Aapo 8v. 31.7.2016

Aapolla tuli tänään mittariin 8 vuotta! Virallinen veteraani-ikä on täten saavutettu. Toivottavasti meidän matka jatkuu vielä monta yhteistä vuotta. Onnea myös Aapon siskoille Kyralle ja Jadelle! Tällä hetkellä Aapo voi ihan hyvin; mitä nyt helle vähän rasittaa :)

Muutamia kuvia päivänsankarista vuosien varrelta:

Vetoleikkiä isosiskon kanssa syksyllä 2008

Metsälenkit on aina olleet parhautta ((c) Sanna Jääskeläinen)

Ilmeet on aina olleet kohdillaan ((c) Sanna Jääskeläinen)

Kepit on aina olleet kova juttu ((c) Sanna Jääskeläinen)

On se todistettavasti ainakin joskus pysynyt paikoillaan ((c) Sanna Jääskeläinen)

Joskus tehtiin aksaa kieli poskella ;)

Välillä oltiin jännän äärellä

Talvi on kelpien parasta aikaa!

Osaa Aapo rentoutuakin

Välillä tulee läheisyyden tarve

Synttärisankari 8v. <3

Valoa tunnelin päässä

Aapolla oli tänään kontrollikäynti Tammiston Evidensiassa. Aapo on voinut tämän käyntien välisen ajan ihan hyvin ja ollut oma iloinen itsensä.

Aapon vatsa ultrattiin uudelleen. Nestekertymä ja eturauhanen olivat pysyneet samanlaisina. Eturauhasen kystat eivät nekään olleet muuttuneet mihinkään. Eläinlääkärin arvio oli, että ne liittyvät todennäköisimmin eturauhasen hormonaaliseen liikakasvuun ja pitkittyneeseen eturauhasen tulehdukseen. Rakossa ei enää näkynyt tulehdusmuutoksia. Virtsassa oli vielä jonkin verran punasoluja.

Vatsaontelossa olevasta nesteestä saatiin otettua näyte. Siinä ei kuitenkaan todettu syöpäsoluja, mikä oli valtava helpotus. Aapolla jatkuu antibioottikuuri ja hormoonihoitona aloitetaan Ypozane-kuuri. Suunnilleen kuukauden päästä olisi seuraava kontrolli.

Eläinlääkäri kertoi, että tuo Ypozane voi hetkellisesti nostaa Aapon testosteroni-tasoja. Ei varsinaisesti naurattanut kuulla, että tuo ennestään viriili herra saattaa pari seuraavaa viikkoa olla entistä viriilimpi. Haluaisko joku ottaa sen hoitoon? ;)

Aapolla oli myös paino noussut. Aapohan on loppukevään ja alkukesän aikana vain laihtunut huolimatta siitä, että se syö kuin hevonen. Ensimmäisen kerran tuli sellainen tunne, että tästä saatetaan sittenkin selvitä.

Ja mitähän vielä...?

Sekä Keitalla että Aapolla oli tahoillaan kontrollit Etelä-Hämeen Eläinlääkäriasemalla maanantaina 4.7.

Keita:

Keita on ollut koko kevään oireeton lukuunottamatta pahenevaa hyppyhaluttomuutta. Normaalia (ja välillä vähän rajumpaakin) menoa Keita on kestänyt hyvin eikä mitään ontumista ole ollut.

Eläinlääkärissä yleistutkimuksessa Keita oli oma iloinen itsensä eikä mitään poikkeavaa havaittu. Selässä tuntui ainoastaan lihasaristusta rintarangan alueella eikä mitään liikerajoituksia ollut, vaan koira taipui joka suuntaan hyvin. Keitsy rauhoitettiin, jotta saatiin kuvat otettua. Selän osalta lainaus eläinlääkärin papereista: "Keitan selästä ja lonkista otettiin kontrollikuvat. Lanneselässä muutokset muuten ennallaan mutta viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä pientä alkavaa spondyloosia, muuten ei uusia löydöksiä".

Viime tammikuussahan, kun Keitaa käytetiin takajalan ontuman takia eläinlääkärissä, ELL kirjoitti neidistä seuraavaa: "Keitan selästä, polvista ja lonkista otettiin röntgenkuvat. Lonkat ja polvet siistit, ei nivelrikkomuutoksia. Lanneselässä epäilyttävää tiiviyttä ja epäsymmetriaa L7-S1 välissä, mahdollisesti alkava cauda equina -syndrooma".

Jatkossakin Keitalla on hoitona säännöllinen hieronta. PK-lajeissa meillä ei enää ole kisatavoitteita, vaan harrastellaan omaksi iloksi. Jatkossa ne "meidän lajit" tulevat olemaan toko ja rallytoko. Tokossa treenataan tällä hetkellä rauhassa voittaja-luokan liikkeitä. Kokeita voisi ehkä ajatella loppusyksylle/talvelle. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan ole. Erkkariin Keita on tarkoitus ilmoittaa, joten ne kinkerit kutsunevat sitten syyskuussa.

Aapo:

Eläinlääkärin vastaanotolla Aapo oli oma vallaton itsensä. Yleistutkimuksessa Aapolla tuntui takamahassa jonkinlainen massa. Aapo rauhoitettiin kuvausta varten (koska eihän siitä mitään hereillä olisi tullut). Lainaus eläinlääkärin papereista: "Aapon vatsaontelosta ja polvista otettiin röntgenkuvat. Polvessa muutos ennallaan, ei uusia löydöksiä. Vatsaontelossa takamahassa epänormaali massa, kuvan perusteella ei varmuutta missä elimessä, rakko ei erotu kunnolla, ei kuitenkaan vapaata nestettä havaittavissa". Aapolta otettiin myös verikokeet ja pissanäyte, koska pojalla on ollut lisääntynyttä juomista, tiputtelua sekä silloin tällöin Aapo on ollut vähän vaisun/kipeän oloinen. Veriarvoissa ei ollut mitään poikkeavaa. Virtsanäytteestä selvisi, että Aapolla oli pissatulehdus. Siihen sitten kipulääkkeet ja antibiootti.

Massan löytyminen tuli melkoisena shokkina. Eläinlääkärikin näytti hyvin vakavalta, kun kuvia katseltiin ja vaihtoehtoja mietittiin. Kasvain tuli itselle ensimmäisenä mieleen eikä eläinlääkärikään sitä kieltänyt. Jatkon hoitovaihtoehtoja mietittiin. Todettiin parhaaksi sulatella saatua uutista vähän aikaa ennen päätöksen tekemistä. Kuitenkin jo samana iltana tultiin siihen tulokseen, että lähdetään ultraamaan vatsaontelo lähinnä sillä ajatuksella, että kauanko meillä on aikaa.

Ultra tehtiin maanantaina 11.7. Eläinsairaala Evidensia Tammistossa Vantaalla. Lainaus eläinlääkärin papereista: "Eturauhanen on suuri ja heterogeeninen. Pientä kystarakennetta ja lokeroisuutta (suurin kysta 9mm). Ei selviä pahanlaatuisuuteen viittaavia löydöksiä. Muissa elimissä ei havaittavissa poikkeavaa. Sekä virtsarakon edessä että vasemmalla vatsalaukun ja munuaisen välissä vapaata nestettä, jolle ei selvää syytä havaita".

Eläinlääkäri oli todella perusteellinen etsiessään syytä tuolle nesteen kertymiselle. Koko vatsa käytiin läpi pariin kertaan, mutta selkeää syytä ei löytynyt. Aapolle tehtiin myös hieman laajemmat verikokeet. Kaikki arvot olivat viiterajoissa. Ainoastaan tulehdusmittari CRP oli hieman koholla, mutta niin vähän, että sillä ei välttämättä ole mitään kliinistä merkitystä. Hoidoksi Aapo sai uuden antibiootin, jonka pitäisi auttaa nimenomaan eturauhasongelmaan, sekä Tardak-injektion (antiandrogeeni). Kahden viikon päästä olisi tarkoitus käydä kontrollissa, missä selvitellään alkaako eturauhanen pienenemään ja muuttuvatko nestekertymät johonkin suuntaan.

Eläinlääkärikäyntien välinen viikko meni totaalisessa sumussa. Koko löydös tuli niin yllätyksenä eikä sitä osannut yhtään odottaa. Koko viikko tuli mietittyä eri vaihtoehtoja sille, mikä massa on ja mitä on järkevää tehdä. Tällä hetkellä valoa näkyy tunnelin päässä hieman enemmän kuin viikko sitten, mutta missään nimessä vielä ei olla selvillä vesillä. Aapo voi tällä hetkellä kuitenkin todella hyvin ja jaksaa lenkkeillä ja touhuta entiseen malliin, joten sillä saralla asiat ovat ainakin hyvin.

Kesälomailun merkeissä

Merja on nyt viettänyt pari aktiivista lomaviikkoa. Kaikenlainen siivoan-järjestän-tyyppinen toiminta on loistanut poissaolollaan ja kesästä on nautittu koirien kanssa treenaillessa.

Heti loman aluksi käytiin vielä kerran katsomassa pentusia Somerolla. Kovasti olivat kaikki kasvaneet ja vauhtia oli tullut vieläkin lisää. Tätä kirjoitellessa lähes kaikki ovat jo muuttaneet uusiin koteihin - onnea kaikille uusille pennun omistajille!

Jälkivaljaat on kaivettu naftaliinista, kesän ensimmäiset jäljet on tehty. Taitaa olla edellisistä jälkitreeneistä yli vuosi aikaa. Viime kesänä ei tehty jälkeä muutamaa kertaa enempää. Harmille vielä laitettiin nameja jäljelle muistuttamaan siitä, mitä on tultu tekemään. Hyvin nenä toimii, mutta tuota vauhtia pitää saada vähemmäksi. Kahden treenikerran jälkeen ohjaaja seisoi jälkipellolla rikkinäinen jälkiliina kädessään ja koira painatti mennä jälkeä eteenpäin. Nyt se on sitten nähty, että kyllä sen jälkiliinankin saa rikottua, kun tarpeeksi vetää. Harkinnassa on metalliketju jälkiliinaksi - joskohan se kestäisi?!? Hakutreenejä on jatkettu aikaisempaan tapaan. Nyt yritetään myös saada hallintaa metsässä kuntoon. Tottistreenejä on jatkettu kevään BH-kurssilta saatujen ohjeiden mukaan. Lisäksi on panostettu estenoutoihin. Maalaispoikaa pitää vielä viedä kaupunkiin treenamaan ennen mahdollista ilmoittautumista BH-kokeeseen. Me on aivan liian vähän liikuttu kahdestaan (suom.huom. ei juuri lainkaan) ja siihen pitäisi nyt panostaa. Kokeessa ei kuitenkaan tytöt ole tukemassa koiran egoa.

Brixi on loman kunniaksi kasvattanut itselleen keskisormen, joka sojottaa pystyssä joka treenissä ainakin kerran tai kaksi. Jälkitreenit on toistaiseksi sujuneet parhaiten. Pitkän tauon jälkeen keppiprosentti on nyt 75%. Kulmia täytyy taas hioa parempaan kuntoon, nyt menee vähän pyörähtelyksi ennen kuin varmistaa, mihin ollaan menossa. Estenoutoja on tehty. Koira osaa ja pystyy, mutta tekee jos sattuu siltä tuntumaan. Eilen treenattiin A-este noutoa. Kapulan heitossa koira pysyy hyvin paikoillaan. Ensimmäinen "Kiipeä"-käsky. Koira katsoo vieressä: "Ai, minulleko puhut". Toinen käsky ja koira ylittää esteen. Ensimmäinen "Tuo"-käsky koiran kadotessa esteen taakse johti pitkään odotteluun. Toinen käsky: mitään ei tapahdu. Ohjaaja kiertää esteen nähdäkseen, mitä siellä oikein tapahtuu. Koira makaa nurmikolla noutokapulan vieressä, eikä kiirettä mihinkään!!! Seuraavalla yrityksellä koira istuu noutokapulan vieressä! Kolmannella yrityksellä koira seisoo esteen takana noutokapula suussa! Sitkeällä jatkamisella päästiin kuitenkin yhden käskyn taktiikkaan ja kapula palautui ohjaajalle oikeaoppisesti. Hakutreeneissä samanlainen keskisormen näyttäminen jatkuu. Koira irtoaa reippaasti maalimiehelle ja ilmaisee hyvin siihen asti, että ohjaaja on 8-10 metrin päässä, jolloin päättää tulla vastaan - ei ole aikaisemmin tähän syyllistynyt. Uusi lähetys keskilinjalta ja sama juttu. Nyt kuitenkin koira koki parhaaksi palata takaisin maalimiehelle ja jatkaa ilmaisua. Seuraavat ukot nousivatkin sitten oikeaoppisesti.

Binkan kanssa on harrasteltu kevyttä tokoilua/rallya sekä tottiskentällä piilonkiertoja. Mummo-koira on pysynyt nyt hyvässä kunnossa hieronnan jälkeen.

Juhannuksena ihana pieni tyttären tytär, Viena, oli yökylässä. Koirista pieni ihmislapsi oli aivan ihana. Yöksi piti kaikki koirat heittää ulos makuuhuoneesta, koska lapsen vahtimisesta ei tullut loppua. Päivisin koirat hauskuuttivat lasta ja olivat kaikki uskomattoman kilttejä ja lempeitä. Vaikka lapsi kiskoi viiksistä ja korvista sekä työnsi nyrkkejään koirien suuhun, kaikki vain hakeutuivat lähemmäksi. Koska kelpie-laumaa ei ole opetettu kulkemaan vaunujen vieressä, ulkoilut tehtiin lapsi rinkassa. Muuten sujui vallan mainiosti, koirat ja lapsi viihtyivät. Kuormakamelin roolissa selkä alkoi parin pidemmän ulkoilun jälkeen huutaa hoosiannaa. Ei voi kun ihailla niitä vanhempia, jotka harrastavat sitä aktiivisesti.

Riihimäen alaosasto on yrittänyt aktivoitua treenaamisen suhteen. Tokoa on nyt enemmän päästy lähikentille treenailemaan. Keitan kanssa ohjelmistossa on voittaja-luokan likkeet. Ihan kivasti on tauon jälkeen sujunutkin. Aapo saa hömppäillä niitä liikkeitä, mistä tykkää. Ja Aapohan tykkää kaikesta, joten ollaan päästy onneksi varioimaan treenejä aika paljon.