No ettei nyt liian hyvin olisi mennyt, niin Keita alkoi uutena vuotena ontumaan toista takajalkaa. 4.1. käytiin sitten hakemassa eläinlääkärin arviota, kun ei tuntunut ohi menevän. Koira kuvattiin, mutta mitään tätä ontumaa selittävää ei niissä näkynyt. Lähdettiin sitten hoitamaan sitä lihasvammana kipulääkekuurilla ja säännellyllä (ja vähemmän revittelevällä) liikunnalla. Nyt Keita on voinut ihan hyvin ja ainakaan vielä (koputtaa puuta!) ontuminen ei ole uusiutunut.
No hetken jo näytti siltä, että päästäisiin palaamaan arkeen. Kunnes sitten Aapo aloitti uudelleen ontumaan sitä vasenta takajalkaa 18.1. Eläinlääkärin ohjeilla aloitettiin uusi kipulääkekuuri ja vähennettiin rellestämistä. Alkuun näyttikin siltä, että kuurista olisi apua ja ontuminen loppui. Valitettavasti kuitenkin muutaman päivän jälkeen ontuminen palasi, vaikka kipulääkitys oli koko ajan päällä. Ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suunnata 25.1. uudelleen eläinlääkäriin. Nuljuluun painaminen aiheutti melkoisen voimakkaan kipureaktion. Kuvattiin vielä varmuuden vuoksi se vasen takajalka, mutta niissä kuvissa ei näkynyt muutosta joulukuussa otettuihin. Syypääksi ontumiseen todettiin siis se pahuksen luupiikki. Aapo sai kortisonia injektiona suoraan polveen. Nyt on viikko lenkkeilty vain hihnassa ja seuraavat kaksi viikkoa lisäillään liikuntaa pikkuhiljaa. Toistaiseksi Aapo on voinut hyvin eikä ontumista ole kortisonin saamisen jälkeen ollut. Toivottavasti ei ihan heti tulekaan.
Riihimäen alaosasto alkaa olla t-o-d-e-l-l-a turhautunut, kun vuoron perään on joko saikkua tai paukkupakkasia tai pääkallokelejä. Mitään ei olla tehty lukuun ottamatta muutamia kalsaritokoja. Toivottavasti se kevät sieltä pikkuhiljaa tulisi ja mielellään vähemmillä vastoinkäymisillä kuin tämä talvi.
 |
| Aapo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti