Lysti oli jo muutama päivä aikaisemmin alkanut köhiä - vaikutti siltä, että mätsäristä tuli kotiin tuliaisia. Vaikka yskivää koiraa pidettiin erillään, niin eihän tuon taudin etenemistä voinut estää ja uuden vuoden jälkeen Harmi aloitti yskimisen. Tauti oli jo kääntynyt parempaan suuntaan, kun Harmin voinnissa tuli takapakkia ja taas lähdettiin eläinlääkäriin. Tuomiona oli molemminpuolinen keuhkokuume. Onneksi tauti on hoidettavissa ja antibioottien kanssa suunnattiin kotiin. Keita sai oman osansa köhimispöpöjä, joten vuosi alkoi kaikkineen rauhallisilla hihnalenkeillä.
Sitten kun päästiin taas normaalin elämän makuun, etelä-Suomeen iski paukkupakkaset. Ulkoilua on toki tehty sään sallimissa rajoissa. Binkalle riittää enintään puolen tunnin ulkoilu, jolloin koira ilmoittaa, että voidaan mennä jo kotiin. Siinä ei enää takkikaan auta. Seuraavalla kerralla mummo on kyllä yhtä innoissaan lähdössä takaisin ulos kuin muukin lauma. Binkahan ei ole koskaan kylmästä pitänyt ja vanhan koiran vointia seurataakin huolella.
Treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Vähän on tehty ulkona ilmaisuharjoituksia. Brixi ja Harmi ovat käyneet yhdistyksen hallitreeneissä tottistelemassa. Brixihän on tottunut halleissa kävijä, mutta Harmille kokemus on ollut kasvattava. Harmi ei mikään maailman rohkein koira ole, joten paukkuvat ovet ja halli täynnä isoja palveluskoiria on vaatinut vähän siedättämistä. Hyvin on kuitenkin päästy alkuun ja tottistelukin jo onnistuu täydessä hallissa. Lastenvedot ovat täydessä vauhdissa. Laskiaisviikonloppu oli kiireinen ja Harmi olikin molempina päivinä vetämässä. Ensimmäisen kerran Harmi veti myös ahkiota ja suhtautui siihen alusta asti kuin vanha tekijä.
Niin ja niihin UFOihin. Valopannat ovat olleet tarpeen tänä talvena. Päivittäin kuljemme lähimetsikön rinteissä varsinkin aamu- ja iltalenkeillä. Kaverin keittiön ikkuna on rinteeseen päin ja hän onkin todistanut useana päivänä eriväristen valojen liikkumista ylös-alas puiden keskellä. . . .
