Blogin päivityksessä on ollut taas taukoa. Lumien sulamista odoteltiin ja nyt on vihdoin saatu taas treenimoodia päälle. Kevään ensimmäinen esineruutu on tehty. Koirat etsivät innoissaan talven jälkeen esineitä - paitsi Binka, joka oli kahden esineen jälkeen sitä mieltä, että "anna nami, minulle riittää". Binka on saanut olla yleisenä lelli-koirana ja siitä on tullut aivan mahdoton mummo-koira. Kontakti pysyy hyvänä ihmisten taskuihin, eikä omistajaakaan tarvitse kuunnella, jos luvassa voi olla herkkuja joiltakin muilta. Ihmiset ovat tietenkin äärettömän ihastuneita pentu-koiralta näyttävään 10-vuotiaaseen, joka katsoo niin kauniisti. . .
Brixin kanssa on palattu takaisin syksyllä tauolle jääneisiin este-treeneihin. Pienen epävarmuuden jälkeen pikku-koira hyppelee metristä lelun perässä edestakaisin. A-estettä on nyt ylitetty ainoastaan kapula suussa, sillä pikku-koira kiipeilee ihan mielellään. Pikku-koiran mielestä TUO-käsky ei ole kuitenkaan millään lailla sidoksissa esteisiin. Nyt meillä on ihan selkeästi tiedossa mitä treenataan. Kipumuisti on koiralla niin vahva, että vaikka kapula suussa esteiden tekeminen ei enää tunnu mahassa kipeältä, niin työsarkaa on muistijäljen poistamisessa. Omalla koulutuskentällä moni asia sujuu ihan mainiosti, mutta aika näyttää miten koira toimii vieraassa ympäristössä - Brixi on kuitenkin aika pehmeä koira. Hakutreeneissä on nyt harjoiteltu sitä kuuluisaa malttia maalimiesten luona. Viime kesän kokeissahan koira sai mainintoja, että "sieltäpä tulikin ystävällinen koira". Nyt harjoitellaan olemaan hieman pidättyväisempiä. . . ainakin siihen asti, että saadaan arvostelu.
Harmin kanssa yritetään nyt kehittää keskittymistä tottiksessa. Harmi on melko malttamaton ja nyt on yritetty opetella ihan vain kentälle menemistä - ei ole välttämätöntä kiskoa hihna soiden neljä tassua ilmassa, kun on niin kivaa päästä treenaamaan. Spontaanisti otettiin ihmisryhmä ja Harmin kohdalla siinä ei ollut mitään ongelmaa. Tytöthän yrittivät molemmat uida ihmisryhmässä liiveihin. Talvella ei viitsitty harjoitella paikallaoloa lumen päällä maaten, joten se on nyt otettu ohjelmistoon. Kuluneen viikon aikana on muutamia paikallaolo-harjoituksia tehty melko haastavankin häiriön alla ja edistystä on tapahtunut. Hakutreeneissä Harmin ilmaisu on parantunut ja nyt on otettu kuvioon mukaan ohjaajan meneminen maalimiehelle. Harmi vaikuttaa kestävän ohjaajan rymistelyn metsässä ihan hyvin - huomattavasti paremmin kuin tyttö-kelpiet harjoittelun alkuaikoina. Kerran Harmi tuli vastaan, mutta kun siinä ääneen ihmeteltiin, että missä se sinun haukkumasi mokke on, niin koira palasi paikalleen ja aloitti spontaanisti ilmaisun uudelleen.
Ja sitten niitä uutisia jänisrintamalta. Rusakot ovat rantautuneet länsi-Vantaalle. Niihin törmää päivittäin metsässä, puistossa, tiellä ja kotiovella. Jotta saadaan aikaan omistajalle riittävästi harmaita hiuksia, niin Harmi on oma-aloitteisesti pitänyt huolen siitä, että jäniskevennys pari kertaa viikossa (vähintään) pitää koiran mielen virkeänä. Pojan nenän käyttö soveltuu hyvin jänisten esiin ajamiseen ja Harmi pitää huolen siitä, ettei pupu jää pensaaseen. Onneksi Harmikin pysähtyy jo huomattavasti nopeammin kuin syksyllä, kunhan riittävän kovaa karjaisee. Ympäristön petokanta yrittää harventaa rusakoiden määrää, mutta kun maha on täynnä, niin raadon loput jätetään kelpien raakaruokinnan opetteluun. Brixi ja Harmi nauttivat mielellään ateriansa ulkona ja raatoja on nyt ihan tarpeeksi survottu koirankakkapusseihin ulkoilun lomassa. Binka ei niinkään raadoista välitä, parempi saada nami naapurin taskusta.
