Kelpiet ja bortsu
Meidän jengi
torstai 18. helmikuuta 2016
tiistai 2. helmikuuta 2016
Kun se nallekarkkien epätasa-arvoinen jakaminen jatkuu...
Vuosi vaihtui meillä rauhallisesti. Riihimäen alaosasto oli rakettievakossa Vantaalla, missä (ihme kyllä) paukkui huomattavasti vähemmän eikä juurikaan ennen virallisen paukutteluajan alkamista. Kiitos siitä! Riksussa se paukuttelu alkoi heti, kun kaupat joulunpyhien jälkeen aukesivat eikä loppua tuntunut näkyvän. Koirien kanssa käytiin vielä viiden jälkeen ulkona ja pärjäsivät sillä illan ihan kivasti.
No ettei nyt liian hyvin olisi mennyt, niin Keita alkoi uutena vuotena ontumaan toista takajalkaa. 4.1. käytiin sitten hakemassa eläinlääkärin arviota, kun ei tuntunut ohi menevän. Koira kuvattiin, mutta mitään tätä ontumaa selittävää ei niissä näkynyt. Lähdettiin sitten hoitamaan sitä lihasvammana kipulääkekuurilla ja säännellyllä (ja vähemmän revittelevällä) liikunnalla. Nyt Keita on voinut ihan hyvin ja ainakaan vielä (koputtaa puuta!) ontuminen ei ole uusiutunut.
No hetken jo näytti siltä, että päästäisiin palaamaan arkeen. Kunnes sitten Aapo aloitti uudelleen ontumaan sitä vasenta takajalkaa 18.1. Eläinlääkärin ohjeilla aloitettiin uusi kipulääkekuuri ja vähennettiin rellestämistä. Alkuun näyttikin siltä, että kuurista olisi apua ja ontuminen loppui. Valitettavasti kuitenkin muutaman päivän jälkeen ontuminen palasi, vaikka kipulääkitys oli koko ajan päällä. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suunnata 25.1. uudelleen eläinlääkäriin. Nuljuluun painaminen aiheutti melkoisen voimakkaan kipureaktion. Kuvattiin vielä varmuuden vuoksi se vasen takajalka, mutta niissä kuvissa ei näkynyt muutosta joulukuussa otettuihin. Syypääksi ontumiseen todettiin siis se pahuksen luupiikki. Aapo sai kortisonia injektiona suoraan polveen. Nyt on viikko lenkkeilty vain hihnassa ja seuraavat kaksi viikkoa lisäillään liikuntaa pikkuhiljaa. Toistaiseksi Aapo on voinut hyvin eikä ontumista ole kortisonin saamisen jälkeen ollut. Toivottavasti ei ihan heti tulekaan.
Riihimäen alaosasto alkaa olla t-o-d-e-l-l-a turhautunut, kun vuoron perään on joko saikkua tai paukkupakkasia tai pääkallokelejä. Mitään ei olla tehty lukuun ottamatta muutamia kalsaritokoja. Toivottavasti se kevät sieltä pikkuhiljaa tulisi ja mielellään vähemmillä vastoinkäymisillä kuin tämä talvi.
No ettei nyt liian hyvin olisi mennyt, niin Keita alkoi uutena vuotena ontumaan toista takajalkaa. 4.1. käytiin sitten hakemassa eläinlääkärin arviota, kun ei tuntunut ohi menevän. Koira kuvattiin, mutta mitään tätä ontumaa selittävää ei niissä näkynyt. Lähdettiin sitten hoitamaan sitä lihasvammana kipulääkekuurilla ja säännellyllä (ja vähemmän revittelevällä) liikunnalla. Nyt Keita on voinut ihan hyvin ja ainakaan vielä (koputtaa puuta!) ontuminen ei ole uusiutunut.
No hetken jo näytti siltä, että päästäisiin palaamaan arkeen. Kunnes sitten Aapo aloitti uudelleen ontumaan sitä vasenta takajalkaa 18.1. Eläinlääkärin ohjeilla aloitettiin uusi kipulääkekuuri ja vähennettiin rellestämistä. Alkuun näyttikin siltä, että kuurista olisi apua ja ontuminen loppui. Valitettavasti kuitenkin muutaman päivän jälkeen ontuminen palasi, vaikka kipulääkitys oli koko ajan päällä. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suunnata 25.1. uudelleen eläinlääkäriin. Nuljuluun painaminen aiheutti melkoisen voimakkaan kipureaktion. Kuvattiin vielä varmuuden vuoksi se vasen takajalka, mutta niissä kuvissa ei näkynyt muutosta joulukuussa otettuihin. Syypääksi ontumiseen todettiin siis se pahuksen luupiikki. Aapo sai kortisonia injektiona suoraan polveen. Nyt on viikko lenkkeilty vain hihnassa ja seuraavat kaksi viikkoa lisäillään liikuntaa pikkuhiljaa. Toistaiseksi Aapo on voinut hyvin eikä ontumista ole kortisonin saamisen jälkeen ollut. Toivottavasti ei ihan heti tulekaan.
Riihimäen alaosasto alkaa olla t-o-d-e-l-l-a turhautunut, kun vuoron perään on joko saikkua tai paukkupakkasia tai pääkallokelejä. Mitään ei olla tehty lukuun ottamatta muutamia kalsaritokoja. Toivottavasti se kevät sieltä pikkuhiljaa tulisi ja mielellään vähemmillä vastoinkäymisillä kuin tämä talvi.
 |
| Aapo |
torstai 31. joulukuuta 2015
Vuosikatsaus 2015
Taas on aika tehdä katsaus taaksepäin siihen, mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut.
Binkan vuosi on kulunut oloneuvoksena. Treenailtu on oman mielen virkistykseksi. Binkahan kärsii silmien kuivumisesta ja joutui edellisenä vuonna doping-karenssiin silmätippojen takia. Ajateltiin jo, että näyttely- ja koeura on nyt kokonaan takana. Valoa tunnelin päähän kuitenkin tuli syksyllä, kun löydettiin Binkalle doping-vapaat silmätipat, joilla silmät ovat pysyneet kunnossa. Hakutreeneissä Binka on ollut mukana rataa tallaamassa ja kerjäämässä treenikavereilta nameja (treenikaverit eivät voi vastustaa tuota minulle-ei-anneta-kotona-ruokaa -katsetta). Doping-karenssista vapautumisen myötä on hiljakseen opeteltu rally-tokoa, mikä vaikuttaa ihan mukavalta mummo-koiran lajilta. Uusien tokosääntöjen mukaisia toko-liikkeitä ei jakseta enää 10-vuotiaan koiran kanssa opetella. Binkallehan siis tuli 10 vuotta täyteen marraskuussa. Binka on syksyllä käynyt hierojalla joitakin kertoja. Hierojan mukaan Binka on erittäin hyvässä lihaskunnossa tuon ikäiseksi koiraksi. Tämä tietenkin lämmittää omistajan mieltä, vaikka totuuden nimessä on kyllä todettava, että tuon lihaskunnon sailaisuus jää mysteeriksi. Mummo-koira on mukavuudenhaluinen ja laiska liikkumaan paitsi silloin kun pentumaisuus-vaihde kytketään päälle.
Aapon lastenvedot jäivät alkuvuodesta tauolle haitallisen lumipalloefektin takia. Pienen koiran pää ei kestänyt ympärillä lentäviä lumipalloja ja vedoista alkoi tulla liian extremeä lapsia ja ohjaajaa ajatellen. Helmikuussa Aapo muutti kirjat Riihimäen alaosastoon Millan ja Keitan kanssa. Pitkän matkan takia hakuileminen Vantaalla jäi pois ohjelmasta. Kesäkuussa Aapo kävi agi-epiksissä Riihimäellä hakemassa "hyllyjä", mutta koiralla oli kivaa. Syyskuussa Aapo kävi näyttelyssä Porvoossa, mistä tuloksena VAL ERI2 SA PU2. Se jäikin sitten vuoden ainoaksi näyttelyksi. Lokakuussa Aapo korkkasi ensimmäisen rally-toko-kokeensa saaden 97/100p. Loppusyksystä Aapo alkoi ontua ja koska vaiva ei tuntunut parantuvan, niin eläinlääkäri-reissuhan siitä sitten tuli. Aapolla löytyi nuljuluusta luupiikki ja koska el:n mukaan vaiva on yleinen agility-koirilla, niin laji jätettiin nyt sitten kokonaan pois, ettei tilanne pahene. Lisäksi ristisiteestä löytyi pieni repeämä, jota on nyt paranneltu konservatiivisella hoidolla (hihnalenkkeilyä ja hillumiskielto suom.huom.)
Brixin vuosi alkoi sairastamalla. Huhtikuussa Brixiltä diagnostisoitiin anaalistriktuura. Hoidon ennuste oli epävarma ja huoli koiran paranemisesta oli suuri. Onneksi Brixi kuitenkin toipui striktuuran laajennuksesta hyvin. Treenaaminen oli kuitenkin tauolla ja kesällä mentiin hakukokeeseen hyvinkin keskeneräisenä. Henkilöetsintä meni hyvin, mutta esineet eivät nousseet. Tottis oli esteiden osalta hyvinkin kesken (koira koki selvästi haastavaksi estehypyn, mitä oli treenattu ennenkuin striktuura todettiin), eivätkä pisteet riittäneet koulutustunnukseen. Syksyn mittaan jatkettiin treenaamista ja koira alkoi päästä yli estehyppyyn liittyvistä ennakkoluuloistaan. Kokeeseen ei enää kuitenkaan syksyllä lähdetty. Näyttelyiden osalta pidettiin välivuosi.
Keita korkkasi näyttelyt tammikuussa tuloksena KÄY ERI1 SA PN3. Helmikuussa oli muutto alaosaston mukana Riihimäelle. Huhtikuussa Keita kävi tokokokeessa tuloksena AVO1 2.sij. Kesällä Keita kävi pari kertaa avoimen luokan jälkikokeessa. Pisteet eivät riittäneet kummassakaan kokeessa koulutustunnukseen, vaikka toisessa kokeessa koulutustunnus jäi vain kolmen tottis-pisteen päähän, mikä vähän harmitti. Syyskuussa Keita kävi vielä näyttelyssä, mistä tuloksena KÄY EH2.
Harmi on ollut kuluneen vuoden aikana pari kertaa virallisessa näyttelyssä: kesäkuussa tuloksena JUN EH2 ja syyskuussa NUO ERI1. SA:ta meille ei tänä vuonna suotu. Koira sai tuomarilta huomautusta käytöksestä "olisi saanut paremman arvosanan, jos olisi käyttäytynyt paremmin". Harmi on harmi. Ollaan kuitenkin ihan tyytyväisiä, ettei sentään nostanut jalkaa viereisen koiran kylkeen, minkä teki mätsärissä. Harmi on täysin sisäsiisti, mutta ulkona ei paljon katso mihin se jalka nousee. Viimeksi tänään kävi pissimässä Keitan päälle, kun Keitsy kyykistyi tarpeilleen, Tottista ja hakua on treenattu vuoden mittaan ja jonkin verran edistystäkin on tapahtunut. Harmista kuitenkin on niin ihquu juosta ja riehua. Syksyllä Harmi käytettiin terveystarkastuksessa. Lonkat kuvattiin C/C, mutta niissä ei ole nivelrikkoa, mikä on pääasia.
Joulu vietettiin yhdessä riehuen ja juosten. Valitettavasti tänäkin vuonna tuli jotakin ikävää juuri vuoden vaihteessa (viime vuonnahan meillä oli nenäpunkki). Tapaninpäivänä joku tiputti ilmeisesti kiven ylikulkusillalta kun ajoimme ohi ikävin seurauksin. Auton takalasi särkyi. Onneksi kuitenkaan koirat eivät sillä kertaa olleet mukana.
Binkan vuosi on kulunut oloneuvoksena. Treenailtu on oman mielen virkistykseksi. Binkahan kärsii silmien kuivumisesta ja joutui edellisenä vuonna doping-karenssiin silmätippojen takia. Ajateltiin jo, että näyttely- ja koeura on nyt kokonaan takana. Valoa tunnelin päähän kuitenkin tuli syksyllä, kun löydettiin Binkalle doping-vapaat silmätipat, joilla silmät ovat pysyneet kunnossa. Hakutreeneissä Binka on ollut mukana rataa tallaamassa ja kerjäämässä treenikavereilta nameja (treenikaverit eivät voi vastustaa tuota minulle-ei-anneta-kotona-ruokaa -katsetta). Doping-karenssista vapautumisen myötä on hiljakseen opeteltu rally-tokoa, mikä vaikuttaa ihan mukavalta mummo-koiran lajilta. Uusien tokosääntöjen mukaisia toko-liikkeitä ei jakseta enää 10-vuotiaan koiran kanssa opetella. Binkallehan siis tuli 10 vuotta täyteen marraskuussa. Binka on syksyllä käynyt hierojalla joitakin kertoja. Hierojan mukaan Binka on erittäin hyvässä lihaskunnossa tuon ikäiseksi koiraksi. Tämä tietenkin lämmittää omistajan mieltä, vaikka totuuden nimessä on kyllä todettava, että tuon lihaskunnon sailaisuus jää mysteeriksi. Mummo-koira on mukavuudenhaluinen ja laiska liikkumaan paitsi silloin kun pentumaisuus-vaihde kytketään päälle.
Aapon lastenvedot jäivät alkuvuodesta tauolle haitallisen lumipalloefektin takia. Pienen koiran pää ei kestänyt ympärillä lentäviä lumipalloja ja vedoista alkoi tulla liian extremeä lapsia ja ohjaajaa ajatellen. Helmikuussa Aapo muutti kirjat Riihimäen alaosastoon Millan ja Keitan kanssa. Pitkän matkan takia hakuileminen Vantaalla jäi pois ohjelmasta. Kesäkuussa Aapo kävi agi-epiksissä Riihimäellä hakemassa "hyllyjä", mutta koiralla oli kivaa. Syyskuussa Aapo kävi näyttelyssä Porvoossa, mistä tuloksena VAL ERI2 SA PU2. Se jäikin sitten vuoden ainoaksi näyttelyksi. Lokakuussa Aapo korkkasi ensimmäisen rally-toko-kokeensa saaden 97/100p. Loppusyksystä Aapo alkoi ontua ja koska vaiva ei tuntunut parantuvan, niin eläinlääkäri-reissuhan siitä sitten tuli. Aapolla löytyi nuljuluusta luupiikki ja koska el:n mukaan vaiva on yleinen agility-koirilla, niin laji jätettiin nyt sitten kokonaan pois, ettei tilanne pahene. Lisäksi ristisiteestä löytyi pieni repeämä, jota on nyt paranneltu konservatiivisella hoidolla (hihnalenkkeilyä ja hillumiskielto suom.huom.)
Brixin vuosi alkoi sairastamalla. Huhtikuussa Brixiltä diagnostisoitiin anaalistriktuura. Hoidon ennuste oli epävarma ja huoli koiran paranemisesta oli suuri. Onneksi Brixi kuitenkin toipui striktuuran laajennuksesta hyvin. Treenaaminen oli kuitenkin tauolla ja kesällä mentiin hakukokeeseen hyvinkin keskeneräisenä. Henkilöetsintä meni hyvin, mutta esineet eivät nousseet. Tottis oli esteiden osalta hyvinkin kesken (koira koki selvästi haastavaksi estehypyn, mitä oli treenattu ennenkuin striktuura todettiin), eivätkä pisteet riittäneet koulutustunnukseen. Syksyn mittaan jatkettiin treenaamista ja koira alkoi päästä yli estehyppyyn liittyvistä ennakkoluuloistaan. Kokeeseen ei enää kuitenkaan syksyllä lähdetty. Näyttelyiden osalta pidettiin välivuosi.
Keita korkkasi näyttelyt tammikuussa tuloksena KÄY ERI1 SA PN3. Helmikuussa oli muutto alaosaston mukana Riihimäelle. Huhtikuussa Keita kävi tokokokeessa tuloksena AVO1 2.sij. Kesällä Keita kävi pari kertaa avoimen luokan jälkikokeessa. Pisteet eivät riittäneet kummassakaan kokeessa koulutustunnukseen, vaikka toisessa kokeessa koulutustunnus jäi vain kolmen tottis-pisteen päähän, mikä vähän harmitti. Syyskuussa Keita kävi vielä näyttelyssä, mistä tuloksena KÄY EH2.
Harmi on ollut kuluneen vuoden aikana pari kertaa virallisessa näyttelyssä: kesäkuussa tuloksena JUN EH2 ja syyskuussa NUO ERI1. SA:ta meille ei tänä vuonna suotu. Koira sai tuomarilta huomautusta käytöksestä "olisi saanut paremman arvosanan, jos olisi käyttäytynyt paremmin". Harmi on harmi. Ollaan kuitenkin ihan tyytyväisiä, ettei sentään nostanut jalkaa viereisen koiran kylkeen, minkä teki mätsärissä. Harmi on täysin sisäsiisti, mutta ulkona ei paljon katso mihin se jalka nousee. Viimeksi tänään kävi pissimässä Keitan päälle, kun Keitsy kyykistyi tarpeilleen, Tottista ja hakua on treenattu vuoden mittaan ja jonkin verran edistystäkin on tapahtunut. Harmista kuitenkin on niin ihquu juosta ja riehua. Syksyllä Harmi käytettiin terveystarkastuksessa. Lonkat kuvattiin C/C, mutta niissä ei ole nivelrikkoa, mikä on pääasia.
Joulu vietettiin yhdessä riehuen ja juosten. Valitettavasti tänäkin vuonna tuli jotakin ikävää juuri vuoden vaihteessa (viime vuonnahan meillä oli nenäpunkki). Tapaninpäivänä joku tiputti ilmeisesti kiven ylikulkusillalta kun ajoimme ohi ikävin seurauksin. Auton takalasi särkyi. Onneksi kuitenkaan koirat eivät sillä kertaa olleet mukana.
tiistai 8. joulukuuta 2015
Aina ei mee nallekarkit tasan...
Aapo alkoi ontumaan vajaa pari viikkoa sitten toista takajalkaa. Se meni kuitenkin ohi, kun sai parina päivänä Rimadyliä. Vaiva kuitenkin uusi viime viikon lopulla. Koko ajan jalka taipui normaalisti joka suuntaan eikä mitään turvotuksia tuntunut. Myöskään mitään kohtaa Aapo ei kokeiltaessa aristanut. Ontuminen on ollut huomattavasti lievempää kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tänään käytiin kuitenkin hakemassa asiantuntijan arviota tilanteesta ja suunnattiin Aapon kanssa EHELille tutkimuksiin. Tässä täytyy kyllä mainostaa, miten hyvä paikka tuo on ja miten mukavaa henkilökunta siellä on.
Aapo tutkittiin päästä varpaisiin. Kaikki jalat taivuteltiin ja kokeiltiin tosi tarkasti. Myöskään eläinlääkäri ei löytänyt mitään kipukohtaa tai tuntenut turvotusta. Liikkeessä havaittiin pientä epäpuhtautta, mutta homma ei ollut mitenkään helppo, koska Aapon mielestä eläinlääkäriasema oli siisti paikka ja ihmiset ihan mahtavia. Henkilökunta nauroikin Aapon touhotukselle ja hännän heilutukselle.
Eläinlääkäri epäili, että eturistisiteestä olisi jokunen säie poikki. Päädyttiin sitten kuvaamaan koira, jotta olisi ainakin jatkoa varten vertailukuvia. Selkä oli puhdas, samoin myös lonkat edelleen kunnossa. Terveen jalan polvessa ei siinäkään ollut mitään huomautettavaa. Kipeän jalan polvessa näkyi pieni tummentuma, mikä viittaa juurikin siihen, että muutama säie on ristisiteestä poikki. Hoitamattomanahan ristisiteen ongelmat aiheuttavat nivelrikkoa. Nyt Aapo on viikon tulehduskipulääkekuurilla ja säännellyllä liikunnalla alkaen kahden päivän täyslevolla ja jatkuen kolmeen viikkoon saakka pelkästään remmilenkkeilyllä. Tämä siksi, että elimistö saa rauhassa korjata ristisiteen vaurioita.
Vähän harmillisempi juttu oli se, että kipeän jalan nuljuluusta löytyi myös pieni luupiikki. Sen kehittymistä seurataan tulevaisuudessa, mutta tuskimpa tuo on tämän ontumisen syynä. Luupiikki ei kuitenkaan parissa viikossa kehity, vaan vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Eläinlääkäri kertoi, että nuljuluun ongelmat ovat hyvin tavallisia nimenomaan agilitykoirilla, koska siihen kohdistuva rasitus on niin kova. Päätös Aapon agilityuran lopettamisestahan tehtiin jo viime vuonna, mutta tämän tiedon jälkeen täytyy miettiä vakavasti tuleeko omista koirista yksikään jatkossa enää kyseistä lajia tavoitteellisesti harrastamaan.
Aapo tutkittiin päästä varpaisiin. Kaikki jalat taivuteltiin ja kokeiltiin tosi tarkasti. Myöskään eläinlääkäri ei löytänyt mitään kipukohtaa tai tuntenut turvotusta. Liikkeessä havaittiin pientä epäpuhtautta, mutta homma ei ollut mitenkään helppo, koska Aapon mielestä eläinlääkäriasema oli siisti paikka ja ihmiset ihan mahtavia. Henkilökunta nauroikin Aapon touhotukselle ja hännän heilutukselle.
Eläinlääkäri epäili, että eturistisiteestä olisi jokunen säie poikki. Päädyttiin sitten kuvaamaan koira, jotta olisi ainakin jatkoa varten vertailukuvia. Selkä oli puhdas, samoin myös lonkat edelleen kunnossa. Terveen jalan polvessa ei siinäkään ollut mitään huomautettavaa. Kipeän jalan polvessa näkyi pieni tummentuma, mikä viittaa juurikin siihen, että muutama säie on ristisiteestä poikki. Hoitamattomanahan ristisiteen ongelmat aiheuttavat nivelrikkoa. Nyt Aapo on viikon tulehduskipulääkekuurilla ja säännellyllä liikunnalla alkaen kahden päivän täyslevolla ja jatkuen kolmeen viikkoon saakka pelkästään remmilenkkeilyllä. Tämä siksi, että elimistö saa rauhassa korjata ristisiteen vaurioita.
Vähän harmillisempi juttu oli se, että kipeän jalan nuljuluusta löytyi myös pieni luupiikki. Sen kehittymistä seurataan tulevaisuudessa, mutta tuskimpa tuo on tämän ontumisen syynä. Luupiikki ei kuitenkaan parissa viikossa kehity, vaan vaatii huomattavasti pidemmän ajan. Eläinlääkäri kertoi, että nuljuluun ongelmat ovat hyvin tavallisia nimenomaan agilitykoirilla, koska siihen kohdistuva rasitus on niin kova. Päätös Aapon agilityuran lopettamisestahan tehtiin jo viime vuonna, mutta tämän tiedon jälkeen täytyy miettiä vakavasti tuleeko omista koirista yksikään jatkossa enää kyseistä lajia tavoitteellisesti harrastamaan.
tiistai 24. marraskuuta 2015
Binka 10 vuotta 22.11.2015
Nyt on ensimmäinen 10 kelpie-vuotta takana. Pikku-musta prinsessa vietti vuosipäivää sunnuntaina. Vuosiin on mahtunut iloa ja surua. Paljon on pikku-neiti opettanut kelpien ajatuksen kulusta näinä vuosina. Tässä pieni kuvakollaasi vuosien takaa tähän päivään. Valitettavasti ihan pentuaikojen kuvia ei ole saatavilla - siinä vaiheessa perheessä ei ollut toimivaa kameraa ja älypuhelimetkin olivat vielä tulevaisuutta.
Retku ja Binka toukokuussa 2008. Binka oli muuttanut meille 2,5 vuotta aikaisemmin järkyttämään Retkun tasaista elämää. Saimme pitää Retkun vielä muutaman kuukauden.
Nuori koira sitä nukkuu missä vaan (ei enää tänä päivänä taivu).
Syyskuussa 2008 meille muutti nuori pieni kelpien alku Aapo.
Binka otti leikki- ja hoitotädin roolin vakavissaan.
4/2009 Luukissa metsälenkillä.
Aaposta kasvoi kiva leikkikaveri.
Näytteluissäkin käytiin: tuore muotovalio.
Rauniotreeneissä 2009.
Syksyllä 2009 Brixi liittyi laumaan.
Välillä prinsessa sai niin tarpeekseen pentukoirista...
... helpotti, kun pääsi välillä treenaamaan ja leikkimään. Tottistelemassa 2010.
Toukokuussa 2010.
Paimennustakin käytiin kokeilemassa. . . ei kaupunkilaistyttö kokenut puuhassa mitään mieltä, mutta wau mitä namiautomaatteja!!!
Joskus sitä pärjättiin näyttelyissä vieläkin.
Mamma se päätti, että noissa kasvattilapsissa on tarpeeksi puuhaa ja sterilointi tehtiin tulevia terveitä päiviä ajatellen.
Ja niinhän meidän lauma kasvoi taas yhdellä koiralla: Keita muutti taloon kesällä 2011.
Edelleen kaunotar
Uiminen ei vaan ole Binkan juttu (turkki kastuu...yäk)
Metsäleikit sopivat paremmin
Hoitotäti tehtäviensä tasalla. Binka ja Keita joulukuussa 2012.
Toko-kokeissakin käytiin ja joskus sijoituttiinkin.
Hakuakin harrastettiin, metsässä 2013.
Agility-radallakin on hömpätty.
Talvella 2013-14
Keväällä 2014 Binka sai taas uuden hoidettavan. Harmi muutti laumaan.
Kesällä 2014
Binka erkkarissa 2014.
Kesällä 2015.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)