastettu jo pari päivää, niin kolmijalkaisena olokin on alkanut kyllästyttää ja meno on jatkunut neljällä tassulla. . . paitsi tietenkin silloin, kun joku säälittelee pientä mustaa koiraa, jolla on side tassussa. Silloin Binka muuttuu surkeaksi ja roikottaa tassua ilmassa. . . se vain valitettavasti sattuu olemaan se etutassu, missä ei sidettä ole ;)

Metsään on tullut jo syys . . .

. . . ja lohduton hämäryys. Arki-iltoina työpäivän jälkeen on turha yrittää metsätreeniä. Heijastinliivit on kaivettu esille ilta- ja aamu-ulkoilua varten. Kelpieillä on vielä vanhat itse tehdyt heijastinliivit, mutta Keita on meidän tyyli-ikoni:D Milla hankki Kekkikselle hienon Hurtan heijastinliivin (vetoketjukiinnitys selän päällä). Ei tarvitse pelätä, että putoaa päältä ;)

Arki-iltaisin on käyty lähikentillä treenaamassa tokoa. Onneksi vielä löytyy valaistuja kenttiä, vaikka Vantaan kaupunki aikookin sammuttaa valot kentiltä tarpeettomina. Brixin treenivire tokossa/tottiksessa on löytynyt kesän jälkeen uudelleen. Ilmeisesti neidin hormoonituotanto vaikuttaa tuohon vireystilaan huomattavasti. Kesän "laamailu" johtui siitä, että neiti kuvitteli olevansa raskaana - hmph! Käytiin hakemassa ruskeille rokotukset ja eläinlääkäri huomasi, että neidillä on maidontuotanto käynnissä muutamassa nisässä. Pääasiassa kesän ajan on treenattu metsässä ja sinne asti ei hormoonit vaikuta, joten tyhmä emäntä on vain ihmetellyt tuota yhteistyön puutetta tottelevaisuuspuolella.

Jälkitreeneissä on Brixin kanssa keskitytty keppi-ilmaisun parantamiseen. Vauhtia on saatu vähenemään tekemällä paljon kulmia ja paljon keppejä. Viikko sitten käytiin Hyvinkäällä hyödyntämässä vieraita maastoja, kun Sanna järjesti Metalli-pennuille jälkipäivän. Milla ja Keita toimivat mallikoirakkona kakaroille. Merja onnistui demostroimaan kuinka-eksyt-jälkimetsään-gps-taskussa (vihje: vieraaseen metsään mennessä kannattaa painaa gps:n jäljen ÄLÄ TALLENNA nappia).

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Kuvan (c)Sanna Jääskeläinen

Päivä oli tosi mukava ja pentuja oli kiva nähdä - hienoja pieniä jälkikoiran alkuja niistä on kasvamassa. Kiitos Sannalle, että saatiin osallistua. Päivän päätteeksi tehtiin vielä Brixille ja Binkalle esine-etsintää pienelle kaistaleelle. Täytyy myöntää, että nykyisin tulee esineitä treenattua lähinnä kaistaleilla, kun ne on niin nopea tallata.

Aapo oli mukana hengailemassa. Edellisenä päivänä Milla ja Aapo olivan Purinalla agi-kisoissa. Kotiin tuomisina oli kaksi 0-rataa :) HYL-putki saatiin nyt poikki ainakin hetkellisesti (edellinen 0-rata taitaa olla joskus viime talvena).

Keitalla ja Aapolla on nyt ollut vähän pidempi hakutauko, johtuen ohjaajan sairastumisesta. Treenitkin on nyt valon puutteen takia siirretty viikonlopulle. Viime hakutreeneissä Brixille tehtiin "källi" ja maalimies oli n. 1m syvän maakuopan pohjalla. Ohjaaja oli "ilkeä" eikä antanut maalimiehen auttaa koiraa, joten pieni ruskea joutui ratkaisemaan ilmaisemisen ongelmansa ihan itse. Aikansa pieni koira vinkui montun reunalla ja ohjaajan kutsuessa meinasi jo lähteä, mutta pienessä päässään mietti sitten, että "ei tätä noin kuulu ratkaista". Koira pyörähti takaisin maalimiehelle (liikkui poispäin ensin n. 3m) ja aloitti haukun :) MAALIMIESMOTIVAATIO ON KUNNOSSA!

Käytiin vielä tutustumassa uuteen harrastukseen: lastenvetoon. Lapsia ei vielä pitkään aikaan uskalla meidän kyytiin laittaa, mutta kipinä on sytytetty. Aapo pääsi pienen ihmettelyn jälkeen jyvälle vaunujen vetämisestä ja toimi kuin olisi ikänsä aisojen välissä ollut. Binka sai kehuja rauhallisuudesta, aisat eivät kovin kummallista reaktiota aiheuttaneet. Brixille ei löytynyt tarpeeksi pieniä valjaita, joten ei voitu vetoa kokeilla. Vaunuihin suhtautui kuitenkin ihan rauhallisesti ja järjestäjät ehdottivatkin, että opetetaan se istumaan kyydissä ;). Keita on vielä nuori koira, jota aisat vähän hermostuttivat - on vielä niin pahuksen nopea liikkeissään, että on vähän hankala ohjata. Saatiin kuitenkin harrastus alulle, siitä on hyvä jatkaa.

Ja kaiken tekemisen lomassa on ehditty vain hengailemaan. . .

Aapo, Keita ja Brixi

Binka

Sisko ja sen veli

Brixi metsässä (on ihan yksi mun lempikuvista)

Helsingissä näyttäytymässä

Sunnuntaina Keita kävi vinttikoirakeskuksessa koiranäytelmissä. Tuomari oli Jaana Hartus: AVO ERI2. Valitettavasti kotiin päästyä sanallinen arvio oli hävinnyt, joten ei siitä sen enempää.

Leiriä, pentuja ja treeniä

23-25.8.13 vietettiin viikonloppu hyvässä seurassa Virroilla Dreamoor-leirillä, kiitokset Sannalle leirin järjestämisestä. Pääosassa olivat tietenkin Sankarit (=Keita+sisarukset), mutta muitakin joukkoon mahtui. Aapo, Binka ja Brixi olivat mukana antamassa leirille lisäväriä - olisi muuten touhu mennyt melko mustavalkoisesksi ;)

Kuvassa Sankarit (kuvan (c)Mikko Turunen)

Perjantaina poikettiin Anitan luona hakemassa välttämättömyystarvikkeita ennen leirille lähtöä. Osuttiin sitten mutkan kautta sopivasti ruuhkaan ja 1,5 tunnin matkan jälkeen oltiin vasta Nurmijärven ja Tuusulan rajalla. Tampereella pidettiin sitten 10 minuutin tauko. Perillä oltiin klo 19.30. Perjantai-illan treenailut jäivät ajomatkan jälkeen suosiolla tekemättä. Mökkimajoitus Marttisen leirikeskuksessa oli loistava (kiitokset hyvästä seurasta Jaanalle, Tuijalle, Janille ja Martinalle). Leirikeskuksen keittiöhenkilökunta osasi asiansa: ruoka aivan mahtavaa. Kouluttajana oli lauantaina agilityssä Sari Heinonen, joka omistaa Binkan ja Aapon isän. Leirimatkasta tuli samalla vähän kuin käynti mummolassa ;) Toko-koulutuksesta vastasi Sari Kärnä. Molemmat kouluttajat olivat asiansa osaavia ja viikonlopusta saatiin paljon irti. Milla oli ilmoittautunut agilityyn Keitan ja Aapon kanssa. Merja oli toko-kentällä Binkan ja Brixin kanssa.

Aapo ja Milla vauhdissa (kuvan (c)Mikko Turunen)

Aapo kepeillä (kuvan (c)Mikko Turunen)

Binkan tokoa (kuvan (c)Tuija Leisti)

Brixin tokoa (kuvan (c)Tuija Leisti)

Lauantai-iltana oli vielä mahdollisuus saunoa. Saunan jälkeen oli perinteinen leiri-visa.

Sunnuntaina porukka jakautui osa jäljelle ja osa hakuun. Meille järjestyi vierekkäiset hyvät maastot kohtuumatkan päästä, kiitokset Mari Pirttiniemelle. Koko Sipikarin lauma lähti hakuilemaan. Päivä oli melko lämmin, eikä tuulikaan meitä "haitannut". Keitalla ja Brixillä oli ensimmäisen kerran vuoteen vieraita maalimiehiä. Aluksi Keita oli sitä mieltä, etteivät nuo ole hänen maalimiehiään, eikä niitä tarvitse "löytää". Pienen rohkaisun jälkeen ilmaisu alkoi sujua. Brixi tarvitsi vähän tukea alkuun, mutta sitten oli sitä mieltä, että ukko kuin ukko voidaan pussata ja ilmaista. Binkalla alkoi radan loppua kohden motivaatio laskea, mutta nousi ne ukot sieltä lopulta. Ja Aapo juoksi tyylilleen uskollisena sata lasissa pitkin metsää :D Meillä olisi ollut vielä mielenkiintoinen mahdollisuus käydä tutustumassa robottinavettaan, mutta pitkä viikonloppu ja pitkä kotimatka vaati veronsa ja päätimme jättää sen tällä kertaa väliin.

Binka lähdössä (kuvan (c)Tuija Leisti)

Tässä koko porukka:

(kuvan (c)Dreamoor)

Maanantai pyhitettiin sitten kotona lepäämiseen, mutta tiistaina otettiin jo nokka kohti Hirsjärveä kelpie-pentuja katsomaan (kennel Yacatis). Pennut olivat tosi reippaita ja uskomatonta mutta totta: pentulaatikossa oli miniatyyri-Aapo :D. Käytettiin samalla hyväksi Mian ja Pasin vieraanvaraisuutta vieraiden maastojen suhteen ja tehtiin vähän jälkeäkin.

Aapo metsäjäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Keita peltojäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Sieltä löytyi keppi (kuvan (c)Sipikarit)

Brixi jäljellä (kuvan (c)Sipikarit)

Keppi löytyi (kuvan (c)Sipikarit)

Binka käytti aikansa paikkojen tutkimiseen ja löysi kuin löysikin tiensä tallin ylisille - poispääsyn pikku-musta meinasi ensin ratkaista hyppäämällä :-O, mutta onneksi se saatiin estettyä. Keitan piti ensin vähän puffata hevoselle, mutta kun tuo ei edes ymmärtänyt pelätä, niin bc-tyttö antoi mokoman olla.

Keskiviikkona oli omat hakutreenit ja torstai-aamuna suunnattiin sitten Anitalle (kennel Briskness) bc-pentuja katsomaan. Valitettavasti pentujen kanssa leikkiminen on hauskempaa kuin valokuvien ottaminen pennuista, joten tästä postauksesta jäivät kaikki pentukuvat pois ;)