Joulu on takana, eikä se mennyt ihan ilman vastoinkäymisiä. Joulupäivän aamuna huomattiin, että Brixin vasemman silmän pupilla oli nuppineulan pään kokoinen, eikä silmässä ollut mitään valoheijastetta. Joulupäivä onkin se vuoden paras päivä kaivata eläinlääkäriä. Kovan etsimisen jälkeen Vantaan kaupungin päivystävä eläinlääkäri lupasi ottaa meidät vastaan vaikka kyseessä ei ollutkaan "henkeä uhkaava asia". Nettisivuilla ohjattiin ottamaan yhteyttä lähinnä vain jos kuolema kohta korjaa. Eihän tuo tietenkään kuolemaksi olisi ollut, mutta monta pyhää vielä edessä, niin olisi tuo koira saattanut jäädä yhtä silmää vajaaksi. Eläinlääkäri totesikin sarveiskalvossa haavan (ei mitään käsitystä mistä on tullut. Villi arvaus on, että koira sukellellessaan lumihangessa on tökännyt silmänsä johonkin.) Lääkeresepti kourassa lähdettiin sitten taivaltamaan läpi tuulen ja tuiskun päivystävään apteekkiin. Silmätippojen kera takaisin kotiin. Tänään jälkitarkastuksessa todettiin silmän parantuneen hyvin - tippahoito kuitenkin vielä jatkuu.

Näin vuoden viimeisenä päivänä tehdään katsaus menneeseen vuoteen: mitä meille oikein tapahtui vuoden aikana. . .

BINKA

Tammikuussa jatkettiin tokon avoimen luokan koulutustunnuksen metsästämistä joulukuisen menestyksen innoittamana. Se saatiinkin yllättävän helposti kahdella perättäisellä kokeella TK2 :) Sitten piti tietenkin aloittaa voittaja-luokan liikkeiden opettelu. Kesän yli harjoiteltiin ja elokuussa käytiin kokeilemassa, miltä koe VOI-luokassa tuntuu: Tuntui siltä, ettei tulosta tullut, mutta koira oli kivassa vireessä. Liikkeiden harjoittelu jatkui edelleen ja seuraavassa kokeessa marraskuussa Binka pistikin sitten pelleillen - ei tulosta sieltäkään. Jatketaan yrittämistä ensi vuonna ;)

PK-kokeisiin ei tänä vuonna edes ilmoittauduttu. Binkan reagointi ampumiseen pisti miettimään, onko meistä kokeisiin koskaan. Monta päätä yhteen laitettuna tultiin siihen tulokseen, että Binka on päättänyt vain olla pasifisti: "love, peace, flowers" 60-luvun tyyliin, todellisesta laukausherkkyydestä ei ollut kysymys - narttu mikä narttu. Syksyllä alettiin tehdä töitä PK-tottiksen kanssa (se metrinen on edelleen meidän kompastuskivi, kun niin korkealla pientä koiraa alkaa huimata). Talven pimeys ja lumi jätti meidät nyt tauolle, mutta ensi vuonna jatketaan samalla linjalla.

Näyttelyssä käytiin kesäkuussa Lappeenrannassa rotuyhdistyksen erikoisnäyttelyssä, mistä tuloksena VAL ERI3 SA.

AAPO jatkoi keväällä agilityn 2-luokassa, huhtikuussa oli nousunollat kasassa ja Aapo siirtyi kolmosiin, missä sitten on kisauraa jatkettu. Aapon kanssa osallistuttiin agilityn rotumestiksiin Jyväskylässä syyskuussa sijoitus 2. :)

Huhtikuussa Aapo ilmoitettiin toko-kokeeseen, vaikka Aapon tulevaisuus toko-koirana onkin kyseenalainen (levottomat jalat, levottomat jalat. . .le-vot-to-mat). Ensimmäisellä yrittämällä Aapo jäi vain pisteen päähän ykköstuloksesta, joten seuraavana päivänä uusi yritys. Sieltä se sitten tuli TK1 :) Siitä sitä sitten innostuttiin opettelemaan avoimen luokan liikkeitä: pari kokeilua ensin ja marraskuussa AVO1 :D

Aapon reagointi ampumiseen pahentui kesän ja syksyn aikana. Siitä ei päästä enää yli eikä ympäri: Aapo on laukausaltis :( Harmittaa, koska koira olisi osaamisensa puolesta ollut koevalmis. Hakua jatketaan Aapon kanssa ihan harrastuspohjalta. Uutena lajina otettiin jälki kuvioihin tänä kesänä. PK-kokeissa tätä paria ei kuitenkaan tulla näkemään.

Kesäkuussa käytiin Aaponkin kanssa Lappeenrannan erikoisnäyttelyssä. Tulos oli postitiivinen yllätys: VAL ERI1 PU1 SA VSP <3.

BRIXI kävi toukokuussa MH-kuvauksessa ja oli oma touhukas itsensä.

Agility-uransa Brixi korkkasi rotumestiksissä Jyväskylässä, mutta tulosta ei vielä irronnut. Agilityn kanssa jatketaan pikkuhiljaa. . .

Toko-rintamalla jatkettiin alokasluokan koulututunnuksen metsästämistä: tie oli pitkä ja kivinen. Kesällä puhkesi "kehänauhasyndrooma" kukkaan, eikä mikään mikä oli onnistunut treeneissä onnistunutkaan sitten kokeessa. Ohjaajan usko alkoi hiipua mikä ei suinkaan parantanut koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Syksyn mittaan siitä kuitenkin selvittiin ja marraskuussa haaveesta tuli totta: TK1 saavutettiin :)

Lokakuussa saatiin hyväksytty BH ja ovet avautuivat PK-kokeisiin. Hakutreeneissä palattiin hetkeksi takaisin alkuun, kun pientä koiraa aloivat maalimiehet niin kovin ujostuttamaan. Syksyn mittaan ujous kuitenkin helpotti ja treeniin saatiin uutta intoa. Uutena lajina aloitetiin jälki, mikä tuntuukin olevan Brixin oma laji.

Kesäkuussa Brixillä oli näyttelyviikonloppu. Ensin Kotkasta AVO ERI1 PN1 SA ROP CACIB ja seuraavana päivänä erikoisnäyttelystä AVO ERI2 PN3 SA :)

KEITA aloitti koeuransa hienosti toukokuussa hyväksytyllä BH-kokeella.

Toko-rintamalla Keita sai ensimmäisen ALO1 elokuussa :) ja toisen syyskuussa :). Koemenestys on kuitenkin ollut vaihtelevaa koko syksyn, kun pieni bordercollie ei tahdo kasvaa aikuiseksi. . . meidän pienellä bortsulla on Peter Pan-syndrooma ;)

Näyttelyissä on käyty muutaman kerran kesän aikana tuomisina 3 x ERI ja 1 x EH. Koira on kuitenkin vielä niin kesken, ettei meille tänä vuonna suotu SA:ta.

Joulukuussa Keita kävi vielä terveystarkastuksessa ja tuloksena oli terve ja hyvä harrastuskoira :D

Vuosi on mennyt opetellessa olemaan laumana. Kesällä käytiin Hartolassa leirillä ja Keita on ollut mukana Dreamoor-kenneltapaamisissa (Aapokin on päässyt mukaan maskotiksi). Yhdistystoiminnassa ollaan oltu mukana järjestämässä kursseja ja kokeita. Joihinkin kursseihin on itsekin osallistuttu. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut haastava. Kiitos kaikille treenikavereille kärsivällisyydestä ja kannustuksesta.