Kaksi pistoa - kaksi ukkoa

Eilen otettiin Brixin kanssa uusintakierros Raaseporissa. Päivä alkoi lupaavasti takaraivon tykytyksellä, mitä sitten jo edellisenä iltana ja vielä ennen lähtöä lääkittiin. Navigaattori päätti, että kun Raaseporiin asti lähdetään, niin samalla katsellaan vähän paikallisia maisemia. Ajatti siis erinäisen määrän kilometrejä ennen koepaikalle menoa. Matkaan oli varattu riittävästi aikaa, mutta sekään ei meinannut riittää. Koetoimitsija soitteli jo perään, kun oltiin jo melkein perillä. Äkkiä koiran tarkastus ja *prkle* spkl:n liivit olikin sitten kotona siististi komerossa. Onneksi järjestäjillä oli muutamia myynnissä olevia liivejä ja taskurahaakin sattui poikkeuksellisesti olemaan rahapussissa, joten liivi saatiin ostettua paikan päällä. Vaati kuitenkin hieman tuunausta, että sen sai istuvaksi pienelle koiralle (tuli aika karmea viritys, jonka tuomari kuitenkin onneksi hyväksyi). Kutsussa oli mainittu, että koe alkaa tottiksella. Takaraivon tykytyksen takia pelisuunnitelma oli tehdä tottis ja lähteä kotiin, mutta järjestelyt olivatkin sitten muuttuneet ja ensimmäisenä olikin henkilöetsintä.

Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten metsään mentiin taas viimeisenä. Rata oli merkitty oman hakuryhmän tyylisesti (siis eturajat tuolla ja tuolla puitten välissä, keskilinja menee tossa polkua pitkin jne...). Maasto oli muutenkin kuin omista treeneistä, joten oli heti kotoinen tunnelma ;) Brixi merkkasi vasemman puolen radan alkuun mentäessä, joten sinne ensimmäinen lähetys. Ja sitten odoteltiin hetki. . . ja toinen, kunnes haukku alkoi kuulua jostakin metsän uumenista. Sinne sitten juostiin ja juostiin - missä prkeleessä se koira oikein on?!? Löytyihän se sieltä 100m piikistä hienosti maaten haukkumasta. Pieni ruskea käyttäytyikin ihan kohtalaisen korrektisti. Maalimies totesi, että täältä tulikin ystävällinen koira. Siitä sitten palaten takaisin lähtöön ja lähetys toiselle puolelle. Koira lähti etenemään hienosti, joten ohjaaja pisti töppöstä toisen eteen ja sitten alkoikin jo haukku. Metsässä mentiin sitten haukkumisen tahtiin - katkoja tuli, joten pysähdyttiin välillä lepäämään. Perille kuitenkin päästiin ja koira oli taas hienosti piilon vieressä ilmaisemassa. Ohjaaja totesi etsinnän jälkeen, että "luulin, että siellä on umppari, kun koira on vähän epävarma niiden kanssa". Mihin sitten tuomari sanoi, että tuo on meidän demostroima umppari (*nolo*). Piilo oli itseasiassa aika hieno! Kolmelta sivulta umpinainen koppi. Neljäs sivu oli peitelty havunoksilla. Tämmöinen täytyy saada omiinkin treeneihin :D
Arvostelussa tuomari totesi lyhytsanaisesti: 153p.

Seuraavaksi mentiin esineruutuun. Brixi haki koko alueen läpi, mutta kun ei sieltä löytynyt mamman tavaroita, niin mitä niitä suotta kotiin kantamaan. 0p. Niitä vieraita esineitä siis pitää nyt alkaa oikeasti treenaamaan!!!

Tottis alkoi puolen päivän tienoilla ja ilma oli painostavan hiostava. Kentälle lähtiessä Brixi yritti kaivautua auton alle pari kertaa (tekee sen siis aina, kun sen mielestä on liian kuuma), Tottiskenttä oli kuivaa savimaata, missä kasvoi joitakin rikkaruohoja siellä täällä. Takaosassa oli sitten pidempää heinikkoa. Brixi suoritti taas avoimen koiran parina, joten ensin paikalla oloon. PAM-PAM ja tuomari sanoo ohjaajalle, että saat seuraa sinne seisomiseen. Paikallaolo oli ihan hiekkatien vieressä ja tien toisella puolella olivatkin sitten autot parkissa. Brixi tuli ensin ohjaajan viereen ja oli sitten sitä mieltä, että tässä kun on autot niin sopivasti, niin eiköhän mennä takaisin autolle. Siitä sitten vähän neuvoteltiin. Suorittamisosuuteen mentäessä Brixi oli selvästi haluton, mutta lähdettiin kuitenkin tekemään. Seuraaminen ihan kamalaa, joutui käskyttämään tosi tiukkaan, ettei koira tee omia ratkaisujaan siitä, missä tottis tehdään. Liikkeestä istuminen erinomainen. Liikkeestä maahanmeno oli vähän hidas, samoin luoksetulo. Tasamaan nouto OK. Estehyppyä koira vilkaisi sen näköisenä, että "hmph! luuletko tosiaan, että aion hypätä." Ja nouti sitten kapulan esteen kiertäen. A-este oli ihan metsän reunassa (max. 2m) ja Brixi kääntyi esteen edessä kohti metsän laitaa "tuolla sitä on viileämpi makoilla". Tiukalla käskyllä takaisin kentälle, mutta liike oli sitten siinä. Eteenlähetyksessä kääntyi taas 5m päässä ohjaajaa kohti, mutta jatkoi sitten matkaa kentän päätyyn asti. Hidas maahan meno. Ohjaajan ollessa puolivälissä matkalla kohti koiraa rontti nousee ylös ja lähtee menemään syvemmälle heinikkoon. Käskyllä putosi uudelleen maahan ja saatiin tottelevaisuusosuus ohi. 48p. Kokeessa käytetty ase oli melkoisen kovaääninen - maastokin oli sellainen, mikä vahvisti ääntä. Brixi otti ampumisesta vähän itseensä, mutta vaikka tulosta ei tullutkaan, niin oli oikea ratkaisu tehdä tottis loppuun asti. . . . kun pirulle antaa pikkusormen niin . . .  Nyt sitten treenaamaan ampumista paikallaoloon.

Koe oli kaikenkaikkiaan hyvin järjestetty ja paikalla oli leppoisa tunnelma. Maastotkin olivat niin lähellä, ettei autoa tarvinnut siirtää mihinkään koko päivänä.

Binka ja Harmi olivat mukana turisteina, koska koe oli yhden tuomarin koe ja piti varautua siihen, että siellä ollaan sitten iltaan asti. Kokeen jälkeen käytiin vielä koko lauman kanssa metsälenkillä. Kotiin lähtiessä alkoikin sitten jyrähdellä ja taivas repesi. Ajo kotiin sujuikin ilman ylimääräisiä nähtävyyksiä vesisateessa.

Brixin halipula

Doping-karenssi on ohi ja tapauksen kunniaksi käytiin viikonloppuna Brixin kanssa hakukokeessa. Sairasloman jälkeen Brixistä on tullut todella hellyydenkipeä, ihmiset - tutut ja vieraat - on maailman ihanimpia, eikä pieni koira meinaa pysyä nahoissaan ihmisten lähellä. Aina voi kritisoida sitä, kannattaako halipulaa potevan koiran kanssa lähteä kokeisiin näinkin pian sairasloman jälkeen, mutta jos ei kisaa veren maku suussa, niin miksi ei?!? Koe sitten meni enemmäkin maksettujen treenien puolelle, mutta suorittamassa oli iloinen, eikä yhtään paineistunut koira.

Brixi oli ainoa alokasluokan koira, joten tottis tehtiin avoimen luokan koiran parina. Päivän ensimmäisen suorittavan parin jälkeen tuli ylimääräistä taukoa, koska valitettavasti kentällä oli aggressiivisuusilmoituksen aiheuttava tapaus, mikä vei tuomarin vähäksi aikaa paperitöihin. Onneksi uhrille ei käynyt pahemmin ja pystyivat jatkamaan omaa suoritustaan. Näitä tapauksia on aina ikävä kohdata ja suorittavan parin kanssa rauhoittelimmekin sitten toisiamme ennen omaa suoritusta.

Brixi meni ensimmäiseksi paikalla oloon. Tätä ei juurikaan ole päästy treenaamaan, joten ohjaaja odotti koko ajan tuomarin käskyä kytkeä koira. Sitä käskyä ei tullut ja tuomari totesi arvioinnissaan, ettei ollut kirjannut paikalla olosta mitään omiin papereihinsa, joten siellä ei ollut tapahtunut mitään kirjaamisen arvoista. Arvosana erinomainen. Suorittamisosuudessa sitten tapahtuikin jo kaikenlaista. Kautta linja arvosanat jäivät tyydyttäväksi tai puutteelliseksi. Ensimmäisestä laukauksesta Brixi hyppäsi metrin sivulle, käskyllä palasi seuraamaan, eikä toiseen laukaukseen reagoinut mitenkään. Seuraamisessa vilkuili ympärilleen ja varsinkin nopeuden vaihteuissa alkoi keulia pahasti. Ohjaaja jo vähän huolestui siitä, että koira pyrkii pois kentältä, mutta syynä olivatkiin ne IIIHAANAT ihmiset kentän laidalla. Ihmisryhmässä yksi henkilö piti tutkia todella tarkkaan. Liikkeestä istumisessa koira meni maahan. Liikkeestä maahanmenon ennakoi - mitä sitä ohjaajan käskyjä odottamaan, kun pieni koira tietää mitä pitää tehdä. Maahanmeno oli nopea sekä käskyn kanssa että ilman. Sitten oli ohjaajan vuoro töpeksiä ja unohtaa kokonaan se, että PK-tottiksessa tehdään luoksetulo, eikä - siis ehdottomasti ei - palata koiran luokse. Ilmeestä päätellen tuomari alkoi jo saada harmaita hiuksia ohjaajan suhteen. Lohdutukseksi voidaan todeta, että ikääntyessä harmaantuneet miehet näyttävät ihan komeilta. Tasamaan nouto meni ihan hyvin siihen asti, että koira räkäisi kapulan ohjaajan varpaille. . . Tätä Brixi ei ole aikaisemmin harrastanut, on ollut enemmänkin Binkan heiniä. Hyppyeste oli pressu, mitä Brixin kanssa ei ole koskaan treenattu, joten odotettavissa oli, ettei koira sitä hyppää. Esteen kiertäen toi kapulan. Estenoudossa koira lähti reippaasti käskystä kiipeämään esteen yli . . . ja jäi sille tielleen. Hetken kuluttua esteen takaa näkyi pienen koiran pieni pää. Esteen alla oli myös joitakin hajuja, mitkä oli ehdottoman tärkeää selvittää samantien. Eteenlähetyksessä koira istui perusasennossa, käänsi yhtäkkiä niskansa nurin ja kiireellä painatti mennä istumassa olevan henkilöryhmän luokse halipulassaan. Ohjaajalle iski jo paniikki - onneksi tuomari pysäytti panikoivan ohjaajan ja koira saatiin käskyllä takaisin suorittamaan. Eteenlähetyksessä koira lähti eteenpäin n. 5m, minkä jälkeen kääntyi ympäri naama näkkärillä: "Mitä piti tehdä? Ei me ole vielä viety lelua? Tuonneko päin? Vai tuonne?" Tuomari totesi arvioinnissaan, että näkee, että koira on koulutettu, mutta ei suorittanut tänään osaamisensa mukaisesti. Se, mikä ohjaajan mieltä lämmitti oli, että tuomari totesi koiralla ja ohjaajalla olevan hyvän suhteen esityksestä huolimatta.

Koska paikalle oli tultu, niin maastoon mentiin vaikka tieto siitä, ettei tällä reissulla saada koulutustunnusta oli jo varma. Henkilöetsinnässä koira lähdössä merkkasi selvästi vasemman puolen, joten sinne ensimmäinen lähetys. Koira eteni 5 metriä ja pysähtyi. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähetys, mikä jo onnistui paremmin. Ohjaaja vilkuili kelloa, koska koira viipyi ja viipyi (kävi jo mielessä, että liekö lähtenyt takaisin autolle). Kutsu - mitään ei tapahdu. Uusi kutsu - mitään ei tapahdu, kunnes metsästä alkaa kuulua Brixin haukku. Ensimmäinen maalimies umpipiilossa ehkä 20-30m etulinjasta. Neljän haukun jälkeen ilmaisu keskeytyi, mutta koira aloitti uudelleen ja ohjaaja pääsi perille asti. Umpipiilo oli "muovikanisteri", mitä Brixillä ei ole koskaan ollut treeneissä. Pieni koira oli niin iloinen haastavan piilon selvittämisestä, että ohjaajan kiellosta huolimatta maalimiehen avattua umpipiilon oven Brixi syöksyi maalimiehen syliin häntä heiluen. Päästiin sieltä kuitenkin keskilinjalle takaisin ja lähetys oikeaan etukulmaan. Brixi teki hienon tyhjän. Ohjaaja eteni tässä vaiheessa jo aika reippaasti keskilinjaa eteenpäin. Lähetys vasemmalle, koira eteni parikymmentä metriä ja selvästi merkkasi, ettei siellä hajua ole, joten kutsu takaisin keskilinjalle. Lähetys oikealle, pieni koira eteni 5 metriä, kääntyi ympäri ja heittäytyi mustikkamättäälle makaamaan takajalat taaksepäin potkaisten. WTF!!! Hellelukemat alkoivat kyllä olla kohtalaiset, Brixihän ei siedä kuumuutta. Koira takaisin keskilinjalle, juotto ja uusi lähetys. Nyt koira jo eteni reippaasti ja sieltä se toinen maalimies löytyi kuusen juurelta makaamasta. Maalimies ei asiaa kommentoinut eikä tuomari kysynyt, mutta koiraa katsoessa heräsi vahva epäily siitä, että maalimies on saanut tuhat suudelmaa ennen ilmaisua. Tuomari rokotti työskentelypisteitä aika reippaasti. Huomautti koiran ilmaisevan kimeällä haukulla, mutta totesi siihen, että kun haukun sävyä ei ole määritelty, niin hän ei voi siitä rokottaa. Koira säilytti saman kimeän ilmaisun kautta linjan.

Päivän päätteeksi oli vielä esineruutu. Olisi ehkä pitänyt hetsata koiraa ennen ruutua, mutta se jäi nyt tekemättä. Lyhyesti: koira ei edennyt 10 metriä syvemmälle ruutuun missään vaiheessa. Pyrki koko ajan kohti oikeaa etukulmaa (muutkin koirat olivat tehneet samaa). Kolmen lähetyksen jälkeen ohjaaja keskeytti suorituksen, minkä tuomari hyväksyi.

Pieni koira oli omasta mielestään ollut maaliman paras ja - yllättävää kyllä - ohjaajakin oli hyvällä mielellä kokeen päätyttyä. Tulos jäi ala-arvoiseksi t34 m145, mutta kevään tapahtumien jälkeen se ei edes harmita.