Brixi HK1 -> FI MVA

Brixin kanssa käytiin viime viikolla taas hakukokeessa. Koe oli arki-iltana. Onneksi oli noita ylitöitä kertynyt sen verran, että esimiehen kanssa saatiin sovittua aikaisempi kotiin lähtö. Lähtiessä ei näyttänyt hyvältä. Ilma oli painostavan kuuma ja matkalla Espooseen ukkosti. Onneksi sade kuitenkin lakkasi, mutta se jätti jälkeensä trooppisen ilmaston. 

Koe alkoi maasto-osuudella. Ensimmäiseksi esineruutuun. Brixi oli huonossa vireessä jo lähtiessä - trooppinen ilmanala ei todellakaan ole meidän sää. Ensimmäisellä lähetyksellä upposi noin 5 metriä ja pysähtyi siihen: Kuka noita isoja kiviä on metsään kantanut?!? Uusi lähetys ja koira upposi radan syvyyteen. . .  ja palasi sieltä kieli roikkuen. Uusi lähetys ja sama lopputulos. Koira kävi läpi koko radan ja ainoa mitä oli palatessa suussa oli sen kieli. Esineruudusta siis 0 pistettä. 

Seuraavaksi henkilöetsintään. Oikeassa etukulmassa oli korkea kallio ja eihän Brixi sinne noussut. Ohjaajalla oli epäily, ettei siellä ole ketään, joten en koiraa käynyt painostamaan - tuomari huomautti ihan aiheesta, että kulma jäi tarkistamatta. Lähetys vasemmalle ja koira kaartaa radalta ulos. Tuli kutsusta luokse ja uusi lähetys. Jäi jotekin haahuilemaan radalle, joten ohjaaja kutsui pois. Uusi lähetys ja koira alkoi ilmaisemaan. Ilmaisu oli hyvä ja koiran käytös maalimiehellä hienoa. Lähetys toiselle puolelle ja sieltä alkanut haukku pätki sen verran, että ohjaajan piti kerran pysähtyä. Brixi ilmaisi umpipiiloa (taas uusi ja erilainen umppari). Käytös maalimiehellä oli hyvää. Rata suoritettu. Tuomari huomautti arviossaan, että ohjaaja kutsui koiran pois radalta kaksi kertaa kun koiralla oli selvästi haju maalimiehestä - No, tuomari tiesi missä ukot olivat, ohjaaja ei. Tuomarin mukaan koiran työskentelyssä ei ollut huomautettavaa, mutta ohjaajan "työskentelystä" lähti sitten niitä virhepisteitä. Metsästä lähtiessä mukaan saatiin 147p. Se vähän syletti, kun nyt näytti siltä, että tulos jää taas saamatta. Kilpakumppanit kannustivat kuitenkin jatkamaan tottikseen. Sitä halusin vähän miettiä ja lähdin lenkittämään koiria. Autolle palatessani seuraava kilpailija oli palannut metsästä ja toi tuomarin terveiset työtapaturmasta. Tuomarille oli siinä sattunut laskentavirhe ja oikeat pisteet olivatkin 155 pistettä. Oltiin taas kisassa mukana.

Viimeiseksi tottikseen. Pariksi saatiin avoimen luokan rottweiler.

Ilmoittautuminen   (c)Päivi Felixson

Ensimmäisenä paikallaoloon. Sen Brixi selvitti erinomaisesti. Seuraamisosuudella Brixi selvästi odotti eteenmenokäskyä, mitä oli viikonloppuna treenattu. Seuraaminen oli keula edellä kulkemista. Nopeuden vaihtelut olivat kuitenkin hyvät. Ihmisryhmässä Brixi vähän pyörähteli ja tarvitsi ylimääräisen käskyn. Liikkeestä istuminen oli tuomarin arviossa hieman hidas: Koira asetteli takapuoltaan. Maahanmeno hyvä. Luoksetulossa jäi vinoon.

Seuraaminen  (c) Päivi Felixson

Tasamaan nouto oli hyvä. Estehyppy loistava. A-esteelle mentäessä heitto onnistui huonosti ja tyhmä ohjaaja ei pyytänyt uusintaa. Brixi kiipesi esteen yli, mutta paluussa ei vauhti riittänyt ja putosi esteen taakse. Kiersi esteen ilman kapulaa. Uusi käsky, mutta koska kapula oli ihan esteen takana, niin Brixi nosti sen suuhunsa, katsoi estettä ja totesi, ettei kiipeämisestä tule mitään, sylkäisi kapulan maahan ja kiersi esteen. Kilpakumppanit kertoivat kokeen jälkeen, että koira oli kyllä oikesti yrittänyt palata kapulan kanssa oikeaoppisesti. Lopuksi vihdoin eteenlähetys - sitä Brixi oli odottanutkin. Käskystä lähti kun Nato-ohjus. Yhdellä käskyllä kaarroksen kautta maahan ja se oli siinä! 73 pistettä. Koulutustunnus HK1. Koska tarvittavat näyttelytulokset oli jo hankittu, Brixistä tuli samalla Suomen muotovalio FIMVA.

Estehyppy  (c) Päivi Felixson

Kesä ja kärpäset

Arki on alkanut Lystin kanssa rullaamaan mukavasti. Pikkukoira on ehtinyt jo aloittaa jäljestämisen. Lysti on yllättävän keskittynyt jäljestäjä, vaikka muuten pää tuntuu pyörivän koko ajan (ihan tyypillinen kelpie-pentu siis ;)). Hakutreenitkin pieni koira on jo aloittanut. Maalimiehelle irtoamisessa ei ole mitään ongelmaa. Suureen maailmaankin on tutustuttu ja Lysti on osoittanut olevansa todella reipas kelpien alku. Se tutustuu todella rohkeasti uusiin asioihin, mutta on sillä kuitenkin sen verran järkeä, ettei se mene kahta kertaa paikkaan, mistä tulee nenille. Esimerkiksi yhtenä päivänä se tunki nenänsä nokkosiin. Nykyisin se pysähtyy nokkospusikon reunaan katselemaan, mutta ei enää menee tekemään lähempää tuttavuutta mokomien rehujen kanssa.

Lystin kanssa sitä on taas muistanut, miten paljon tekemistä tuollainen kelpie-lapsi todellisuudessa tarvitsee. Millalla oli kolmen iltavuoron putki, jonka aikana ei treenattu mitään, vaan koirat rellestivät vapaana. Huomasi, että Lystille se oli selvästi liian vähän. Kotona se ei meinannut rauhoittua ollenkaan, työpäivän aikana se oli yrittänyt murtautua makkarista vapauteen, repinyt paperit, maalannut p*skalla taideteoksia seiniin, syönyt reiän seinään jne jne. Kun sitten aamuvuoron jälkeen päästiin taas kunnolla treenailemaan ja ulkoilemaan sellaisia parin tunnin iltaulkoilua vapaana lauman kanssa ja välillä treenaillen, rauhoittui meidän kotielämäkin kummasti.

Vastoinkäymisiäkin on matkalle mahtunut. 30.5. ehdittiin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Lysti onnistui iltalenkillä nielaisemaan tupakantumpin. Pienen pennun kohdalla ei viitsitty jäädä odottelemaan oireiden ilmaantumista, vaan lähdettiin melkein siltä seisomalta päivystykseen oksentamaan. Seuraava eläinlääkärireissu koitti reilua viikkoa myöhemmin, kun Lysti rikkoi toisen yläkulmurinsa. Hammas oli niin totaalisen kappaleina, että sitä lähdettiin Tammistoon poistamaan. Lysti oli kuulemma ollut klinikalla kovin suosittu. Viimeisimmällä käynnillä haettiin ensimmäiset rokotukset. Samalla reissulla käytiin Kannelmäen asemalla katsomassa junia. Niistä Lysti ei ollut moksiskaan, mutta ne ihmiset olisi kaikki pitänyt päästä moikkaamaan :D

Keita on omaksunut leikkitädin roolinsa niin hyvin, että sitä saa jatkuvasti olla rajoittamassa, ettei sisällä tarvitse koko ajan riehua. Treenatessa se on kyllä ihan aivoton ja käy hirveillä kierroksilla (välillä tuntuu kuin treenaisi taas Aapoa...). Hakutreeneissä sen kanssa on edistytty tosi hyvin ja se etenee todella reippaasti. Keita on myöa alkanut tunkea ihmisten syliin rapsuteltavaksi, mitä se ei ole yleensä tehnyt. Jäljestäminen on ollut vähän vähäisemmällä huomiolla. Viikko sitten käytiin ajamassa yksi jälki heinäpellolla. Keppejä nousi 3/4, mutta ei se kaunista ollut. Liekö yli polvenkorkuisella heinällä ollut osuutta asiaan, kun nenä tuntui koko ajan nousevan korkealle.

Keita "kampaajalla", Lysti avustustehtävissä.

18.6. käytiin Brixin kanssa taas hakukokeessa. Suuntana oli tällä kertaa Salo. Päivä oli kohtuullisen hiostava - ei siis mitenkään ihanteelliset olosuhteet meille. Ensimmäisenä mentiin henkilöetsintään. Lähetys oikealle, mistä koira takaisin - ei maalimiestä. Lähetys vasemmalle rinnettä alas. Alkoi katkonainen haukku: 3-4 haukkua - tauko - 2-3 haukkua - tauko . . . tuomari oli jäänyt lähetyskohtaan seisomaan, vaikka ohjaaja oli edennyt, joten siellä kai se ensimmäinen ukko oli. Ohjaaja ei kuitenkaan hyväksynyt ilmaisua - tuolla haukkutahdilla matka etukulmaan olisi kestänyt jouluun. Hetken kuluttua koira palasi oma-aloitteisesti keskilinjalle. OLI SIIS ISO VIRHE! No kun ohjaaja oli jo edennyt, niin takaisin ei ollut menemistä. Lähetys vasemmalle rinnettä alas edempää ja näytti, että koira takalinjalta kaartoi rataa eteenpäin (p*!%). Haukku alkoikin kuulua takaviistosta ja kun paikalle päästiin niin siellä koira ilmaisi moitteettomasti umpipiiloa. Seuraava lähetys oikealle. Keskilinjalta oli hyvä näkyvyys metsään ja koira merkkasikin nopeasti ukon ja alkoi haukkua. Toisessa maalimiehessä ei ollut mitään huomautettavaa. Tuomari kyseenalaisti ohjaajan käytöksen keskilinjalla: siis kysyi, miksi ensimmäistä ilmaisua ei hyväksytty. Koska ilmaisua ei ohjaaja ollut hyväksynyt, niin tuomari hyväksyi maalimiehet. Koska koira oli kuitenkin jättänyt ensimmäisen ukon, nin työskentelypisteistä lähti sitten roppakaupalla. Kotiin jäi viemiseksi 130p.

Seuraavaksi esineruutuun. Brixi teki töitä tosi matalalla vireellä. Hävisi oikeaan takakulmaan ja palasi sieltä esine suussa. Sen sitten pudotti puoleen väliin rataa ja tuli ohjaajan luo. WTF!! Uusi lähetys ja koira jäi taivastelemaan keskelle esineruutua (hmm: tuolla kävin, menisinkö sitten tuonne?!?) Ei tietenkään nostanut sitä jo pudottamaansa esinettä, mutta kävi hakemassa toisen. Siinä sitten ohjaajan huomio herpaantui ja otti pari askelta taakse. Koira pudotti esineen ruudun ulkopuolelle, mistä sen sai noukittua. Tuomarin päätös oli, ettei esinettä hyväksytä ohjaajan taka-askelien vuoksi. Vielä oli aikaa tehdä yksi lähetys, mutta ennenkuin koira ehti löytää sen viimeisen, niin aika loppui. Ohjaajan virheestä johtuen saldo oli siis 0p.

Brixi oli sen verran huonossa vireessä, että tänään jätettiin tottis sovinnolla tekemättä, kun tulosmahdollisuus oli jo mennyt. Koe oli pieni (5 koiraa) ja järjestelyt muuten hyvät, mutta päivä venyi kohtuuttomasti tuomarin pitämien taukojen takia. Kilpailijoiden keskuudessa alkoi jo kulkea vitsi tuomarin kahvitauoista.

"Onko sulla mulle jotakin?" pikku-pummi Brixi

Harmin kanssa on touko-kesäkuussa osallistuttu peltojälkikurssille. Paljon meillä on vielä työsarkaa ennen niitä mahdollisia kokeita, mutta hyviä koulutusohjeita saatiin paljon.

Viime perjantaina tehtiin Harmin kanssa vielä yksi aluevaltaus: käytiin mölli-toko kokeessa. Saatiin kotiin vietäväksi 135p, joten tositilanteessa sillä olisi tulos irronnut. Voidaan siis olla ihan tyytyväisiä, koska ne oli meidän ensimmäiset toko-treenit ikinä.
Ensimmäinen ryhmäpaikkamakuu tuotti tulokseksi 8. Pistemenetykset tuli siitä, että Harmi nousi vastaan juuri kun ohjaaja oli sen edessä menossa takaisin koiran viereen.
Seuraaminen 8, aluksi pää pyöri 360-astetta, muuta parani loppua kohti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10.
Luoksetulo 7: Harmi väisti tuulessa lepattavaa kehänauhaa, matka siis oli melkoista mutkittelua. Noutoesineen pito 0, eihän se sitä kädestä ota. (Huom! Jos runttaa sen koiran suuhun niin tulos on 0p - nyt siis kantapään kautta opittua)
Estehyppy 5, jäi hienosti esteen taakse ja hyppäsi - ja oli heti menossa hyppäämään uudelleen (sitä se PK-esteen treenaaminen teettää). Ohjaaja sai kuitenkin pysäytettyä, mutta siirtyminen ohjaajan viereen oli vähän mutkikasta.
Kokonaisvaikutelma 8

Harmi on aina valmis auton kyytiin - ihan kenen auton vaan.

Binka on ollut tapahtumissa mukana ja toiminut tasaisen varmana hakuradan tallaajana. Mummo-koira on voinut onneksi ihan hyvin.

Binka ilta-auringossa.