Kontrolli 1

Brixin kanssa oltiin tänään ensimmäisessä el-kontrollissa perjantaisen toimenpiteen jälkeen. Viikonloppu meni lääkkeitä syöden (harkittiin jo vakavasti lääkedosetin ostamista koiralle). Kortisoniannos on ollut huimat 16mg/pvä, minkä seurauksena onkin todettu, että munuaiset toimivat kyllä riittävästi. Viimeinen vuorokausi on ollut erittäin nestepitoinen. Pidätyskyky on ollut alle 6 tuntia - kivaa, kun työssäkin pitäisi ehtiä käydä. Kipulääkitys on ollut käytössä lähinnä sen takia, että koira on osannut tähänkin asti peitellä kipunsa kiitettävästi, joten sen suhteen ei nyt otettu riskejä. Sitten ne meidän lääkehoidon kohokohdat: suppo koiralle kaksi kertaa päivässä. Lauantai-aamuna Brixi teki tiettäväksi, että tämä ei sitten sovi pienen kelpien pirtaan. Hampaat löysivät tiensä ranteeseen ja murahduksen sävyttämänä neiti ilmoitti, että tämä hoito on nyt niin nähty! Kelpien perä on pyhä paikka ja siihen ei sovi kajota! Neuvotteluja jatkettiin asian tiimoilta ja nyt hoito sujuu jo ulvahduksen sävyttämänä (ulvahduskin vaikuttaa lähinnä protestilta ikävää toimenpidettä vastaan).

Sitkeys palkittiin. Eläinlääkäri oli tosi tyytyväinen tilanteeseen. Veriulosteita ei ole ollut lainkaan. Striktuura on pysynyt hyvin auki. Kortisonia päästään nyt asteittain purkamaan. Brixin mielen ylennykseksi suppohoitoa jatketaan samalla linjalla.

Viikonloppu mentiin vielä gastro-intestinal-ruokavaliolla. Nyt saatiin lupa aloitaa pikku hiljaa siirtyminen takaisin omaan ruokavalioon, mikä on todella hyvä, sillä tuo vatsaystävällinen ei ole riittävän energiarikasta pienelle vilkkaalle koiralle. Paino on tänään käynyt pohjalukemissa ollen 12.6kg. Tulevaisuudessa kaikenlainen barfaaminen on meiltä kuitenkin pannassa. . . eipä me ole sitä harrastettu tähänkään asti.

Treenitauko jatkuu ainakin siihen asti, että saadan lääkehoito kunnialla ohi.

Toko-koe 25.4.

Keitan toista vuotta kestänyt toko-koe tauko päättyi tänään, kun suunnaksi otettiin Hyvinkään kaikkien luokkien koe. Aapo lähti eilen illalla yökylään Vantaalle, joten saatiin Keitan kanssa valmistautua aamu ihan rauhassa. Tuomarina toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaaminen 10: Tällä hetkellä näyttäisi, että meidän paikkamakuuongelmat olisi historiaa (tai ainakin tauolla). Keita oli todella rauhallinen ja rento.

Seuraaminen taluttimetta 9: Ei kait tässä mitään sen suurempaa ongelmaa ollut... Omasta mielestä oikein mukavan tuntuista :)

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Luoksetulo 10: Minun makuun vähän turhan löysä pysähtyminen, mutta tuomarille kelpasi.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10

Noutaminen 10

Kauko-ohjaus 8: Yhden kerran vaadittiin kaksoiskäsky maahanmenoon, kun koira unohtui haaveilemaan jotain.

Estehyppy 8: Eteentulo oli aavistuksen vino, mutta ei siinä sen suurempia juttuja ollut...

Kokonaisvaikutus 9: Hyvällä ja rennolla fiiliksellä mentiin koko koe, ja se ilmeisesti sitten näkyi myös tekemisessä :D

Yhteensä 187p AVO1 sijoitus 2/9!

Tavoitteena sohva-fifi

Niinhän siinä käy, että kun suunnittelee koirien kanssa jotakin, niin sitä ei ainakaan tapahdu. Brixi on Merja kelpieistä ainoa, jolle oli tälle kesälle koetavoitteita. . . jää nyt nekin saavuttamatta.

Talven aikana Brixille kehittyi paheneva vatsaongelma. Koira oli kaiken kaikkiaan pirteä ja iloinen. Treenimotivaatiota oli vaikka toisille jakaa, mutta. . .

Paska juttu ihan kirjaimellisesti. Sen tuottaminen kun alkoi olla yhä vaikeampaa. Kokeiltiin ruuan vaihtoa. Pehmeää ruokaa. Kaikkea mahdollista ilman tulosta. Uloste oli joko tipun kakkaa tai tippaleipää. Tilanne meni lopulta sellaiseksi, että oli syytä lähteä hakemaan viisaampien apua ja matka suuntautui eläinlääkäriasemalle. Huhtikuun alussa Brixi tutkittiin ensimmäisen kerran. Peräsuolessa oli runsaasti ulostemassaa, peräsuoli paineen vuoksi laajahko. Peräaukon sulkijalihaksessa todettiin tiukka, juostemainen rakenne, joka ei anestesiankaan aikana rentoutunut vaan tukki ulostemassan normaalia kulkua peräaukon läpi. Hoitava eläinlääkäri totesi, ettei ollut koskaan törmännyt vastaavaan (mitään traumaa ei ole ollut) ja piti aiheellisena konsultoida kokeneempia kolleegoita (oma el ei todellakaan ole eilen valmistunut, vaan on hoitanut koko meidän laumaa pennusta asti ja sitä ennen edesmennyttä koiraa). Palattiin sitten kotiin konsultaatiovastausta odottelemaan. Ei tarvinnut odottaa kauan. Eläinlääkäri soitti seuraavana päivänä - oli jo samana iltana pistänyt pyörät pyörimään - Brixille varattiin tutkimus ja toimenpideaika viime perjantaille Mevetiin. Odotusaika mentiin kipulääkkeillä, gastro-intestinal-ruokavaliolla, leseillä ja parafiiniöljyllä.

Eilen sitten uusi reissu lääkäriin anaalistriktuuran jatkohoitoon. Brixille tehtiin perähuuhtelu (taas) ja perä/paksusuolen lopun tähystys, jossa ei poikkeavia löydöksiä lukuunottamatta aivan peräaukon supistajalihaksen kraniaalipuolella sijaitsevaa arpistriktuuraa. Striktuura avattiin laajentimilla kunnes 23mm laajennin mahtui ongelmitta läpi. Verinäyteskreenauksessa ainoa löydös oli erittäin lievästi kohonnut tulehdusmittari CRP. Brixi kotiutui jatkolääkityksellä: antibiootti ja kortisoni, peräpukamasupot ja tarvittaessa kipulääke. Seuraava kontrolliaika on jo ensi viikolla. Kontrolleja tehdään kunnes nähdään, että striktuura pysyy auki.

Mevetissä eläinlääkäri kertoi, että on oman melkoisen pitkän työuransa aikana törmännyt n. 10:een vastaavaan tapaukseen eri rotuisilla. Oire on niin harvinainen, ettei mitään toipumisennustetta voida varmasti antaa. Pääasiassa hoidetut koirat ovat toipuneet, muutama kuitenkin jouduttu lopettamaan. Nyt meillä sitten mennään kontrollikäynti kerrallaan kortisonia syöden ja toivotaan parasta.

Jatkossa tavoitteet koiran kanssa kannattaa asettaa riittävän matalalle, ettei sitten harmita: koiraa makaa sohvalla, siirtyy tarvittaessa jääkaapin eteen, makaa oikealla kyljellä, makaa vasemmalla kyljellä jne.