Ainoa uutisoitava asia onkin ollut Lahden näyttely tammikuussa. Ensitieto tietenkin laitettiin jo FB:hen, joten blogin päivittämisellä siltä osin ei tuntunut olevan kiirettä. Keita siis on koirista se, joka korkkasi tämän vuoden missikisat. Tuomarina oli Päivi Eerola: Tyyppi erinomainen. Erinom. lihaskunnossa. Pitkälinjainen hyvin narttumainen kokonaisuus. Hyvin narttumainen pää. Hyvä karvanlaatu. Pienikokoiset hampaat. Kestävä kokonaisvaikutelma.
KÄY ERI1 SA PN3
Tuloksiin oltiin tyytyväisiä, vaikka sert jäi vielä saamatta. Nuo "pienikokoiset hampaat" ovat kyllä aiheuttaneet hilpeyttä! Kiitos Sanna J:lle kuvaamisesta. Heimolaisista mukana olivat myös Pörrö ja Hertta.
Aapo on ollut oloneuvoksena. Vedot ovat olleet tauolla lumipalloefektin takia. Jatkamme taas harjoituksia, kun lumipallojen heittely vähenee. Arjessa on ihan tarpeeksi haastetta, kun yrittää päästä ohittamaan kaikennäköisiä lumen heittelijöitä. Maalaispoika on myös joutunut tutustumaan vilkkaasti liikennöityyn kaupunkiin. Milla, Aapo ja Keita muuttivat Riihimäelle pari viikkoa sitten. Ei se Riihimäki niin vilkkaasti liikennöity ole, mutta matkustaminen Helsingin keskustan kautta on ADHD-koiralle haastavaa. Mikä määrä suureen kaupunkiin mahtuu ihmisiä - pieni koira ei voi ymmärtää?!?
Binkan kanssa on harrasteltu mielen virkistykseksi. Silmätipoista ei ole päästy eroon, tuskin päästäänkään. Eikä vielä ole ollut mitään mahdollisuutta vaihtaa tippoja anti-dopingiksi. Tuskin siis päästään tokokokeisiin ennen sääntömuutoksen voimaan astumista, jos sen jälkeenkään. Mummo-koira on myös muuttunut aikaisempaa kantaa ottavammaksi ja on suorastaan alkanut kiroilla nuoremmille kurittomille koirille - oli ne sitten omia tai vieraita.
Brixi jatkaa edelleen omien polkujensa kulkemista. Tottista on treenailtu pienimuotoisesti. Eteenmenossa on tapahtunut huomattavaa edistymistä: koira ei enää jää haukkumaan ohjaajan eteen (ainakaan kovin pitkäksi aikaa) vaan lähtee osoitettuun suuntaan. Nyt pitäisi ohjelmaan ottaa sitten se pysähtyminen. . .saa nähdä miten siinä käy. Lumen sulamista odotellaan, että päästäisiin taas esteiden pariin.
Harmin kanssa haetaan vauhtia jääviin. Maahanmenossa tarvitaan edelleen käsiapua. Eikä sitä aina malta odottaa ohjaajan käskyä luoksetuloon, kun asioita voi tehdä oma-aloitteisestikin. Nouto on edelleen ihan levällään: kyllä Harmi toki noutaa ja esineelle lähtökin tapahtuu lennossa, mutta palautuksessa on vielä "pientä" viilaamista. Harmin kanta kapulaan on, että löytäjä saa pitää. Jos kapulaa haluat kantaa, niin hanki oma sellainen. Tuhojen tekeminen kotona on vähentynyt. Kengätkin saavat olla rauhassa siihen asti, että ollaan ulos lähdössä. Silloin nuorimies aloittaa rallin ympäri asuntoa kenkä suussa! Hakutreeneihin ei nyt olla muutamaan viikkoon päästy, mutta ilmaisua on alettu harjoittelemaan. Harmista tulee isona haukkuva hakukoira.
