Viimeiset viikot on olleet tosi raskaita. Aapon poismeno jätti ison aukon meidän laumaan ja kaikilla on ollut siihen sopeutumista - ei vähiten Keitalla. Viikon kuluttua Aapon eutanasiasta iski taas isolla lekalla. Töistä tullessa koirien kanssa ulkoilua normaalisti, sisään tultiin siinä kuuden korvilla. Yhtäkkiä Binkan vointi alkoi huononemaan radikaalisti. Koira hengitti suu auki ja isoja kuolalammikoita valui lattialle. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että se on ulkona syönyt jotakin ei-niin-koiralle-terveellistä. Äkkiä oksettamaan koiraa. Saaliina tuli yli puoli litraa kirkasta sitkeää limaa, eikä mitään ylimääräistä. Koiran kunto heikkeni edelleen. Binka ripuloi kerran sisälle ja sitten peräpäästä alkoi vuotaa lähes kirkasta nestettä. Binka oli jo niin heikossa kunnossa, että makasi lattialla ja siirtyi vain vähän kun alusta alkoi olla liian kostea - Koira, joka tulee mutaisimmaltakin lenkiltä sisään turkki ja tassut puhtaana. Sitten koira ryömikin jo sohvan taakse kuolemaan. Silloin lähdettiin lujaa kohti Tammiston eläinsairaalaa. Kello oli karvan verran vaille kahdeksan. Koira ei enää ottanut jaloilleen. Sohvakin piti siirtää, että sen sai kannettua autoon. Järki ei itsellä enää kulkenut kovin hyvin ja tietenkin lähdettiin ajamaan Kehätietä, vaikka tietyöt siellä oli olleet käynnissä monta viikkoa. Matka tuntui tosi pitkältä ja monta kertaa kävikin mielessä, että päästäänkö perille liian myöhään. Koira oli kuitenkin vielä hengissä ja pääsi ripeästi hoitoon. Päivystyksenä otettiin verikokeet ja koiraa alettiin nesteyttää. Nestytyksestä tuo jo vähän piristyikin. Verikokeiden tuloksena oli akuutti haimatulehdus. Päästiin vielä saman yön aikana kotiin lääkityksen ja ruokasäkin kanssa. Nyt koira on siis hyvin vähärasvaisella ruokavaliolla - ei tuo kyllä mitään kovin rasvaista ole syönyt tähänkään asti. Punainen liha jätettiin nyt kokonaan pois.
Binka toipui nopeasti ja alku näytti hyvältä, kunnes viikon kuluttua koira pyrki ulos parin tunnin välein ja ulosteissa näkyi kirkasta verta. Ja taas matkattiin eläinlääkäriin. Nyt diagnoosina paksunsuolentulehdus. Onneksi koira ei tällä kertaa mennyt niin huonoon kuntoon ja selvittiin lääkekuurilla. Eläinlääkärikin ihmetteli koiran hyvää vointia olosuhteisiin nähden. Haimatulehduksen osalta kontrolliverikokeet on vielä tulossa, muuten koira voi tilanteeseen nähden hyvin. Binka kuitenkin väsyy selkeästi aikaisempaa nopeammin ja palelee herkemmin. Nyt tuli karvas muistutus siitä, että Binka on jo lähellä 11:sta ikävuottaan. Tähän asti mummo-koira on ollut terve ja satunnaisia silmätulehduksia lukuunottamatta eläinlääkärikäynnit on rajoittuneet rokotuksiin.
Menneisiin viikkoihin sisältyy vielä Riihimäen alaosaston muuttaminen Espooseen. Nyt alaosastojen välillä on enää 15km. Muutto on tehnyt Riihimäen alaosastolle hyvää. Aapon tassujen rapina jäi Riihimäelle. Keita on piristynyt päästyään useammin riehumaan Vantaan alaosaston kanssa. Alaosastojen ihmisjäsenet yrittävät toipua kertyneestä univajeesta. Aapon viimeiset viikot valvottivat Millaa, koira oli öisin levoton kipulääkityksestä huolimatta. Binkan sairastaminen puolestaan katkoi Merjan yöunet minimiin.
Treenaaminen on ollut nyt tosi vähäistä. Pari kertaa haku- ja tottistreeneissä. Koiratkin kaipaavat jo selvästi suunnitelmallista tekemistä. Joko tämä jo riittäisi. . . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti